Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.2

*Syöttötuoli saatu blogin kautta Jollyroomilta

Ahh, se kuuluisa syöminen. Siinä onkin saanut käyttää vippaskonsteja ja kaikkea mahdollista. Me alettiin maistattamaan soseita silloin 4 kk iästä lähtien ja nykyään syö kaikkea jo. Annan aika paljon omaa ruokaa, ja ollaan syöty hapanmaitotuotteita ja kaikkea jo 10 kk lähtien, vaikka osassa kai suositus on vasta 12 kk, mutta hyvin on mennyt. Meillä ei oo koskaan ollut mitään mahaongelmia ruoan suhteen. Antibiooteista on voinut maha mennä vähän löysälle, mutta muuten ei mitään ongelmia, ja kaikki tuntuu menevän ilman mitään allergiaoireita.

Meidän ongelma onkin aina välillä ollut lähinnä se into syödä. Ja nyt haluan lohduttaa kaikkia niitä, jotka ovat nähneet viivasuun aivan liian monta kertaa. Siitä on mahdollisuus auvoisaan ruokatulevaisuuteen! Dante lopetti rintaruokailun silloin 7 kuukauden tienoilla, ja sen jälkeen on menty kiinteällä ruoalla ja korvikkeella. Meillä sormiruokaillaan ja soseillaan samanaikaisesti ja jeesus tää on välillä ollut turhauttavaa. Continue reading “Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.2”

Kuulumisia pitkästä aikaa

Täällä on ollut aikamoista hiljaiseloa viime ajat kun loman jälkeen en ole Mungobabyn puolelle ehtinyt tehdä paluuta. Hirveästi on ajatuksia tuosta pitkästä reissusta vauvan kanssa, mutta ehkä hyvä päivitellä hieman kuulumisia yleisesti :)

Mitäs meidän lähes 10-kuiselle kuuluu?

No, olennaisimpana, täällä kävellään! D alkoi ottamaan ensiaskeleita noin kuukausi sitten ja alkuun oli hyvin varovaista pari askelta sohvalta rahille. Hirveän varovainen ja tasapainotteleva hän muutenkin on. Nyt on kuukauden verran harjoiteltu kävelyä ja kävelee jo helposti huoneen poikki, mutta ei ole kertaakaan kaatunut tai satuttanut itseään. Aina hirveän varovasti ottaa askeleet ja heti jos alkaa tasapaino pettää, laittaa pyllyn alas ja ottaa nätisti vastaan tai saa asennon korjattua ja temmeltää eteenpäin. Ihana pieni, hän on melkein taapero! Kävely aiheuttaa suurta iloa onnistuessaan, mutta silti luottaa enemmän vielä konttaamiseen ja konttaakin hirveellä vauhdilla eteenpäin. Continue reading “Kuulumisia pitkästä aikaa”

Korvikerumbasta

“Heippa! Minua kiinnostaisi miten teidän arjessa on toiminut korvikkeiden syöminen. Itselleni on juuri syntynyt esikoinen ja näyttäisi siltä, ettei rintamaitoa tule riittävästi, jonka vuoksi joudumme imetyksen lisäksi tukeutumaan korvikkeeseen. Mietityttää miten käytännössä homma toimii korvikkeiden kanssa sujuvimmin silloin kun olen vauvan kanssa ulkona liikenteessä/asioilla. Korvikkeiden säilyvyys, tuttipullorumba yms. Olisiko tähän jotain vinkkejä?”

Yksi toiveistanne postausaiheiden suhteen oli tämä korvikkeisiin liittyvä kysymys, ja tässä pakkailessa miljoonaa korviketetraa mukaan Välimeren risteilyllemme ajattelin ottaa hieman tästä kiinni. Näin eilisten Halloween-kuvien kanssa, sillä mitään korvikekuvia en ole edes ottanut missään vaiheessa. Meillä on itse asiassa siirrytty pääasiassa korvikkeeseen, koska D ei vana useimmiten halua ottaa rintaa. Tai kun ottaa, niin se ei kuitenkaan riitä, joten joudun antamaan korviketta lisäksi. Kyllä meillä edelleen rinnalla käydään päivittäin, mutta tyypillä on ihan liikaa liikettä ja vauhtia siihen, että siinä jaksaisi viihtyä pidempään.

Me ollaan korvikkeena annettu aina Arlan luomukorviketta, joka on valmiiksi tetrassa. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena on se, että sitä ei tartte sekoitella tai lämmitellä tai muutakaan, vaan se menee meillä suoraan tetrasta pulloon ja siitä naamariin. Tetra on 2 dl ja se onkin melko lailla tyypin kerta-annos nykyään, tai no Dante syö vähän vaihdellen 100 ml ja 200 ml väliltä annoksia. Iltaisin menee aina tuo 200 ml ennen nukahtamista ja päivällä riippuu ihan hirveästi. Hän lopettaa itse aina syömisen ja annan just niin paljon, kuin haluaa. Hyvin syö ja käyrillä kasvaa. Kolme kertaa päivässä syö soseita ja maitoa menee meillä välillä jopa litra vuorokaudessa. Aikamoinen syöppö, jolle ruoka maistuu, mutta liikkuu toisaalta niin hullun paljon, että ei oo paljoa kiloja kertynyt, edelleen kasvaa tiukasti käyrällään. Continue reading “Korvikerumbasta”