Kirjoittelin eilen Mungolifen puolelle jaksamisesta ja siitä hyvänä aasinsiltana tuli mieleeni vauva-arjessa jaksaminen ja se, mikä meillä on ollut avainasemassa jaksamisen kannalta, eli nukkuminen. Meitä on siunattu hyväunisella vauvalla, ainakin tähän asti, ja se on kyllä ihan ykkösjuttu näin oman jaksamisen kannalta. Dante täyttää pian puoli vuotta ja pakko sanoa, että meillä ei ole vielä kertaakaan ollut huonosti nukuttua kautta. Muutama yksittäinen yö on ollut hieman heikompaa nukkumista, mutta pääsääntöisesti Dansku on ollut hyvä nukkuja aina. Nyt juuri taannoin puhuttiin miehen kanssa, miten ihanaa on, kun on tietynlainen rutiini ja osataan aika hyvin ennustaa miten ilta menee, eikä meillä ole iltaisin hulinoita.
Oon täällä viimeksi kirjoitellut 3 kk:n kuulumisia nukkumisen puolesta. Hullua, miten isolta Dante vaikuttaa nyt kun vertaa noihin kuviin ja tunnelmiinkin. Tavallaan moni asia ei ole muuttunut, mutta tavallaan taas paljonkin on tullut muutosta.
Yöunet meillä kestää nykyään yleensä 10-12 tuntia, niin, että välissä on yksi herätys. Dante nukahtaa n. 19.30-20.30 vähän päikkäreistä riippuen ja siitä heräilee yleensä ensimmäisen kerran n. 4-5 aikaan syömään. Ihan koko yöksi ei vielä riitä siis ruoka, eikä se haittaakaan. Oon ymmärtänyt, että paras aika tehdä “tilausta” maidolle on aamuyöstä, joten ihan hyvä, jos on silloin syömässä. Pysyy maidontuotanto yllä. Dante nukkuu omassa huoneessaan ja itkuhälytin kertoo kun tyyppi alkaa heräillä. Käyn kaappaamassa hänet meidän viereen loppuyöksi tai sitten imetän Danten huoneen keinutuolissa ja laitan kaverin takaisin pinnikseen. Continue reading “Nukkumisesta – 6 kk välikatsaus”