Nukkumisesta – 6 kk välikatsaus

Kirjoittelin eilen Mungolifen puolelle jaksamisesta ja siitä hyvänä aasinsiltana tuli mieleeni vauva-arjessa jaksaminen ja se, mikä meillä on ollut avainasemassa jaksamisen kannalta, eli nukkuminen. Meitä on siunattu hyväunisella vauvalla, ainakin tähän asti, ja se on kyllä ihan ykkösjuttu näin oman jaksamisen kannalta. Dante täyttää pian puoli vuotta ja pakko sanoa, että meillä ei ole vielä kertaakaan ollut huonosti nukuttua kautta. Muutama yksittäinen yö on ollut hieman heikompaa nukkumista, mutta pääsääntöisesti Dansku on ollut hyvä nukkuja aina. Nyt juuri taannoin puhuttiin miehen kanssa, miten ihanaa on, kun on tietynlainen rutiini ja osataan aika hyvin ennustaa miten ilta menee, eikä meillä ole iltaisin hulinoita.

Oon täällä viimeksi kirjoitellut 3 kk:n kuulumisia nukkumisen puolesta. Hullua, miten isolta Dante vaikuttaa nyt kun vertaa noihin kuviin ja tunnelmiinkin. Tavallaan moni asia ei ole muuttunut, mutta tavallaan taas paljonkin on tullut muutosta.

Yöunet meillä kestää nykyään yleensä 10-12 tuntia, niin, että välissä on yksi herätys. Dante nukahtaa n. 19.30-20.30 vähän päikkäreistä riippuen ja siitä heräilee yleensä ensimmäisen kerran n. 4-5 aikaan syömään. Ihan koko yöksi ei vielä riitä siis ruoka, eikä se haittaakaan. Oon ymmärtänyt, että paras aika tehdä “tilausta” maidolle on aamuyöstä, joten ihan hyvä, jos on silloin syömässä. Pysyy maidontuotanto yllä. Dante nukkuu omassa huoneessaan ja itkuhälytin kertoo kun tyyppi alkaa heräillä. Käyn kaappaamassa hänet meidän viereen loppuyöksi tai sitten imetän Danten huoneen keinutuolissa ja laitan kaverin takaisin pinnikseen.

Muutonjälkeisiä kuulumisia

Pahoittelut hiljaiselostani täällä Mungobabyn puolella. Tiivistettynä voisi sanoa, että miehen ensimmäinen työkuukausi vanhempainvapaan jälkeen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä kodin kunnostelun, muuton purkamisen ja lähes puolivotiaan vauhtiveijarin kanssa :) Nyt kun viimeinenkin laatikko on kotona purettu, tuntuu siltä, että on aikaa ja mahdollisuus hieman purkaa ajatuksia myös Mungobabyn puolelle. Paljon on tapahtunut ja paljon asiaa on tälle puolelle, joten toivottavasti olette malttaneet odottaa uusia postauksia. Laitoin tähän kuvitukseksi hieman viime päivien kuvia, jotka olen puhelimella napsinut :)

Viime päivät ovat sisältäneet aika perusjuttuja, pitkiä kävelyitä hyvässä kelissä ja kotona maailmaan tutustumista masullaan kaikkialle pyörien. Tosin, vähän on ollut jännitystäkin. On ollut vauvauintia ja mummien vierailuja. Ollaan leikattu hiukset kolmatta kertaa jo ja Dante on päässy kotitöiden makuun rintarepussa iskän kanssa haravoiden :D En ymmärrä, miten jostain, joka oli vielä puoli vuotta sitten mahassani, on ihan muutamassa kuukaudessa kuoriutunut tällainen pieni persoona, jolla on vahva tahto ja selkeästi halu osallistua kaikkeen. Tyytyväisenä jäbän saa pidettyä ottamalla sen mukaan kävelylle, rintareppuun suorittamaan mitä tahansa hommaa tai muuten vaan jos hän on osallisena tekemisessä. Reppu on ollut pelastus kyllä.. Ja välillä joku korikin näköjään :D Mihin tyypin vaan saa hetkeksi käsistään laskettua :) 

Muutto vauvan kanssa

Huhh, muutosta on nyt reilu viikko, mutta täällä eletään kyllä edelleen ihan älytöntä kaaosta. Normaalisti muuton jälkeen vedän aamuyöhön asti purkamista ja paikalleen laittamista, nukun liian vähän, syön noutoruokaa ja ylipäätään muuttohommat käy vähän kaiken muun edellä. Nyt ollaan edelleen melkein samannäköisessä tilanteessa kuin viime maanantaina, sillä mies on tällä hetkellä töissä ja mulla on kodin purkamisen ja omien työjuttujen lisäksi käsillä pieni viisikuinen kultakimpale.

En tietenkään ole koskaan muuttanut muun ikäisen vauvan kanssa, mutta oma kokemukseni on kyllä sellainen, että viisikuukautinen ei ole optimi muuttamiseen yhdistettynä :D Meillä on kiitos kaikille korkeammille voimille hyvin nukkuva ja rauhallinen vauva, joskin aktiivinen sellainen. En osaisi kuvitella, miten hankalaa tämä kaikki olisi jos vauva olisi vielä ns. suuritarpeinen. Jos kuitenkin voin yhden vinkin antaa, niin kannattaa hoitaa muutto alta pois ennen kuin vauva on 3kk+. Jos vaan mahdollista. 

Kuinka käsitellä vauvaa?

Yksi toivotuimpia postauksia on ollut mun ajatukset vauvan käsittelystä ja miten se käy vauvoihin tottumattomalta. Rehellisesti sanottuna itsekin mietin tätä asiaa aina välillä raskaana ollessani. Mä oon elämässäni käsitellyt vauvoja jonkin verran, mutta voisin sanoa olleeni aikamoinen untuvikko ennen omaani. Molemmat siskoni ovat jo täysi-ikäisiä ja heidän vauva-aikansa olivat lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Muistan toki niistä paljon ja leikin silloin heidän kanssaan paljon, mutta ei sitä oikein voi verrata. On kummityttöä ja ystävien lapsia, mutta heidän kanssa kokemus onkin lähinnä ollut sellainen kiva söpöstely ja viihdyttäminen, kunnes heidät on voinut ojentaa äideilleen. Tuntuikin siis aika pelottavalta ajoittain, miten osaan käsitellä omaa vauvaa, kun häntä ei itkun keskellä voikaan antaa kellekään muulle rauhoiteltavaksi. Ja miten pärjään pukemisen, kylvettämisen ja kaiken muun kanssa. En muista milloin olen vaihtanut vaipan ennen Danten syntymää tai milloin olen pidellyt ihan pikkuruista vauvaa. Niinpä sinne synnärille mentiin aika pelonsekaisin tuntein. Ei pelkästään synnytystä kohtaan.

5 kk

En pysty ihan ymmärtämään, että tämä pieni nassikka oli vielä viisi kuukautta sitten pari tuntia vanha. Miten nopeesti aika onkaan mennyt ja ennen kaikkea miten paljon voikaan pieni muuttua ihan muutaman kuukauden aikana. Tosin, nyt kun katson edellisen postauksen kuvia, niin hän on muuttunut ihan hirveesti jo ihan parin viikonkin aikana! Pahoitteluni muuten hiljaiselosta täällä Mungobabyn puolella, pakkaus ja muutto söi sen verran voimavaroja, että täällä on ollut aika hiljaista siitä syystä. Ei ole oikein ollut vauva-asiaa, kun arki on ollut selviytymistä muuton keskellä aina Danten nukkuessa muuttoa hoitaen. Pikkuhiljaa aletaan olemaan voiton puolella, vaikka paljon on vielä tekemättä :) Tänään pieni kuitenkin täytti viisi kuukautta ja tuli sellainen olo, että tänne baby-bloginkin puolelle voisi tehdä paluuta :)

Viisikuinen Dante…

… osaa melkein istua. Tuettuna tyynyjä vastaan on tällä hetkellä suosikkipaikka olla, makuulteen alkaa heti hirveä ähellys ja vatsalihakset on koetuksella, kun pieni yrittää nostaa itsensä istumaan. Tarve istua ja tarkkailla ympäristöään eri näkökulmasta on kova.

… on lähtemässä ryömimään. Pientä liikkumista on jo havaittavissa, mutta vielä sitä ei varsinaiseksi ryömimiseksi voi kutsua. 

Muumeja päästä varpaisiin & pehmoinen sunnuntaiarvonta!

*Kaupallisessa ytheistyössä Martinex

Kirjoittelin jo Mungolifen puolelle mahdollisuudestani yhteistyöhön Martinexin kanssa ja kuinka tämä suomalainen yritys on tehnyt jo vuosia Muumien kanssa. Kyseinen yhteistyö näkyy mm. Martinexin lastenvaatteissa, nimittäin Martinexilta löytyy mahtava valikoima Muumiaiheisia vauvavaatteita ja lasten vaatteita, jotka suunnitellaan Suomessa ja jotka läpikäyvät todella tarkan laadunvalvontaprosessin, ennen myyntiä.

Mä oon kasvanut jotenkin Muumien ulottumattomissa jostain syystä. Meillä katsottiin pienenä enemmän Disneyn piirrettyjä, ja Muumit vaan jotenkin jäivät puuttumaan mun lapsuudessa, jossa mentiin Leijonakuninkaasta Neiti Etsivisn suurhamstraukseen. Mieheni kuitenkin on kova Muumi-fani ollut lapsena ja se on ehdottomasti yksi hänen odottamia asioita Danten kanssa. Että pääsevät yhdessä katsomaan Muumeja. Miehen mukaan Muumeissa on niin mahtavia seikkailuja ja sellaista “aitoa” toimintaa, että hän haluaa lapsen piirretty-aikaa käytettävän sellaiseen. Ja sitähän Muumit pitkälti on, väritykseltään ja piirroksiltaan ne ovat jotenkin todella todellisen oloisia, eikä niissä ole paljoakaan esim. Disneyn piirretyille ominaisia stereotypioita, usein ei voi edes olla varma hahmon sukupuolesta. 

Vauvan harrastuksia

Meille oli itsestäänselvää, kun vauvan saimme, että hänellä tulee olemaan tietty rytmi ja rutiinit ja osaksi sitä kuuluu harrastaminen vauvan kanssa. Nyt kun Dante on kohta 5-kuinen, alkaa kalenteri näyttämään sellaiselta, että niitä harrastuksia on hieman liikaakin :D No, kaikkea halutaan kokeilla ja jos jossakin ei viihdytä, niin sitä ei sitten jatketa.

Mitäs me harrastetaan nyt ja lähiaikoina?

VAUVAUINTI

No tästä mä oonki puhunut! Tää on ihan superhauskaa koko perheelle ja lauantaisin käydään siis Danten kanssa aina uimassa. Välillä se vesipetoilee menemään minkä ehtii, välillä suhtautuu touhuun aika rauhallisesti ja nonchalantisti (kuten tänään). Ollaan nyt käyty kohta kaksi kuukautta ja ollaan siinä vaiheessa, että torpedo-sukellellaan. Sukeltaminen ei oo aiheuttanu itkua ja refleksi toimii hyvin, joten innolla odotamme, milloin homma tästä kehittyy. Tosin, taitaa tulla vähän takapakkia vauvauintiin, sillä kun jatkamme tätä Tampereella, joudumme aloittamaan “alusta”, kun siellä Danten ikäisten ryhmä aloittaa vasta syyskuussa, kun täällä tunnit alkoivat heinäkuussa.