Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.2

*Syöttötuoli saatu blogin kautta Jollyroomilta

Ahh, se kuuluisa syöminen. Siinä onkin saanut käyttää vippaskonsteja ja kaikkea mahdollista. Me alettiin maistattamaan soseita silloin 4 kk iästä lähtien ja nykyään syö kaikkea jo. Annan aika paljon omaa ruokaa, ja ollaan syöty hapanmaitotuotteita ja kaikkea jo 10 kk lähtien, vaikka osassa kai suositus on vasta 12 kk, mutta hyvin on mennyt. Meillä ei oo koskaan ollut mitään mahaongelmia ruoan suhteen. Antibiooteista on voinut maha mennä vähän löysälle, mutta muuten ei mitään ongelmia, ja kaikki tuntuu menevän ilman mitään allergiaoireita.

Meidän ongelma onkin aina välillä ollut lähinnä se into syödä. Ja nyt haluan lohduttaa kaikkia niitä, jotka ovat nähneet viivasuun aivan liian monta kertaa. Siitä on mahdollisuus auvoisaan ruokatulevaisuuteen! Dante lopetti rintaruokailun silloin 7 kuukauden tienoilla, ja sen jälkeen on menty kiinteällä ruoalla ja korvikkeella. Meillä sormiruokaillaan ja soseillaan samanaikaisesti ja jeesus tää on välillä ollut turhauttavaa. Continue reading “Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.2”

Kuulumisia pitkästä aikaa

Täällä on ollut aikamoista hiljaiseloa viime ajat kun loman jälkeen en ole Mungobabyn puolelle ehtinyt tehdä paluuta. Hirveästi on ajatuksia tuosta pitkästä reissusta vauvan kanssa, mutta ehkä hyvä päivitellä hieman kuulumisia yleisesti :)

Mitäs meidän lähes 10-kuiselle kuuluu?

No, olennaisimpana, täällä kävellään! D alkoi ottamaan ensiaskeleita noin kuukausi sitten ja alkuun oli hyvin varovaista pari askelta sohvalta rahille. Hirveän varovainen ja tasapainotteleva hän muutenkin on. Nyt on kuukauden verran harjoiteltu kävelyä ja kävelee jo helposti huoneen poikki, mutta ei ole kertaakaan kaatunut tai satuttanut itseään. Aina hirveän varovasti ottaa askeleet ja heti jos alkaa tasapaino pettää, laittaa pyllyn alas ja ottaa nätisti vastaan tai saa asennon korjattua ja temmeltää eteenpäin. Ihana pieni, hän on melkein taapero! Kävely aiheuttaa suurta iloa onnistuessaan, mutta silti luottaa enemmän vielä konttaamiseen ja konttaakin hirveellä vauhdilla eteenpäin. Continue reading “Kuulumisia pitkästä aikaa”

Korvikerumbasta

“Heippa! Minua kiinnostaisi miten teidän arjessa on toiminut korvikkeiden syöminen. Itselleni on juuri syntynyt esikoinen ja näyttäisi siltä, ettei rintamaitoa tule riittävästi, jonka vuoksi joudumme imetyksen lisäksi tukeutumaan korvikkeeseen. Mietityttää miten käytännössä homma toimii korvikkeiden kanssa sujuvimmin silloin kun olen vauvan kanssa ulkona liikenteessä/asioilla. Korvikkeiden säilyvyys, tuttipullorumba yms. Olisiko tähän jotain vinkkejä?”

Yksi toiveistanne postausaiheiden suhteen oli tämä korvikkeisiin liittyvä kysymys, ja tässä pakkailessa miljoonaa korviketetraa mukaan Välimeren risteilyllemme ajattelin ottaa hieman tästä kiinni. Näin eilisten Halloween-kuvien kanssa, sillä mitään korvikekuvia en ole edes ottanut missään vaiheessa. Meillä on itse asiassa siirrytty pääasiassa korvikkeeseen, koska D ei vana useimmiten halua ottaa rintaa. Tai kun ottaa, niin se ei kuitenkaan riitä, joten joudun antamaan korviketta lisäksi. Kyllä meillä edelleen rinnalla käydään päivittäin, mutta tyypillä on ihan liikaa liikettä ja vauhtia siihen, että siinä jaksaisi viihtyä pidempään.

Me ollaan korvikkeena annettu aina Arlan luomukorviketta, joka on valmiiksi tetrassa. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena on se, että sitä ei tartte sekoitella tai lämmitellä tai muutakaan, vaan se menee meillä suoraan tetrasta pulloon ja siitä naamariin. Tetra on 2 dl ja se onkin melko lailla tyypin kerta-annos nykyään, tai no Dante syö vähän vaihdellen 100 ml ja 200 ml väliltä annoksia. Iltaisin menee aina tuo 200 ml ennen nukahtamista ja päivällä riippuu ihan hirveästi. Hän lopettaa itse aina syömisen ja annan just niin paljon, kuin haluaa. Hyvin syö ja käyrillä kasvaa. Kolme kertaa päivässä syö soseita ja maitoa menee meillä välillä jopa litra vuorokaudessa. Aikamoinen syöppö, jolle ruoka maistuu, mutta liikkuu toisaalta niin hullun paljon, että ei oo paljoa kiloja kertynyt, edelleen kasvaa tiukasti käyrällään. Continue reading “Korvikerumbasta”

Imetyksen eteneminen – 6 kk

   

Nyt ollaan menty imetystaivalta lähes puoli vuotta ja onkin mielenkiintoista hieman katsoa, miten se on toteutunut. Näin puolen vuoden kohdalla D syö noin reilu puolet maidostaan rinnasta ja loput korviketta. Maidon määrä ei sinänsä ole kai pahemmin vähentynyt, mutta pumpulle heruminen on kyllä selkeästi vähentynyt. Vaikka Dantella on aina maitoa nassullaan rinnalla olon jälkeen, pumpulle heruminen on todella hidasta. En vaan jaksa istua useampaa kertaa päivässä pumpulla puolta tuntia kerrallaan vähäisen maidon takia, joten ollaan rintaruokinnan lisäksi tuotu korvike rinnalle. Noniin superäidit, antakaa mennä, kivittäkää vaan, olen huono äiti jne.

Tällä hetkellä imetän kerran yöllä, aamulla heti kun D herää ja päivällä vähintään pari kertaa. Tarjoan aina rintaa kun vaikuttaa nälkäiselle tai on juuri herännyt. Välillä kelpaa, välillä ei. Välillä jaksaa olla rinnalla viisi minuuttia, välillä voisi roikkua siinä vaikka tunnin ja useimmiten yöherätyksellä jätän tyypin viereemme nukkumaan ja nukutaan siinä sylikkäin, välillä tissitellen, eli siinä saattaa olla unen läpi rinnalla joskus aika pitkäänkin. Tämän lisäksi saa pullosta korviketta ja rintapumpun oon siirtänyt jonnekin kaapin perukoille. Ollaan syötetty luomukorviketta, ja hyvin uppoaa. Iltaisin menee vaihtelevasti rinta tai korvike. Tosi väsyneenä haluaa pullon, mutta jos on vielä energiaa, niin saattaa hyvinkin jaksaa olla pitkään rinnalla. Continue reading “Imetyksen eteneminen – 6 kk”

4,5 kk kuulumisia

Tänään hän on neljä kuukautta, yksi viikkoa ja neljä päivää vanha. Ei mikään tärkeä merkkipäivä, mutta nyt olisi hyvä hetki hieman laittaa ylös tämänhetkisia kuulumisia. Neljän kuukauden neuvolalääkäri tuli käytyä eilen ja hirveästihän tässä on tapahtunut viime kuukausien aikana!

Paino ylitti jo 7 kilon rajapyykin eilisessä mittauksessa ja pituuttakin on jo 67 senttiä! Huhh mikä kasvutahti! Dante kasvaa aika tarkalleen siinä keskikäyrällä, pituus on pari kertaa hypellyt siellä pluskäyrällä, mutta muuten keskikäyrä on ollut meille tuttu paikka. Pian ollaan siis tuplattu syntymäpaino, mikä on ajatuksena jotenkin ihan älytön. Miten ne kasvaa niin nopeasti?! Ja onko hän oikeasti ollut joskus puolet tästä?! Päänympärys kulkee keskikäyrällä myöskin ja kaikki toiminnot sydämestä keuhkoihin sai puhtaat paperit. Jäntevä, pitkätukkainen ja aktiivinen. Siinäpä niitä huomioita, mitä on hänestä tehty. Allekirjoitan nämä.

Tällä hetkellä meillä on kova into istua ihan itse, mikä kauhistuttaa. Toki lapselle kehittyy se taito silloin kun kehittyy, mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että kroppa kestäisi sitä painetta vielä ihan hirveästi. Joka tapauksessa tällä hetkellä mieluisin paikka on tutkia maailmaa sylistä istuma-asennosta tai sitten rintarepusta, jossa ollaan alettu pitämään kasvot menosuuntaan päin jo pari viikkoa sitten. Selältä ei vielä ole suurta inspiraatiota kääntyä mahalleen, vaikka kyljelleen usein pyörähteleekin. Mahalta selälle oppi kääntymään suunnilleen kolme viikkoa sitten, ja sen jälkeen onki ollut sangen haastavaa yrittää lepuuttaa tyyppiä masullaan. Vippaa ittensä ympäri salamannopeasti. Ainoa, mikä saa viihtymään masullaan pidempään, on Benji, jota tykkää katsella. Nytkin mies heittelee Benjille palloa, jota tämä riemulla hakee ja Dante makaa vieressä mahallaan tilannetta seuraten. Vielä ei onneksi ole mitään yrityksiä lähteä ryömimään. Mä oon vaan tyytyväinen, jollei ole ihan supernopea liikkeellelähtijä, nimittäin nautin tästä, että hetkeksi voi vielä jättää jonnekin vaikka vessassa käynnin ajaksi :D Sitteri alkaa käydä viimeisiä hetkiään, nimittäin yritys nousta istumaan on niin valtaisa, että koko laite kippaa kohta ympäri. Continue reading “4,5 kk kuulumisia”

Imetys & pulloruokinta – 3 kuukauden välikatsaus

Kiitos kaikille vinkeistä edelliseen postaukseen, siellä oli ihan paljon hyvää infoa silmällä pitäen ensimmäistä reissuamme. Reissuhommiin palailen varmasti pian uudelleen, jahka olemme selvinneet ensimmäisestä ulkomaan matkastamme.

Tänään ajattelin kuitenkin siirtyä matkoista syömisiin ja tehdä pientä katsausta siihen, miten kolmen kuukauden kohdalla on toiminut meidän imetys & pullottelu-taival. Ennen vauvan syntymää kirjoittelin näin:

“… suunnitelmamme tässä vaiheessa on opettaa pullolle hyvin aikaisessa vaiheessa. Jos maidontuotanto sen vaan sallii, niin pyrin pumppaamaan äidinmaitoa pulloon ja antamaan sitä osan ajasta pullosta. Imettäminen olisi päätoiminen ruokintamuoto, mutta tavoitteena olisi pumpata vaikkapa yhdelle yöruokinnalle ja yhdelle päiväruokinnalle pulloon maitoa…”

Sain aika paljon varoituksia, kuinka pullo voi sekoittaa imetyksen jne. Mulle kuitenkin pullotoive oli ehdoton, sillä tarvitsen sen tiedon, että tarvittaessa voin olla erossa vauvasta pari tuntia, eikä tarvitse stressata sitä, onko vauvalla silloin nälkä. Nyt kun vauva on reilu 3kk, voin ilokseni todeta, että tähän mennessä olemme onnistuneet toiveessamme. Tiedän toki, että jatkuvasti on se riski, että vauva alkaa hylkimään rintaa, mutta toisaalta jatkuvasti ollaan lähempänä tavoitettani imetyksen suhteen :) Continue reading “Imetys & pulloruokinta – 3 kuukauden välikatsaus”

Eat, breastfeed, repeat

Kun olin raskaana, jännitin imetystä ihan hirveesti. Jotenkin joka tuutista tuli sellaisia ajatuksia, että imettäminen nyt on tosi haastavaa, kivuliasta ja vaikeaa, joten suhtauduin siihen pessimistisellä pelolla. Omasta takaa oli vielä yksi lisähaaste. Katsokaas kun ensimmäistäni odottavana mulla oli sellainen ajatus, että vauvahan nappaa kiinni nännipäästä syödäkseen. Ja tämä pelotti minua, sillä mulla on matalat rinnanpäät, enkä osannut kuvitellakaan, että vauva onnistuisi saamaan niistä ruokaa itselleen.

Lueskelin toki asiasta ja tutustuin Imetyksen Tuki ry:n tekstiin aiheesta. En kuitenkaan vakuuttunut. Nyt kun imetystä on takana seitsemän viikkoa, ymmärrän kuinka turhaa huoleni olikaan. Vauva ei nimittäin suinkaan tartu pelkästään siihen terävimpään nänniin, vaan vauva nappaa oikeanlaisessa imuotteessa kiinni nänniin samalla tavalla kuin aikuinen haukkaisi burgeria. Tämä jostain vastaani tullut ilmaisu auttoi mua ymmärtämään parhaiten, millainen imuote vauvalla pitää olla. Kun vielä sain loistavaa imetysapua KYSissä, ja vauvan imuote löytyi helposti, saatoin lopettaa asiasta stressaamisen.

Ennen synnytystä luin kaikkia tarinoita imetysohjauksesta sairaaloissa, ja törmäsin kauheisiin kauhutarinoihin, joissa hoitajat ovat brutaalisti käsitelleet äitien nännejä ja raukat ovat yrittäneet imetystä ihan rinnat verillä. Olin varma, että mun matalat rinnanpäät haukutaan alimpaan helvettiin ja niitä revitään osastolla vauvan suuhun. Continue reading “Eat, breastfeed, repeat”