Vauvan vakuutus- ja talousasioista

vauvavakuutukset (3 of 4)

* Bloggaaja on blogilähettiläänä kaupallisessa yhteistyössä Aktian kanssa 

En ollut ollenkaan tietoinen siitä, miten erilaisia vakuutukset ovatkaan ennen kuin reissasin raskaana ja sain siitä paljon kysymyksiä. Mä oon reissannut raskaana ollessani Turkissa, Balilla, Kiinassa, Isossa-Britanniassa ja Virossa, joten reissuja on kertynyt ja jokaiseen oon lähtenyt pelkäämättä, mutta tietysti varautuen hieman eri tavalla kuin yleensä. En nyt mene tukisukkien ja vesipullojen maailmaan, tai siihen, miten kohteet kannattaisi valita. Menen nyt lähinnä siihen, miten itsensä kannattaa vakuuttaa ja miten vauvan taloutta voi suunnitella jo odotusaikana, sillä tää postaus on muutenkin nälkävuottakin pidempi.

VAKUUTUSASIOISTA:

Äidin vakuuttaminen

Matkavakuutus on paras kaveri sille, joka reissaa paljon. Mulla on ollut Aktian matkavakuutus ja matkatavaravakuutus noin 7 vuotta nyt, ja koskaan ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa. Olen päätynyt ryöstetyksi niin Barcelonassa kuin Balilla ja kaikkea muuta ”kivaa” on ehtinyt tässä tapahtumaan vuosien aikana, munuaistulehduksesta norovirukseen ja kaikkea siltä väliltä. En ole tutkinut tarpeeksi muita vakuutusehtoja voidakseni tehdä täysin kattavaa analyysiä vakuutusten eroista. Olen kuitenkin kokenut omaa vakuutustani jo 7 vuotta, ja lisäksi perehtynyt siihen melko paljon, joten pystyn kommentoimaan sitä. Ja suosittelemaan täydestä sydämestäni.

Vakuutusasioista teen kattavamman postauksen lähiaikoina, ja tässä postauksessa haluan keskittyä juurikin näihin vauva-asioihin. Monille tuntuu nimittäin olevan murheena se, miten uskaltaa matkustaa raskaana ja miten voi varmistua siitä, että saa hoitoa myös vaikka siellä Kiinassa, jos raskaus on pitkällä.

Ensinnäkin, tutustu TARKKAAN vakuutusehtoihin. Ihmettelin, kun minulta kyseltiin Kiinan matkan aikoihin Continue reading “Vauvan vakuutus- ja talousasioista”

36

harmaata (4 of 12)

Päivän fiilis: Helpottunut ja malttamaton
Päivän painonnousu: +8 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä (yhteensä siis n. 10-11 kg)
Päivän viikot: 36+
Päivän olo: Hieman väsynyt ja hieman tukala
Päivän malttamattomuus: Voisko hän jo pian syntyä? Eiku apua, ei vielä :D

Noniin, nyt on se “viimeinen rajapyykki” ennen laskettua aikaa koettu, eli neuvolalääkärillä on tänään käyty. Hyviä uutisia kaikin puolin! :) Vauvan pää on kiinnittynyt, mikä on edistystä viime viikon KYSin reissusta, jolloin pää vielä hieman liikkui. Vauva on siis kiltisti pää alaspäin, valmiina siellä, joskaan ei ihan raivotarjonnassa vaan pikkuisen sivuttain. Tällä ei kuulemma ole mitään väliä, sillä vauva vielä sen verran kääntyilee, vaikka pää olisikin jo kiinnittynyt. Lääkäri tutki kaiken mahdollisen, mm. lantion, joka on kuulemma oikein tilava ja vauva mahtuu hyvin syntymään. Huhh, ei siis ole pelkästään ulospäin synnyttäjän lantio! :D Se olis vaan jotenkin niin epäreilua, että ensin kärsisi koko elämänsä leveestä lantiosta kuunnellen “synnyttäjän lantio” lätinää, ja sitten synnytyksessä huomaisi, että eipä muuten ole :D Hemoglobiinikin on spontaanisti noussut järkeviin mittakaavoihin, eli ehkä se raudan vetäminen auttoi hieman myöhässä vaan ja verenpainekin on noussut omalle tasollaan tuon keskivaiheen tosi alhaisen verenpaineen jälkeen. All good siis täällä.

Tilanne on hieman edistynyt viime viikosta, mutta edelleen samoissa mennään, että vauva saattaa syntyä any day now tai sitten odotuttaa itseään pitkäänkin. Lääkäri tosin veikkaili, että ei mene lasketun ajan yli. Katsotaan, uskon kun näen. Painoarvio tänään oli 3100 (käsin ja ultralla), eli Heli oli varmasti hyvin lähellä totuutta viimeksi. Syntymäpainoksi lääkäri veikkaili n. 3,5 kiloista vauvaa, hyvin keskikäyrällä mennään kaikin puolin. Tavallaan ajoittain musta tuntuu, että mun maha on ihan valtava ja tavallaan sitten taas ajoittain tuntuu, että se on itse asiassa aika pieni ja pyöreä. Kyselin neuvolalääkäriltä myös ajatuksia Belly Banditin käytöstä, ja hän totesi, että mitään hyötyä ei voi sellaisesta luvata olevan, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole.  Continue reading “36”

Kyytinne on valmis, vauva!

bebekyyti (1 of 7)

* Kuvissa näkyvä lämpöpussi on saatu blogin kautta PikkuVaniljalta

Baby, kyytinne on valmis, tervetuloa kun huvittaa! Nyt kun 37 täyttä viikkoa lähestyy, uskallan jo toivottaa vauvan tervetulleeksi milloin vaan. Viikonloppuna on ahkerasti pesty vauvan vaatteita ja viikattu niitä lipastoon, laitettu turvakaukalon telakka autoon jo valmiiksi, ja laitettu turvakaukalo sekä sairaalakassi valmiiksi. Lakanat kehtoon on pesty, kehto odottaa siirtoa meidän sängyn viereen ja Benjin hoitaja on valmiina lähtöön kuulemma ympäri vuorokauden :D Eli vauva varmaan odotuttaa itseään sen kaksi viikkoa yli lasketun ajan, mutta better safe than sorry.

Vauva on jo ennen syntymäänsä saanut hirveän määrän lahjoja! Anoppia on jouduttu suorastaan jarruttelemaan, oma äitini ei varmaan oo vaan kertonut puolistakaan ostoksista ja vähän joka puolelta on tullut ihania pieniä paketteja vauvalle :) Jo pari kuukautta sitten saimme tuon Maxi-Cosin kaukalon ystäväperheeltä, joilla on tasan vuoden meidän vauvaa vanhempi prinsessa, jolle tämä jäi liian pieneksi.En välttämättä käytettyä turvakaukaloa uskaltaisi ostaa, kun niistä ei tiedä yhtään paljonko ja miten on käytetty, mutta tämä on hieman eri asia :) Maxi-Cosi olisi ollut valintamme muutenkin, joten olimme äärimmäisen kiitollisia tästä lahjasta, joka säästi meiltä kyllä aikamoisesti. ♥ Mies asensi telakan autoon jo tänään, koska eipä se siellä häiriöksikään ole. Vaunut on kasattu jo aikaa sitten, ja ne odottelevat pientä kyytiläistä jo. Meille valikoitui Stoken Trailzit, ja tämä Maxi-Cosi sopii niihin adapterilla erittäin näppärästi. Tänään vähän harjoteltiin, miten tuo toimii, ja no, äärimmäisen helposti :D  Continue reading “Kyytinne on valmis, vauva!”

Yöreissuja

cqgMqsF

Se yö meni sitten sillä tavalla. Tässä on vasta heräilty tähän päivään, vaikka normaalisti heräilen jo 6-7 aikaan aamulla. Eilen alkoi nimittäin n. 23.30 supistelemaan ja vieläpä melko kivuliaasti. Tunnin verran supisteli n. viiden minuutin välein niin, että alavatsa ja -selkä oli vähän tulessa. Kovin kipupiikki oli tosi kova, mutta muuten ihan siedettäviä kipuja. Hieman säikähdin, koska tähän mennessä on ollut vain harjoitussupistuksia, joiden ainoa oire on oikeastaan se, että koko maha menee kovaksi.

Tunnin verran supisteli, eikä loppua näkynyt, vaikka lepäsin ja yritin nukkua. Soittelin äitiyspolille ja kyselin, mitäs tehdään. Käskivät seuraamaan vielä tunnin ja sitten lähtemään sinne, jos ei lopu. Kahden tunnin päästä puoli kolmen aikaan oltiinkin sitten käyrillä ja kattelemassa mitä vauvalle kuuluu. Multa otettiin streptokokki-näyte ja katottiin proteiinit jne. virtsasta. Käyrillä olin puolisen tuntia, ja supistuksia tuli n. 4-5 minuutin välein. Ihan siedettäviä edelleen, eli ei kyllä synnytyssupistusten tuntuisia, joskaan en tietty tiedä miltä sellaiset tuntuu. Totesin vaan, että ihan noin inhimmilliseltä ne ei voi tuntua.  Continue reading “Yöreissuja”

Raskausarpia ja rasvailua

Minulta kyselikin tuossa joku lukija, että olenko rasvaillut mahaani, kun siinä ei näy mitään raskausarpia. Mulla on kieltämättä ollut ihan mieletön tuuri sikäli, että raskausarpia on tullut tämän raskauden aikana tasan kaksi. Molemmat n. sentin kokoisia, hyvin haaleita ja alaselässä of all the places. Aloitin mahan rasvauksen n. viikolla 10, ja olen tunnollisesti sitä rasvannut päivittäin, joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Käytin ensin Weledan Anti Stretchmark -öljyä, mutta vaihdoin sen yhden purkin jälkeen Bio-Oiliin, jota sattui olemaan kaapissa kun Weleda loppui. Huomasin, että Bio-Oil oli paremman tuoksuinen ja imeytyi nopeammin, joten jäin sille linjalle. Nyt olen siis rasvaillut joku 25 viikkoa mahaa joka ilta, ja lisäksi laitan Bio-Oilia päivittäin pakaroihin, lantiolle, reisiin ja rintoihin. Kaikille alueille, joilla on riski hieman venyä tässä raskauden aikana. Continue reading “Raskausarpia ja rasvailua”

35

babyyy (2 of 2)

Näin kun Helsingissä oltiin, niin käytiin toki vielä kerran kurkkimassa vauvaa Perhe-Arten ultrassa Helillä! Voi että kun me saatais Heli meidän synnytyskätilöksi!! En pelkäisi mitään! On ihanaa, kun voi käydä rauhoittamassa mielensä ja saa jatkuvasti hyviä vinkkejä.

Sain Perhe-Artesta terveisiä tuossa pari viikkoa sitten, että Blueiron voisi olla paikallaan, jos maha menee sekaisin rautalääkkeistä. No sieltähän löytyi sitten kerralla sellainen rautavalmiste, joka ei sekoittanut vatsaa. Valitettavasti vaan ei ole hemppa noussut meikäläisellä. Olen tunnollisesti tuota ottanut, joten kyllä hempan pitäisi olla kavunnut jo huomattavasti korkeammaksi, kuin mitä se nyt väläytteli, eli 96-102. Voihan perhana. Ensineuvolassa hemppa oli 140 ja nyt huidellaan sadan tuntumassa, vaikka vetelen rautaa ja pyrin lisäksi syömään rautapitoisia ruokia. Mulla joskus kolme vuotta sitten itse asiassa testailtiin kaikki mahdolliset laktoosi-intoleranssit ja keliakiat, sillä olin koko ajan väsynyt. Silloin näytti siltä, että vaikka hemppa on OK, rauta ei vaan varastoidu. Saimmekin siis Heliltä nyt vinkin käydä testailemassa ihan verikokein tuo hemoglobiini ja rautavarastot, koska tässä vaiheessa raskautta olisi ihan kiva, jos hemppa saataisiin hieman kapuamaan. Ylimääräinen veren menetys ja kaikki matalahemoglobiini-seuraukset ei oikein inspiroi heti synnytystä seuraamaan. Siinä haluaa varmasti keskittyä vauvaan, imettämisen harjoitteluun ja kaikkeen muuhun, eikä siihen, että on rättipoikki ja kiukkuinen. Toki sitä saattaa olla muutenkin, mutta jos hempat synnytyksen seurauksena helähtää jonnekin ihan pohjiin, ei se ainakaan asiaa auta. Continue reading “35”

Vilkkaita poikia, siveellisiä tyttöjä? Yngh.

babystyle (1 of 2)

En ollut yhtään varautunut siihen, kuinka paljon huomiota raskaana ollessani saa lapsen sukupuoli. Meille oli jo ennen raskautta selvää, ettemme selvitä ensimmäisen lapsen sukupuolta. Mies olisi ehkä halunnutkin, mutta asiaa pohdittuamme päädyimme yhdessä siihen, että yllätys on tosi kiva juttu.

Kirjoitin jo aiemmin tästä sukupuoliasiasta. “Oikeastaan suurin syy sille, miksen halua tietää, onkin tässä puhtaassa pöydässä, uudessa alussa. Minä rakastan pientä jo nyt siitä huolimatta kumpi hän on. Mutta haluan rakastua häneen juuri sellaisena kuin hän on. En halua rakentaa hänestä oletuksia ja ajatuksia tässä vaiheessa. Jos tiedän vauvan sukupuolen, alan varmasti miettimään, että onkohan tämä poika sitten tällainen tai tämä tyttö tällainen… On jotenkin tärkeää mulle, että ensiajatukset vauvasta ja siitä millainen hän on, tulee vasta silloin kun vauva on sylissä. Nyt hän on vauva, ja sitten näyttää meille persoonansa ja saa nimen. Vasta sitten syntyessään.” Nyt kun viikkoja on jäljellä aika tasan viisi (riippuu tietty millon bebe päättää ilmestyä), voisin sanoa, että tässä on onnistuttu aika hyvin. Meille vauva on tällä hetkellä edelleen tosi “sukupuoleton”. Mulla ei rehellisesti sanottuna ole mitään fiilistä vauvasta, ihan 50-50 mennään edelleen. En ole kertaakaan ajatellut häntä poikana tai tyttönä, ja mun odotukset häntä kohtaan on pelkästään sen mukaan muodostuneita, mitä olen tuntenut raskausaikana. Eli tällä hetkellä mun ainoa ennakko-odotus on se, että hän on aikamoisen vauhdikas ja vilkas.  Continue reading “Vilkkaita poikia, siveellisiä tyttöjä? Yngh.”