Imetyksestä ja alkoholista

Kirjoittelin Mungolifen puolelle hieman vappu- ja kesäviinivinkkejäni ja tuli mieleeni aiheen käsittely näin vauvanäkökulmasta. Meidän pieni on täysimetyksellä tällä hetkellä ja sikäli täytyy aina itse hieman miettiä, mitä suuhunsa laittaa, sillä se menee aika lailla suoraan vauvallekin. Mahdollisten masuvaivojen välttäminen nyt on oikeastaan se päätavoite, mutta samalla tulee tietenkin ajatelleeksi hieman tarkemmin esim. alkoholin käyttöä. En nyt mikään alkoholin suurkuluttaja ole muutenkaan, vaan enemmän sellainen “viinilasi illallisen kanssa” tai “pari siideriä terassilla” -tyyppi.

Raskausaikana saatoin maistella miehen lasista ravintolassa jotain erikoisempaa viiniä tai juhlissa ottaa hörpyn skumppaa, mutta oikeastaan ekan kolmanneksen jälkeen kaikki alkoholillinen maistui ja haisi mielestäni tosi ikävälle, ja esim. punaviini oli todella etikkaisen hajuista ja ällöttävää kaikin puolin. Onneksi tämä katosi heti synnytyksen jälkeen, ja pääsinkin jo miehen kanssa kilistelemään pienen syntymää shampanjalla. Hui kamalaa, imettävä tuore äiti ja alkoholia ja vielä myöntää sen! Voi kyllä.  Continue reading “Imetyksestä ja alkoholista”

Ensipäivien imetyksestä

Ensinnäkin, valtavan iso kiitos kaikille kommentoineille edelliseen postaukseen :) Ihania kommentteja olitte jättäneet, ja oli ihan mielettömän kivaa lukea paljon hyväntahtoisia ajatuksia ja neuvoja. Ajattelinkin, että kun imetys ja pumppaus herätti eniten asiaa tuolla kommenttiboksissa, niin voisin vastata “yhteisesti” postauksella aiheesta.

Imetys herättää naisissa ja äideissä niin paljon vihamielisiä kommentteja, syyllistystä ja väärää tietoa, että siitä ei mielestäni voi kirjoittaa liikaa. Itse olen ajatellut asian niin, että jokainen äiti ja perhe tekevät niin kuin parhaaksi näkevät, sillä mielestäni täysimetys ei millään lailla voi olla tärkeämpää kuin vaikkapa äidin hyvinvointi. Hyvinvoiva äiti on lapselle kaikista tärkein asia, ja näin ollen mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus omiin päätöksiin asian tiimoilta.

Itselläni oli aina pelko, että jostain syystä imetys ei onnistukaan. Äitini on luovuttanut siskojeni kohdalla yli sata litraa äidinmaitoa, mutta jotenkin aina pelkäsin, että itse tulen vetämään tästä sen lyhimmän korren. Olin siis henkisesti varautunut (ja olen edelleen) siihen, että en pysty täysimettämään lapsiani, tai ylipäätään imettämään. Niinpä en ottanut asiasta stressiä. Pakkasin jo sairaalakassiinkin korviketta, jota haluaisin lapselleni syöttää siinä tapauksessa, että omat rintani eivät haluaisi häntä ruokkia. Toiveena tietenkin oli imettäminen, ja vieläpä niin, että vauva söisi vain äidinmaitoa, mutta niin, että saisi välillä myös samaa tavaraa pullosta. Näin isäkin pääsisi syöttämään vauvaa, vahvistaen heidän välistä suhdetta ja lisäten minulle hieman omaa aikaa (joka toki kuluisi siinä pumppaamisessa anyway). Meidän toive oli (ja on edelleen) siis imetys + pulloruokinta äidinmaidolla. Continue reading “Ensipäivien imetyksestä”

Ajatuksia imetyksestä

choosing-the-right-formula-feeding-bottle-nipple-1

Kuva: täältä

Tiedän jo tätä postausta aloittaessa, että nyt räjähtää. Olen aiheeseen perehtyessäni kyllä ymmärtänyt tasan, kuinka paljon imetys jakaa mielipiteitä ja jos perhepeti-kommenteista mitään opin, on paljon heitä, jotka eivät näe omaa tekniikkaansa/taktiikkaansa pidemmälle, ja sokeutuvat myös tieteellisille tutkimustuloksille, kunhan vaan se oma tapa toimia olisi oikea. Ja sitähän ei aina osata esittää kovin rakentavasti. Siksi onkin hyvä, että moderaattori ei ole joululomalla, vaan kuulemma jouluruokien ja konvehtien napsimisen välillä käy tsekkailemassa Mungo-kommenttiboksia sillä silmällä :)

Alkuun haluan sanoa, että mielestäni vauvan ruokinnassa ei ole oikeaa tai väärää. Niin kauan kun lapsi saa tarpeeksi ruokaa, ei voida puhua oikeasta tai väärästä mallista. Kyllä, itsekin tiedän äidinmaidon terveydelliset hyödyt ja saan ylpeästi aina kertoa, että oma äitini on pikkusiskojeni aikana luovuttanut Kätilönopistolle yli 100 litraa äidinmaitoa. Juuri sen takia, että on hurjan tärkeää, että pikkuiset saavat äidinmaitoa, jos vaan mahdollista. Ymmärrän kyllä myös heitä, joille äidinmaito ei ole mahdollinen tai haluttu vaihtoehto ja vauva saa korviketta heti ensipäiviltään. Jokaisella äidillä on oikeus tehdä oma valinta, jonka itse kokee parhaaksi perheelleen ja lapselleen, ja kenelläkään ei pitäisi olla mitään oikeutta arvostella tätä valintaa. Minulla on niitä tuttavia, jotka ovat täysimettäneet lastaan vuoden ikäiseksi ja niitä, jotka eivät ole koskaan rintaa antaneetkaan. Moninaisista eri syistä, joista yksikään ei ole toista tärkeämpi tai parempi.  Continue reading “Ajatuksia imetyksestä”