Puoli vuotta Muumeissa

*Kaupallisessa yhteistyössä Delipap Oy 

Täällä ollaan nyt muumeiltu puoli vuotta ja halusin vielä hieman palata tähän vaippavalintaamme. Tässä viime päivinä on nimittäin ollut jo pian alkava Välimeren risteilymme ja pakkaustarpeemme sinne mielessämme. Hieman tuossa alkoi jo naurattamaan kuinka paljon kaikkea tarvitsemmakaan mukaamme. Poitsu juo Arlan luomu-korviketta silloin kun en imetä, eikä mieleeni edes tulisi vaihtaa johonkin jauhesettiin, jota sekoitellaan veteen. En vaan ymmärrä, miten sellainen voi olla hyväksi tai hyvääkään. Me ollaan siirrytty juuri norsupurkista pingupurkkiin ja mitä oon itse maistellut tuota korviketta, niin se on oikeasti hyvää, toisin kuin kokemukseni mukaan moni noista jauhejutuista. Eli korviketta pitää ottaa jokunen litra mukaan tetroissa. Sitten pitäisi pakata vielä meidän soseita. Laivassa on ehkä rajalliset soseutusmahdollisuudet ruoan puolesta, enkä nyt ehkä ala raahaa Suomesta luomuporkkanoita ja parsakaaleja :D Eli sosepussukoilla ja -purkeilla mennään. Ja sitten vielä kaikki vaatteet ynnä muut tarvikkeet muksulle. 

Tietenkin tajusin myös, että tarvitsemme koko vaippavaraston reilulle viikolle Suomesta mukaan. Muumi Babyja kun tuskin saa ihan hirveästi tuolla reissun päällä, niin täytyy pakata ne Suomessa jo mukaan. Onneksi niitä nyt menee sellainen 5-8 vuorokaudessa, eli ei niitä ihan hirveästi tarvitse mukana raahata, eikä ne vie älyttömästi kilojakaan matkalaukusta, kun kevyitä ovat. Joku varmaan miettii, että hulluja mitä hulluja, miksei vaan osta jotain kansainvälistä vaippamerkkiä reissun päältä? Mä en vaan suoraan sanottuna uskalla, enkä halua. Alle viikon kokeilumme toisen merkin parissa näyttäytyi heti iho-oireita, ja en suoraan sanoen keksi syytä altistaa Dantea sille turhanpäiten uudelleen. Varsinkin kun ollaan menossa lämpöiseen ja vauva saa hautua siellä vaipassa sitten välillä melko kesäisissä keleissä. 

Vauvojen ja lasten probiooteista

* Kaupallisessa yhteistyössä Suomen Bioteekki

Kirjoittelin viime viikolla Mungolifen puolelle probiooteista ja ajattelin nostaa aihetta myös täällä Mungobabyn puolella, sillä tämä on mielestäni tärkeä aihe kaikkien pienten lasten vanhemmille.

Vauva saa parhaiten probioottiannoksensa äidin rintamaidosta, jos äiti käyttää probiootteja. Kuten kirjoittelin Mungolifen puolelle “Jokaisen kropan sisällä käydään jatkuvasti kilpailua hyvän ja pahan mikrobiston välillä. Kun voit hyvin, ovat hyvikset voitolla, mutta kun maha on kipeä tai olo on huono, on todennäköisesti pahikset ottaneet ylivallan. Probiootit ovat niitä hyviksiä, hyviä bakteereja, jotka tasapainottavat suoliston mikrobistoa. Probiootit tehostavat elimistön omaa immuunipuolustusta ja korvaavat esimerkiksi antibioottikuurin aikana tuhoutuvia hyviä bakteereja.” Tämä pätee aikuisten lisäksi myös lapsiin ja vauvoihinkin. Meillä on annettu vauvalle maitohappobakteereja tai probiootteja pariviikkoisesta asti. Maitohappobakteerien ja probioottien eron voisi tiivistää niin, että “Probiootit ovat lähes aina maitohappobakteereja, mutta maitohappobakteeria saa kutsua probiootiksi vasta, kun sen teho on todistettu”. Itse syön päivittäin tuota Probiootti Compia, joka pitää mun mahan tosi hyvin rauhallisena ja tietenkin nämä probiootit imeytyvät myös vauvalle rintamaidon kautta. Korvikevauvoille pitää kuitenkin annostella probiootit erikseen. Nyt kun meilläkin poitsu saa osan maidosta korvikkeena, on tärkeää muistaa probiootit. Suosittelen lämpimästi probiootteja vauvalle, sillä kuten tuossa yllä on mainittu, probioottien teho on todistettu.

Bioteekillä on myös vauvoille suunnattu tuote, eli Probiootti baby, joka sisältää Bifidobakterium BB-12® -maitohappobakteeria, joka on vauvalle luontainen ja kliinisesti tutkittu maitohappobakteeri. 

Me ruvettiin käyttämään probioottia päivittäin siinä vaiheessa kun alettiin antamaan korviketta ja kiinteitä ruokia. 

4,5 kk kuulumisia

Tänään hän on neljä kuukautta, yksi viikkoa ja neljä päivää vanha. Ei mikään tärkeä merkkipäivä, mutta nyt olisi hyvä hetki hieman laittaa ylös tämänhetkisia kuulumisia. Neljän kuukauden neuvolalääkäri tuli käytyä eilen ja hirveästihän tässä on tapahtunut viime kuukausien aikana!

Paino ylitti jo 7 kilon rajapyykin eilisessä mittauksessa ja pituuttakin on jo 67 senttiä! Huhh mikä kasvutahti! Dante kasvaa aika tarkalleen siinä keskikäyrällä, pituus on pari kertaa hypellyt siellä pluskäyrällä, mutta muuten keskikäyrä on ollut meille tuttu paikka. Pian ollaan siis tuplattu syntymäpaino, mikä on ajatuksena jotenkin ihan älytön. Miten ne kasvaa niin nopeasti?! Ja onko hän oikeasti ollut joskus puolet tästä?! Päänympärys kulkee keskikäyrällä myöskin ja kaikki toiminnot sydämestä keuhkoihin sai puhtaat paperit. Jäntevä, pitkätukkainen ja aktiivinen. Siinäpä niitä huomioita, mitä on hänestä tehty. Allekirjoitan nämä.

Tällä hetkellä meillä on kova into istua ihan itse, mikä kauhistuttaa. Toki lapselle kehittyy se taito silloin kun kehittyy, mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että kroppa kestäisi sitä painetta vielä ihan hirveästi. Joka tapauksessa tällä hetkellä mieluisin paikka on tutkia maailmaa sylistä istuma-asennosta tai sitten rintarepusta, jossa ollaan alettu pitämään kasvot menosuuntaan päin jo pari viikkoa sitten. Selältä ei vielä ole suurta inspiraatiota kääntyä mahalleen, vaikka kyljelleen usein pyörähteleekin. Mahalta selälle oppi kääntymään suunnilleen kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen onki ollut sangen haastavaa yrittää lepuuttaa tyyppiä masullaan. Vippaa ittensä ympäri salamannopeasti. Ainoa, mikä saa viihtymään masullaan pidempään, on Benji, jota tykkää katsella. Nytkin mies heittelee Benjille palloa, jota tämä riemulla hakee ja Dante makaa vieressä mahallaan tilannetta seuraten. Vielä ei onneksi ole mitään yrityksiä lähteä ryömimään. Mä oon vaan tyytyväinen, jollei ole ihan supernopea liikkeellelähtijä, nimittäin nautin tästä, että hetkeksi voi vielä jättää jonnekin vaikka vessassa käynnin ajaksi :D Sitteri alkaa käydä viimeisiä hetkiään, nimittäin yritys nousta istumaan on niin valtaisa, että koko laite kippaa kohta ympäri.

Rennosti joogaillen

*Kaupallisessa yhteistyössä Yogaia

Kirjoittelin tuossa joku aika sitten Mungolifen puolelle Yogaiasta, joogapalvelusta, joka on hurmannut minut. Ajattelin, että erityisesti täällä Mungobabyn puolella olisi varmasti lukijoita, joita palvelu voisi kiinnostaa. Minut on ainakin yllättänyt vauva-arjessa se, miten vaikeaksi koen kotoa poistumisen ilman vauvaa. Tiedän, että hän pärjää ilman minua isänsä kanssa, mutta en raaski ihan hirveästi olla poissa. Jo tunnin poissaolo tuntuu itsestäni iäisyydeltä, enkä koe kovin montaa asiaa sen arvoiseksi. Tiedostan, että tämä on ihan normaalia, onhan vauvan ensimmäiset kolme kuukautta ikään kuin neljäs kolmannes, jossa äiti ja vauva elävät yhä symbioosissa.

Samaan aikaan olen kuitenkin halunnut antaa kropalleni parhaat mahdolliset eväät toipumiseen. Haluan treenata ja venytellä, palautua ja kasvattaa lihasmassaa, joka on huvennut raskauden aikana. Vaunulenkit ovat päivittäistä arkea, ja niillä pystyykin yhdistämään niin vauvan kanssa vietetyn ajan kuin treeninkin. Samalla kuitenkin kaipaan muutakin, ja vastauksen olen löytänyt Yogaiasta. 

Olen ajatellut koko raskausajan, miten ihanaa on päästä harrastamaan vauvan kanssa. Vauvauinti alkaa ihan parin viikon päästä, mutta lisäksi olen odottanut vauvajumppaa ja erilaisia kerhoja musiikkikerhoista temppukerhoihin. Vielä vauvalle suurin ja haastavin temppu on pitää päätään pystyssä, joten hetki menee vielä siihen, että vauvan kanssa temppuillaan mitään sen rankempaa. 

Kielijänneleikkauksesta

Kielijänneleikkauksesta on aika tarkkaan kaksi viikkoa mennyt ja elämä on muuttunut täällä taloudessa aivan selkeästi. Haluan kirjoittaa asiasta uudemman kerran, sillä kyseessä tuntuu olevan ihan liian alidiagnosoitu ongelma, joka oli ainakin tällaiselle ensisynnyttäjälle ihan uusi juttu. Jotenkin sitä esikoisen kanssa luottaa lääkäreihin ja hoitajiin, mutta nyt on tullut hieman kantapään kautta opittua, että omaakin tietoa pitää olla ja kysymyksiä pitää välillä jankata.

Meillä olisi täysin jäänyt Danten tiukka kielijänne diagnosoimatta, ellen olisi päättänyt käydä vielä varmuuden vuoksi refluksiin erikoistuneella lääkärillä juttelemassa pojan hoidosta.

En muista katsottiinko pojan kieltä sen tarkemmin lääkärintarkastuksessa synnärillä. Jotenkin ne ensimmäiset päivät on hieman pimennossa vielä itselläni ja vaikka lääkärintarkastuksen muistan, en muista sitä, katseltiinko sinne suuhun sen tarkemmin. Yleensä kireä kielijänne huomataan kuulemma synnärillä ja samantien myös korjataan. Neuvolalääkärin käynnin muistan hyvin, ja siellä ei kielijännettä olla katsottu. Eipä ole ollut sinänsä syytäkään. Vauva on kasvanut niin hienosti täysimetyksellä, että ei olisi ollut syytä epäillä kielijänteen kireyttä. Kun vielä hakeuduin yksityislääkärille myöhemmin aavistaen pojalla olevan refluksin, ei hänkään kieltä tutkinut. En itse asiassa tiedä miksi. Ehkä olettaen, että se on jo automaattisesti tutkittu neuvolalääkärissä tai synnärillä? 

Operaatioita, lääkärireissuja ja valtaisan paljon hymyjä

Parin rankan päivän jälkeen ollaan oltu näissä tunnelmissa :)

Huhhei, mitkä pari päivää meillä on ollut. Siskoni huomasi, että Töölön Mehiläisessä on eräs lääkäri, joka on erikoistunut lasten refluksivaivoihin, ja hänellä oli sopivasti aika maanantaina. Ajattelimme käydä ennen Kuopioon lähtöämme hieman juttelemassa erityislääkärin kanssa tuosta diagnoosista hieman tarkemmin. Vaikka Kuopiossa lastenlääkäri oli mielestäni hyvin osaava, halusimme käydä vielä ihan asiaan erikoistuneen lääkärin pakeilla. Siitä lähtikin sitten sangen vauhdikkaat päivät meillä ja oon ollut täysin läppärin ulottumattomissa.

Lääkäri teki minille tarkistuksen ja kiinnitti huomiota kielen jänteeseen, minkä jälkeen kutsuttiinkin paikalle kurkku-, korva- ja nenälääkäri, joka totesi, että vauvalla on kireä takajänne kielessä (tai joku muu, mutta näin mä sen muistaisin). Siihen sitten saatiin tieto, että on hyvinkin yleinen vaiva, joka voi olla syynä refluksivaivoihinkin. Kun kielen jänne on liian kireä, kieli ei välttämättä syödessä taivukaan oikeaan asentoon, mikä edesauttaa ilman kertymistä mahaan. Tämä aiheuttaa vuorostaan sen, että mahan ja ohutsuolen täyttyessä ilmalla tulee vauvalle kipuja ja kun uusi maito ei mahdukaan enää etenemään, tulee se takaisin refluksina. Jaha. Siitä sitten saatiin kahden tunnin päähän aika leikkaukseen. Välissä itse kävin silmälääkärissä, ja sitten palasimmekin viemään miniä operoitavaksi. Ystäväni vauvalle oli tehty samanlainen leikkaus, ja hän kertoi, että refluksivaivat katosivat samoin tein. Meillä vaivat on pysyneet aisoissa sakeuttajilla ja Gavisconilla, mutta kun tutkin tuota leikkausta niin ehdottomasti olimme sen kannalla. Kireä jänne kielessä kun voi aiheuttaa refluksin lisäksi paljon muitakin ongelmia, mm. kielenkehityshäiriöitä.

Kuulumisia

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille refluksiin liittyen, on ollut mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia asiasta. Meillä on täällä ihan eri vauva tänään, nyt kun ollaan kaksi vuorokautta käytetty Gavisconia ja pidetty vauvaa tosi paljon kohoasennossa. Oli kyllä todella helpottavaa saada diagnoosi tälle asialle, että sai vaihdettua omaa käytöstä vauvaa helpottavammaksi. Viime yönäkin vauva nukkui tyytyväisenä syöttöjen jälkeen, samalla kun itse valvoin kirjaa lueskellen vauva kohoasennossa rinnallani aina reilu puoli tuntia syötön jälkeen. En tiedä kumpi on auttanut enemmän, Gaviscon vai pystyasento, mutta joka tapauksessa täällä on ollut yksi tyytyväinen tuhisija sen jälkeen. Toki täällä on edelleen niitä normaaleja pikkuitkuja, kuten “tissiä ja ihan perhanan äkkiä” -itkua, “en halua pois kylvystä ja on kylmä kun nostatte pois ammeesta”-rääkäisyä ja “kaipaisin huomiota” -kitinää, mutta se tuskanhuutaminen on jäänyt pois. Veikkaisin, että meidän poitsun tapauksessa ruokatorvi alkoi olla jo aika ärtynyt, ja siihen selkeästi auttoi Gaviscon hyvinkin nopeasti. Nyt ajateltiin jatkaa tuota kuuria vielä muutaman päivän ja sitten pitää taukoa, ja katsoa jos pärjättäis pelkästään pystymmillä asennoilla. Tuo vauvan normaali itkeskely on edelleen aika lyhytaikaista ja rauhoittuu nopeasti, joten on todella helppo erottaa, jos tuo kipuitku palaa, se on niin erilaista itkua se.

Ehdin jo tuon viisi päivää kestäneen kipuilun aikana miettiä vaikka mitä pelottavia ajatuksia ja onkin ihanaa miten nopeasti tuota tilannetta auttoi niin asentomuutokset kuin Gavisconkin. Ajattelin jo jossakin vaiheessa, että no, vauva nyt onkin sellainen, joka itkee harvemmin, mutta tosi kovasti ja tällaista tää nyt vaan on. Onneksi itsekin tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että noiden itkujen ajoitus ja tyyppi oli aina samanlainen, enkä jäänyt liian pitkäksi aikaa pohtimaan, että vauvat nyt vaan itkee. Oli jotenkin ihan hirveän vaikeaa katsoa kun muutoin niin hyväntuulinen ja ihana vauva menee ykskaks ihan kauhean kivuliaan näköiseksi ja itkee hirveän tuskaisesti.