Kauhukohtauksista

Mainitsin viimeksi ohimennen kauhukohtauksista, ja siitä, että Dantella on niitä ollut jonkin verran. Yöllinen kauhukohtaus kuulostaa aika pahalta, mutta ei sitä ole.

Duodecimin terveyskirjaston mukaan:

“Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Kauhukohtaukset eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta.”

Noin 15 % lapsista “kärsii” jossakin vaiheessa kauhukohtauksista, joten se on melko yleistä. Joillain kauhukohtauksia on yksittäisiä, toisilla useammin.

Turun Yliopiston tutkijatohtori Katja Valli on avannut asiaa hieman tarkemmin. Hänen mukaansa kauhukohtaukset esiintyvät syvän unen aikana tyypillisesti 1–3 tunnin kuluessa nukahtamisesta. Painajaiset vuorostaan esiintyy yleensä aamuyöstä REM-univaiheen aikana ja niistä muistaa edes jotain. Kauhukohtauksia aiheuttama syy on tuntematon. Jotain perinnöllisyyttä asiassa on kai havaittu eli jos jommallakummalla vanhemmalla on ollut kauhukohtauksia lapsuudessa,  lapsella on hieman suurempi riski saada kohtauksia.

Vallin mukaan moni asia voi laukaista kohtaukset, esimerkiksi univaje, epäsäännöllinen rytmi, stressi, kuume ja kaikki uudet asiat sekä kasvukivut.

Ja sitten kun kohtaus tulee, niin lasta ei pitäisi herättää. Voi olla, että jopa koskettaminen ei ole hyvä idea. Jos lapsi “riehuu”, ja liikkumisellaan ja sätkimisellä satuttaa iteään, on pakko vähän pitää aloillaan. Lapsi ei itse muista kohtausta sen jälkeen, joten se ei pelota häntä jälkeenpäin. Yöllisillä kauhukohtauksilla ja unissakävelyllä on joidenkin asiantuntijoiden mukaan yhteys, mutta tämäntyyppiset unihäiriöt eivät tarkoita, että lapsella olisi minkäänlaisia psyykkisiä ongelmia.

Se virallisesta osuudesta, mennäänpä omiin kokemuksiimme. 

Danten ensimmäinen kauhukohtaus oli muistaakseni n. 8 kk kohdalla. Säikäytti ihan todella. Mietin, että mitä tapahtuu.

Kauhukohtaukset Danskulla on aina olleet ihan samanlaisia. Ykskaks kesken syvän unen alkaa jumalaton huuto ja itku, eikä häneen saa mitään kontaktia. Hänellä on silmät auki, mutta näkee hyvin, että hän “ei ole täällä”. Jotenkin heti ekalla kerralla ajattelin, että ei pidä herättää, vaikka tajusin, että hän on ihan unessa, vaikka on silmät auki.

Kauhukohtaukset alkoi meillä korvatulehdusten aikana. En tiedä onko niillä ollut vaikutusta vai onko ollut juurikin tuo kuume, joka on laukaissut. Korvatulehdusten aikaan oli yleensä yksi kauhukohtaus per tulehdus, välillä ei tullut ollenkaan. Muutama muuna ajankohtana tullut kauhukohtaus on myös ollut. Itkua saattaa kestää 3 minuuttia tai sitä saattaa kestää melkein kymmenen minuuttia. Ja se on ihan jumalattoman riipivää.

Onneksi, meillä se yleensä rauhoittuu sillä, että mä otan hänet vatsat vastakkain pystyasennossa syliin ja heijaan hyssytellen ja kuiskutellen joitain rauhoittavaa. Yleensä siitä kun pääsee syliin saattaa vielä hetken itkeä ja sitten lopettaa ja valahtaa tosi syvään uneen heti takaisin. Toisaalta voi olla, että ei halua syliin tai että kosken. Huuto vaan tuplaantuu. Sitten heittelehtii pitkin meidän sänkyä tms. Yleensä kuitenkin hetken päästä saankin ottaa syliin ja sitten rauhoittuu. Välillä rauhoittuu sylissä niin, että makaan selälläni ja hän on vatsallaan mun päällä.

Välillä se itku on ollut tosi raastavan kuuloista ja tekisi mieli vaan herättää, että se loppuisi. Mutta uskon kyllä tuohon, ettei kannata herättää, vähän sama kuin unissakävelijän kanssa. Meillä ainakin tulee ihan hirveesti kyyneliä ja huuto on kyllä kovempaa kuin ikinä hereillä. On oikeesti vähän sellainen “manattu” meininki. Ihan erilaista kuin normaali itkien herääminen. Meillä on viime aikoina herätty jostain syystä 5 ja 6 välillä ja alettu vähän itkemään, jonka jälkeen unet on jatkuneet mun kainalossa yleensä. En tiedä mikä tää uus juttu on, mutta ei sinänsä häiritse, kun tyyppi jatkaa nukkumista heti kun pää on tyynyssä. Tosin, se poikittain meidän välissä nukkuminen saattaa välillä tarkoittaa, että minä ja mies nukutaan omilla 20 cm osuuksilla sängyn laidoilla :D Mut niin, se kauhukohtaus on ihan erilainen. Siinä tuntuu, että lapsella olisi oikeesti ihan hengenhätä ja ettei hän ole ihan tässä maailmassa, vaan jossain muualla.

Meillä on nyt tässä vajaan vuoden aikana ollut ehkä kymmenkunta kohtausta ja melkeinpä aina ne on olleet niin, että sinä päivänä on tapahtunut jotain “tosi jännää” tai tunteikasta. Esim. kun tulimme takaisin Turkista, oli hänellä yöllä kauhukohtaus. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä ollaanko oltu koko päivä yhdessä vai erillämme, eikä mitään muutakaan yhdistävää tekijää paitsi se, että on ollut tosi vaikkapa innoissaan. Esimerkiksi kesällä kun pumppasimme ekan kerran uima-altaan hänelle ja hän polski siellä aivan tohkeissaan ja nauroi ja kikatti onnesta siellä, oli yöllä kauhukohtaus. Itse asiassa ainoa yhdistävä asia on se, että nää on AINA tulleet 1-2 h nukahtamisesta. Me ei olla vielä jätetty Dantea yläkylään muualle kuin mummolaan ja siellä ollaan tietoisia tästä. Itse asiassa äitini oli todistamassa yhtä kokousta Kroatiassa, joten tietää miten toimia ja mitä tuollainen johtuu. Näitä on ollut tässä nyt aika tasaisesti n. kerran kuussa, mutta jotenkin tuntuu, että ne “kevenee”. Tosin elokuun alussa kun olimme reissussa, oli aika raju kauhukohtaus. Mä olin itkenyt tosi paljon sinä iltana ja Dante näki jonkin aikaa kun itkin. Luulen, että se oli sen päivän iso tunteellinen kokemus. Pahin oli ehkä kerran kun ajoimme kotiin alkuillasta ja Dante nukahti. Nähtävästi aika todella syvästi ja “yöunille” vaikka kello oli vasta about 18, koska noin tunnin päästä alkoi niin jumalaton itku ja riuhtominen siellä tuolissa, että oli pakko pysähtyä.

Mä oon aika paljon lukenut aiheesta ja puhunut lastenlääkärin kanssa ja oon tullut siihen tulokseen, että kyseessä on vähän niinkuin lapsen aivojen tapa käsitellä isoja tapahtumia yöllä. Mä itse asiassa oon ite ollut unissakävelijä tosi tosi pitkään. Saatan edelleen unissa kävellä. Tosi tosi harvoin, mutta välillä. Ihan jokakuukautista meille on kuitenkin se, että säpsähdän yöllä johonkin uneeni ja sen unen juttujen perusteella saatan selittää miehelle jotain. Tilanne menee jotakuinkin niin, että singahdan istumaan, oon hirveen huolissani jostain, mies herää, säikähtää, tajuaa, että mitään ei oo tapahtunut eikä saa enää unta hetkeen ku mä jatkan nukkumista :D

Ja siis mähän nään ihan loputtomasti unia. Mä nään JOKA YÖ unia ja muistan joka aamu uneni. Viime yönä itkin unessani valtoimenaan yhtä ihan hassua asiaa ja siis itkin tyynyliinani märäksi yöllä ja olin ihan järkyttynyt kun heräsin joskus kolmelta siihen uneen. Mä oon nähnyt jatko-osan yhdelle tosi toiminnantäyteiselle unelleni ja siis tää unijuttu on ihan naurettava :D Mieheni ei muista juuri ikinä mitään uniaan, mä muistan ne helposti aamulla. Ja usein useamman unen yön ajalta. Ja siis mun uni alkaa heti kun laitan silmät kiinni. Välillä tuntuu, että ennenkin sitä. Kappadokyassa kun metsästimme kadonnutta passiani ja ajettiin aamuyöllä takaisin Goremeen, nuokahtelin pelkääjän paikalla nonstop. Nukahdin ehkä sekunniksi kerrallaan ja silti ehdin aina alkaa näkemään unta. Tiedän, että tää ei oo mitenkään uniikkia, vaan monilla on just tällaista. Mut jotenkin oon miettinyt aina, että Dantella on ehkä mun taipumus tähän, varsinkin ton mun unissakävelyn takia.

Viimeisin kauhukohtaus oli sangen kesy, Dante rauhottui ehkä minuutissa-parissa, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten tämä tästä kehittyy.

Yleensähän nää kohtaukset on yleisimpiä n. 4-12 -vuotiailla, mutta näitä ilmenee myös taapero- ja vauvaikäisilläkin. Että saa nähdä loppuuko nää jossain välissä, harveneeko vai lisääntyykö ja millaisiksi muuttuu. Voipi olla, että 12-vuotiasta ei ihan samalla tapaa pidellä sylissä masut vastakkain :D

Millaisia kokemuksia teillä on ollut kauhukohtauksista? 

Seuraavaksi: Kun äiti palaa töihin

Putkituksesta

(Heräämössä)

Kiitos kaikille hurjasti viesteistänne ja kommenteistanne edelliseen postaukseen :) Nyt on putkitus takanapäin ja ajattelin hieman kirjoitella siitä, miten kaikki meni.

Ensinnäkin, haluan taustoittaa asian mahdollisimman oikein. Dantella oli ensimmäinen korvatulehdus marraskuussa. Hän oli ollut nuhainen jo hetken aikaa ja kävimme lääkärissä lähinnä sen takia, että halusimme varmistua, ettei ole mistään vakavammasta kyse, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun Dantella oli kunnon flunssa ja olimme vähän aikaa sitten palanneet ulkomailta. Mulla oli vaan joku vaisto, että hyvä olisi käydä tsekkaamassa. Ja niinhän se olikin, sillä molemmissa korvissa oli korvatulehdus. Loppuvuosi meni aika rauhallisesti, mutta tässä alkukeväästä ollaan oltu jos jonkinmoisessa sairauksien kierteessä. Flunssia ja pikkunuhia, jotka on aina nousseet Dllä heti korviin. Oikeesti, se saattaa niiskahtaa kahdesti päivän aikana, nenä ei ole tukossa, hän on iloinen ja menevä, mutta korvatulehdus on päällä. Ei useimmiten edes huomata sitä heti alkuun, vaan sitten jossakin vaiheessa kun yöt alkaa mennä rauhattomaksi, aletaan epäillä. Ja meidän tapauksessa rauhaton yö tarkoittaa sitä, että Dante herää kerran tai kahdesti itkien ja tarvii tutin. Mun siskolla korvatulehdukset teki lapsena sen, että hän huusi kuin hyeena yötäpäivää, ja jotenkin mä oon aina kuvitellut, että niin lapset oirehtii korvatulehduksia. Not quite. Ja joka ikinen kerta ku ollaan menty lääkäriin, on aina ollut diagnoosina märkä korvatulehdus, joka on ollut lääkärin lausunnon mukaan jo hetken päällä. Ja aina ollaan yritetty kysellä meniskö ohi ilman antibioottia ja joka ikinen kerta on suositeltu antibioottia usein saatesanoin “jos omalla lapsella/lapsenlapsella olisi…”, sillä tulehdus on aina ollut eritteinen. Jotkut korvatulehdukset tosiaan paranee itsekseen, mutta silloin harvemmin korvaan on ehtinyt kertymään märkää.  Continue reading “Putkituksesta”

Korvien putkituksesta?

Täällä Mungobabyn puolella on ollut vähän hiljaista koko tämä alkuvuosi, koska kiirettä on pitänyt. Poitsu kasvaa huimaa vauhtia, ja kaikkea pientä erinäistä aikaavievää lisäaktiviteettia on tässä kertynyt, mm.  sairastelujen kautta.

No, vauvavuosi saatiin joka tapauksessa jo viikko sitten pakettiin ja ihanahan se oli kaiken kaikkiaan. Ajoittain ehkä rankka ja raskaskin, mutta hyvin vähällä me pääsimme. On ihan uskomatonta, että tuo pieni rämäpää on ollut jo yli vuoden sulostuttamassa arkeani, ja odotan kyllä innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Meillä kävellään jo niin vauhdilla, että äiti saa juosta perässä, mutta samalla on selvästi huomattavissa selkeää itsenäistymistä (leikkii ja tutkii kirjoja ja juttuja itsekseen yms.) Vuosi tulee varmasti sisältämään omia haasteita. Nukkua osaa jo koko yön syömättä, mutta tämän vuoden aikana olisi tarkoitus aika paljon oppia uutta. Puhumista, lusikalla syömistä, tutista vieroittamista, potalle asioimista yms. Paljon kaikkea, mutta millään ei ole hirveästi kiire, vaan kaiken ehtii vielä hyvin, eikä ole niin aikatauluista kiinni. Isoin tavoite vuodelle on rullata arjen rutiineja niin, että sekä äitiys ja oma työ saavat oman aikansa. Tällä hetkellä rutiinit menevät aika helposti Danten kanssa, sillä meidän arki on usein hyvin samanlaista päivisin.  Continue reading “Korvien putkituksesta?”

Ranskalainen kirahvi, suomalainen menestystarina

*Kaupallisessa yhteistyössä Sophie la girafe Cosmetics 

Suurin osa äideistä tietää varmasti erään hyvin tunnetun ranskalaisen kirahvin. Sophie-kirahvi on tuttu hahmo jo lähes kuuden vuosikymmenen ajalta, ja meiltäkin veikeän Sophien hahmoa näkyy nykyään ympäri kotia. Suurimmaksi osin sen takia, että Danten hoitotuotteet ovat lähes kaikki Sophie la girafe Cosmeticsin tuotteita, hän rapsuttaa kutisevia ikeniään Sophie-leluun ja hänen ihanat kutrit harjataan puisella Sophie-harjalla.

Tiesin Sophien jo kauan ennen kuin tulin äidiksi, se oli painunut mieleeni tyylikkäänä lastenmerkkinä. Enpä tuolloin tiennyt, että Sophie la girafen kosmetiikkatuotteet valmistaa eksklusiivisesti suomalainen perheyritys, Alva Organics. Sain mahdollisuuden haastatella Alva Organicsin perustajaa, Jonna Jalkasta blogiini. On mielestäni ihan mieletöntä, että tällaisen kansainvälisesti supertunnetun merkin kosmetiikkatuotteiden takana seisoo suomalainen naisyrittäjä ja halusin tuoda lisää tietoa myös lukijoideni saataville tässä asiassa, joka on ainakin omassa arjessa hyvin tärkeää vauvani ihon hyvinvoinnin kautta.

Alva Organicsin Jonnalla on pitkä tausta kosmetiikka-alalta. Hän on toiminut erilaisten ranskalaisten luksussarjojen kouluttajana ja tiedottajana, sekä ollut aihepiiristä vastaavana erikoistoimittajana kauneuden ja terveyden parissa niin Ellessä kuin Kauneus & Terveys -lehdessäkin. Continue reading “Ranskalainen kirahvi, suomalainen menestystarina”

Kuulumisia ja korvatulehduksia

Pahoittelut piiiitkästä hiljaiselosta Mungobabyn puolella. Mungoshopia rakennellessani meni kaikki vapaa-aika sen kimpussa, ja blogille jäi vähemmän aikaa. Nyt olen siis avannut oman pienen verkkokaupan ja sen valmisteluun mennyt aika olikin aikamoinen. Ihanaa kun projekti on “valmis” tältä erää.

Mungobabylle kuuluu hyvää, tohina on mieletöntä ja koko ajan opitaan uutta ja kaikki on aika ihmeellistä ja mieletöntä. Meillä on tässä viimeiseen pariin viikkoon mahtunut ensimmäinen sairastaminen, konttaamisen kehittyminen todella nopeaksi ja kaikkea mahdollista uutta ja ihmeellistä. Aloitetaan siitä sairastelusta. Ensimmäinen flunssa ja korvatulehdus on nyt koettu, ja ne meni vanhempien osalta yllättävän kivuttomasti. Tyyppi oli hieman nuhainen ja pientä yskääkin oli päivän verran, ja sitten tuli yksi yö, kun poika heräsi itkuisena muutaman kerran ja halusi olla sylissä ja vaikutti kipeältä. Koska olimme juuri hieman sitä ennen tulleet reissusta, ajattelin varmuuden vuoksi käydä lääkärissä. Ulkomailla kuitenkin aina vähän eri pöpöt. Olikin aikamoinen yllätys, kun lääkäri kertoi, että oikeassa korvassa on korvatulehdus ja siellä näkyy korvatulehduksen aiheuttamaa eritettä, eli antibioottikuurille on mentävä. Oltiin ihan pöllämystyneitä, koska lääkärin mukaan tuo on jo hetken ollut päällä ja me oltiin huomattu ensimmäisen pienimmätkin oireet vasta edellisenä päivänä. Siitä sitten alkoi Amorion-kuuri, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään, joten vaihdettiin sitten vielä Amoxion Compiin. Käytiin lääkärissä tutkimassa asiaa, kun tuntui että ekana päivänä nuha ja yskä meni pois ja sitten tokana päivänä tuli kahta kovempana takaisin tuolla ekalla antibioottikuurilla. Nyt on huomenna jälkitarkistus kun ollaan tuota laajakirjoisempaa antibioottia syötetty, joten toivottavasti korvat on puhtaat. Flunssaoireita ei ole hetkeen ollut, mutta ne korvat halutaan käydä tsekkaamassa vielä erikseen, kun tuo eka antibiootti ei kerta purrut. Fiiliskestä päätellen ei ole mitään hätää, nimittäin tyyppi on yhtä hymyä, vipeltää menemään kontillaan ja on kaikin puolin tyytyväinen.

Oon tässä alkanut tajuamaan koko ajan enemmän ja enemmän millainen sissi toi meidän pikkuinen on. Toisin kuin miessukupuoli yleisesti, sillä man flu tuntuu usein vähintäänkin tappavalta taudilta. Dantesta ois nimittäin todella vaikea arvata, että on kipeä, kun on energiaa ja intoa, syö hyvin ja nukkuu yönsä. Tällä hetkellä tosin ollaan viikon verran jouduttu ehkä 3-4 kertaa yössä käydä antamassa tuttia tai kääntämässä herra, tosin se tuntuu musta johtuvan enemmän konttaamisesta ja uusista taidoista kuin tuosta korvatulehduksesta. Valot sammuu edelleen joskus 20 aikaan illalla ja tyyppi nukkuu yhden yöruokailun voimin about kahdeksaan asti aamulla omassa sängyssään. Päikkäreitä ollaankin sitten nukuttu kainalokkain välillä parikin tuntia kerralla :D Hups. Ihan uskomattoman sitkeä pieni. Sen on huomannut kyllä tässä jatkuvassa tasapainon menetyksessä, jonka seurauksena nenä tai otsa ottaa osumaa. Itku on tullut vaan kerran, kun onnistui satuttamaan otsaansa pienen mustelman tuolia vasten.

Korvatulehduksesta huolimatta täällä on siis eletty aika normaalia arkea. Käyty ulkoilemassa ja ihastelemassa lunta, syöty, leikitty ja nukuttu. Dante oppi samanaikaisesti tuossa pari viikkoa sitten konttaamaan, nousemaan seisomaan tukea vasten ja karhukävelemään. Siinä on sitten ihmettelyä ollut. Ennen kun muksun vei sänkyyn, antoi pullon tai tutin suuhun ja pupun kainaloon, niin tuli uni. Nyt pitää ennen nukahtamista esittää pientä apinatanssi-esitystä vanhemmille siellä pinniksessä ja höpötellä kaikkea mahdollista. Höpöttelykin on lisääntynyt todella nopeasti. Voisin fiilistellä, että tänään suusta pääsi “ätti”, mutta se oli puhdas vahinko. Sieltä nimittäin tulee asiaa niin paljon, että joskus noiden kahden tavun oli kohdattava :D Moottoriturpa on ehkä siis äitiinsä tullut tässä asiassa. Tänään uusi kehitys tässä kaikessa on ollut yhden käden varassa seisominen. Hirvittää tää koko kehityksen vauhti, sillä en haluaisi, että lähtee kävelemään hirveän pienenä, se ei vaan näytä hirveän vakuuttavalta, kun on tollanen spagetti koko kaveri vielä.

Uusin hitti on kirjat, joita jaksaa kuunnella pitkät pätkät sylissä ja kirjan lukeminen siihen eläytyen onkina ainoa asia, joka pitää kaverin paikallaan. Benji-raukka, Danten tän hetken mielenkiinnon ykköskohde on Benjin ruokakuppi ja juomakuppi ja se konttaa niiden luokse hirveetä vauhtia. Miten muut koiranomistajat on järjestäny koiran ruokapaikan turvaamisen? Meillä kun on Benjin ruokakuppi ja juomakuppi keittiössä ja se saa aina käydä hakemassa lisää nappuloita halutessaan ja vettäkin on tietty saatavilla aina. Toki konttailevaa vauvaa ei saa jättää valvomatta, mutta tuntuu, että jos silmä välttää sekunniksikin, niin tuo on kylpemässä siellä juoma-astiassa. Muuten Benjillä on kyllä joulu. D on paljon kiinostuneempi sormiruokailemaan kuin syömään lusikalla, joten Benji on oppinut päivystämään syöttötuolin välittömässä läheisyydessä. Sinne uppoo mieluusti riisit ja lohet, mutta myös kaikki hedelmät ja muut. Kaikki mikä on käynyt Danten käsissä tai suussa. Annan sen olla, eipä tarvii imuroida :D

Mielenkiintoista nähdä 8 kk:n neuvolalääkärissä paljon poika on kasvanut, sillä hän tuntuu hurjan pitkältä ja ruokahalu on ollut ihan kohdillaan. Vihannessoseet menee nyt hyvällä ruokahalulla, kun ollaan vaihdettu jo joku aika sitten niihin 7kk ja 8 kk soseisiin, jotka ei oo enää ihan mössöä vaan sellaista hieman rakeisempaa. Eniten kyllä täällä tykätään riisistä ja parsakaalista, jota voi sormiruokailla. Hirveä sotku ja Benji taitaa saada enemmän ruokaa syödäkseen, mutta maailman tyytyväisin lapsi, kun saa syödä itse. On ollut ihan mieletöntä huomata, miten nopeasti tuo käden ote ja koordinaatio pienten ruokapalojen viemisessä suuhun asti on kehittynyt.

Nyt olisi illan suunnitelmissa värikylpy-tunti, joka on varmasti aika riemukas kokemus. Viikonloppuna on onneksi luvassa vauvatreffejä serkkuni ja kaverini kanssa, kiva että poitsun kanssa uskaltaa jo muita vauvoja nähdä :)

Onko teillä jotain toiveita juttuaiheista? Olen mielestäni ainakin suurimman osan edellisistä juttutoiveista toteuttanut ja mieluusti kuulen, mitä te haluatte kuulla. Postaus materialismista ja lapsen kasvatuksesta materialismiin liittyen on luonnostilassa, mutta mitä muuta? 

Ja tosiaan, myös Mungobabyn puolella on iloni kertoa, että olen avannut oman verkkokaupan, Mungoshopin, jossa on ihania juttuja kotiin ja keittiöön, ja myös jotakin kivaa perheen pienimmille :) Mungobabyn lukijat saavat sieltä 10 % alennuksen koodilla MUNGOBABY10! :) 

Rela reissu

    

*Kaupallinen yhteistyökumppani: Verman 

Oon kirjoittanut jo ennenkin probioottien ja maitohappobakteerin tärkeydestä, ja kuten jokunen teistä ehkä huomasikin, meillä oli Välimeren risteilyllämme Relat mukana koko perheelle ja niitä syötiin ahkerasti jo ennen reissuun lähtöä. Relat on mulle tuttuja jo vuosien ajan ja kun pikkuisemme syntyi, kävimme hankkimassa Apteekista Rela-tippoja jo heti alkuvaiheessa.

Helpointa reissaaminen on ehkä ihan pienen vauvan kanssa. He nukkuvat pikkuisena paljon ja muuten ovat hyvin ”kontrollissa”, sylissä tai vaunuissa. Mutta jo tällaisen reilu puolivuotiaan kanssa peli muuttuu todella paljon. Tyyppi haluaisi ihan koko ajan liikkua, ryömiä, kontata ja koskettaa ihan kaikkea. Ja viedä sen mielellään suuhun. Reissussa myös todella todella moni ihminen jäi ihastelemaan vauvaa ja kun tuollaisella risteilyllä on aika paljon myös hieman vanhempaa porukkaa, oli siinä kaikenlaiset mummit ja papat taputtelemassa poskia. Keskieurooppalainen kulttuuri on vielä sellaista, että henkilökohtaista aluetta ei pidetä ihan niin pitkänä kuin Suomessa, joten päivittäin monet tulivat tuituilemaan Dantelle ja koskettamaankin häntä. En sinänsä sitä mitenkään estele, kiva kun lapsi tottuu erilaisiin ja erinäköisiin ihmisiin. 

Continue reading “Rela reissu”

Rokotuksista ja Halloween-kurpitsoista

 

Mun on pitänyt kirjoittaa rokotuksista jo iät ajat, mutta aina yritän muistaa ottaa jotenkin aiheeseen liittyviä kuvia ja sitten se jää kun en saa niitä kuvia aikaiseksi. Ihan hölmöä, koska mitkä kuvat sopisivat postaukseen? Sellaiset, missä Danskua pistellään jollain neuloilla? :D Joo ei, ei viedä tätä vauvabloggaamista ihan niin pitkälle kuitenkaan :D Tänään kun napsin herrasta söpöt kuvat Halloween-hengessä ja sain sopivasti kommentin rokotuksiin liittyen, niin oli pakko ottaa aiheesta vihdoin kiinni. Ja toisaalta, mikäpä sopisi aiheeseen paremmin kuin terve ja hyvinvoiva vauva?

Mä sanon heti alkuun olennaisimmat kaksi asiaa. Mä olen AINA ollut hieman rokoteskeptinen ja erinäiset sikainfluenssa-rokotteet sun muut on mun mielestä sen luokan kusetusta, että kun pääsen vouhkaamaan asiasta, saisi joku alkaa rakentaa mulle foliosta hattua. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että pidän lapsen rokottamatta jättämistä täysin älyvapaana ja äärimmäisen typeränä tekona. Toki jokaisella vanhemmalla on oikeus kasvattaa lapsensa kuten haluaa ja hoitaa tämän terveyttä kuten haluaa, mutta jonkin verran pitäisi kaikilla meillä olla vastuuta koko ikäluokan terveydestä ja ennen kaikkea tulevaisuuden turvaamisesta. Paikoitellen Euroopassakin jo riehuva tuhkarokko roihuaa sen takia, että liian moni on päättänyt, että ei se tuhkarokko nyt ole kovin yleinen, niin omaa kultanuppua ei tarvitse altistaa sivuoireille, kun ei sitä kuitenkaan tule. Mulla ei nyt ole mitään vahvaa statistiikkaa käsillä, mutta muistelisin, että kun n. 97 % ihmisistä on rokotettuja, voidaan pitää tiettyjä tauteja loitolla. Ja kyllä ne rokotusten sivuoireet ovat huomattavasti pienempi paha kuin paluu historiaan ja siihen, että vauvat kuolee kamaliin kivuliaihin tauteihin. Continue reading “Rokotuksista ja Halloween-kurpitsoista”