Kokemuksia doulista

Multa on useampi toivonut postausta siitä, mikä on oma kokemukseni doulista, ja kun eilen sopivasti kaupoilla törmäsimme toiseen doulistamme, tuli mieleeni palata tuohon aiheeseen. Kirjoittelin doulista täällä ensimmäistä kertaa, ja sen jälkeen lupasin kirjoitella kokemuksiani. Pahoitteluni muuten pienestä hiljaiselosta täällä Mungobabyn puolella, meillä on tulossa muutto reilu kolmen viikon päästä ja tällä hetkellä arki on normikiireiden lisäksi vielä pakkailua ja asuntonäyttöjen pitämistä :)

Mutta niin, doulat. Meillä oli kaksi doulaa siis, joista toinen oli “päädoula” ja toinen oli sitten siltä varalta, että päädoula ei pääsekään paikalle. Meillä kävi vaan vähän epäonnisesti ja loppujen lopuksi synnytyksessä ei ollut yhtäkään doulaa mukana :D Tapasimme doulamme kolmesti ennen laskettua aikaa, ja loppumetreillä raskautta päädoulamme työkuviot muuttuivat niin, että hän teki vuorotyötä. Toinenkin doula kun oli vuorotyössä, saattoi tämä tarkoittaa sitä, että kumpikaan heistä ei pääse paikalle synnytykseen. Niinpä heidän ehdotuksesta otettiin vielä varadoula kuukautta ennen synnytystä. Tarkoitus oli, että ehdimme tutustumaan kolmanteen doulaan ennen ja jos hänenkin kanssaan kemiat kohtaavat, niin sitten hän on varalla, jos synnytys on niin, että doulamme ovat töissä. No ei mennyt maaliin sekään. Continue reading “Kokemuksia doulista”

Melkein 39

Noniin, nyt on neuvolassa käyty ja seuraavan kerran olisi tarkoitus mennä sitten kontrolliin vasta lasketun ajan jälkeen, jos sellaiselle on tarve. Toivottavasti ei ole. Nuo neuvolakäynnit on tavallaan tosi tuskastuttavia, kun siellä vaan mittaillaan ja jotenkin kaikki siinä korostaa sitä odottelun tilaa. Toisaalta, en ole koskaan ollut näin perillä terveydenkehityksestäni, sillä tässä on tullut väkisinkin joidenkin viikkojen välein tutkia omia arvojaan.

Näin kun 39 viikkoa on melkein täynnä, on ihan hyvä tsekkailla sitä kehitystä.

Raudanpuutetta ja matalaa hemoglobiinia mulla on ollut aina. Ei siis yllätä, että sitä oli tuossa raskauden aikanakin. Varsinkin keskiraskaudessa tuo tipahti todella matalaksi ja olenkin viimeisen kuukauden kiltisti ottanut Blueironia päivittäin. Sain määräyksen syödä rautaa jo aiemmin, mutta Obsidan laittoi mahan niin sekaisin, etten voinut jatkaa sitä, eikä muutakaan rautavalmistetta tuntunut löytyvän ilman tosi ikäviä sivuoireita. Blueiron nosti onneksi hemoglobiinini taas hieman korkeammaksi ja on ollut tosi mahaystävällinen tuote, mutta valitettavasti tänään oli hemoglobiini taas alle sadassa ekalla mittauksella ja tokallakin 106. Yngh. Kävin sitten hakemassa Maltoferin ja toivon, että sillä tulis nopea apu, joka ei laita mahaa ihan sekaisin.

Verenpaine mulla on kans perinnöllisesti melko alhainen. Mulle normaali verenpaine on 115/70, ja lähellä tuota se kieppui ekassa neuvolassakin. Nyt se on taas noussut tuonne 120/80 tasolle, vaikka tuossa raskauden puolessavälissä kotimittauksilla käytiin välillä 100/55, ei siis ihme, että hieman huippasi :D  Continue reading “Melkein 39”

Aprillisäikähdys

kys (1 of 1)

Huomentapäivää (mulle on vielä huomenen puolella tää päivä kun uniajat on mitä on :D) ja hyvää huhtikuuta! Täällä on selvitty viikonlopusta, joskin hieman on väsymystä näin maanantaiaamusta liikkeellä! Vauva laittoi meidän viikonloppusuunnitelmat hieman uusiksi, kun halusi vähän äitinsä tapaan kujeilla aprillipäivänä. Meidän oli miehen kanssa tarkoitus mennä illalliselle ja leffaan, joka muuttuikin sitten KYSissä vierailuksi ja Mäkkäriksi.

Vauvahan on ollut koko tämän ajan todella liikkuvainen ja olen tainnut kerran liikelaskentaa harrastaa. Lauantaina kuitenkin huomasin, että pieni on ollut todella rauhallinen koko aamupäivän ja kun liikelaskenta ei tuottanut haluttua tulosta, lähdimme pyörähtämään äitipolilla. Säikähdin tuota laiskotteluaan ihan kunnolla! Yleensä vauva alkaa liikuskelemaan kun ihan hellästi vähän painelen jalkojaan tai pyllyään mahan läpi, ja hän antaa takaisin. Nyt jo hieman epätoivoisesti painelin vauvaa masun läpi, mutta toinen ei antanut mitään merkkejä itsestään siltikään. Käyrillä saatiin juuri 10 liikettä tuntiin, mutta hirveän hentoja ja kevyitä, ei yhtään tälle vauvalle ominaista myllertämistä. Käytiin sitten vielä ultrassa ja sisätutkimuksessa ja lääkäri totesi, että siellä on tilanne oikein hyvä, suunnilleen supistuksia vaille valmis syntymään :D Vauva alkoi liikkumaan ultrassa omaan tapaansa, ja sitten illalla sainkin taas sen normaalin tunnin mittaisen sirkuksen mahassa. Tiedä sitten mikä laiskuus tuolle tuli sitten lauantaipäivällä, nimittäin muutama tunti elettiin aivan todella hiljaisesti. Continue reading “Aprillisäikähdys”