Äitikavereita – mistä niitä löytää?

*Kaupallisessa yhteistyössä Momzie

Oletteko jo kuulleet Momziesta? Ne, jotka nyökytteli, niin jes, hyvä te! Ne, joille sana on täysin tuntematon, tervetuloa kerhoon. Katsokaas kun en minäkään tiennyt Momziesta mitään vielä vähän aikaa sitten, mutta kun asiaan tutustuin, niin huomasin, että kyseessä on yksi siisteimpiä applikaatioita äideille!

Lyhyesti; Momzie on äitien Tinder. Ja ensimmäinen reaktio on eittämättä “hui kamala, valitaanko siinä äitikavereita ulkonäön perusteella?”. No toivottavasti ei, en ainakaan itse ajatellut yhtään näin.

 Mutta mietitään hieman pidemmän kaavan mukaan. Oon kirjoitellut itsekin tässä viime aikoina hieman siitä, miten vaikeaa voi olla löytää uusia tukiverkkoja ja kuinka tärkeitä ne ovat elämässä. Täällä olen hieman pohtinut asiaa, ja kieltämättä viime kuukausina asia on aina enemmän ja enemmän mielessäni. Olen paljon puhunut juurtumisesta ja ollaan miehen kanssa molemmat tehty se päätös, että ihan heti ei enää muuteta minnekään. Halutaan juurtua, halutaan tuntea kuuluvuutta, halutaan rakentaa arki.

Iso osa arkea mulle on sosiaalinen kanssakäyminen, sosiaalinen verkko ja verkosto ja se, että tunnen arjessani, että mulla on ihmisiä ympärillä. He, jotka ovat asuneet aina samassa paikassa, eivät välttämättä ymmärrä tätä ajatusta hirveän helposti, mutta jos on minun tavoin muuttanut arviolta n. miljoona kertaa, niin tietää tasan mistä puhun. Mulla on paljon kavereita ja ystäviä, tuttuja ja läheisiä. Mutta, mulla ei ole juuri nyt hirveästi ketään täällä Lempäälässä. Danten kummisetä asuu lähellä, mutta siinäpä se. Mun symbioosiystävät on jääneet Helsinkiin, Australiaan, Lontooseen, Kuopioon… Muuttaneet ulkomaille ja poistuneet arjesta. Toki Whatsappaillaan ja skypetellään, mutta se ei ole sama asia. Mun kaltainen yltiösosiaalinen ihminen kaipaa arkeensa helppoja kaveruuksia, tuttavuuksia, näkemistä ja tekemistä. Vaikka toki meillä käy ystäviä, me käymme Helsingissä ja ulkomailla, niin kaipaan sellaista arkista kanssakäymistä. Sellaista “hei mitä teet tänään, mennäänkö lounaalle” ja sit vaan mennään.

Oon kaivannut iät ajat ystävystymiselle samanlaista helppoa tutustumisen appia kuin mitä Tinder on romanttisessa mielessä tutustumiselle. Mun mielikuvissa olisi huikeaa kun olisi applikaatio, missä ei olisi kasvokuvia lainkaan vaan ainoastaan kiinnostumisen kohteista kuvia ja sen perusteella valittaisiin, kehen haluaa tutustua.

Monelle kaveriapplikaatio voi tuntua jotenkin vaikealta. “Olenko epäonnistunut / säälittävä / mitälie kun mulla ei ole kavereita?”. Hyyyyyvin todennäköisesti vastaus on, että ei, et ole. Saatat vaan olla olosuhteiden uhri, vähän niin kuin minä koen olevani. Olen muuttanut niin paljon (milloin oma-aloitteisesti, milloin vähän muun sanelemana), että olen joutunut monta kertaa rakentamaan ystäväverkostoani uudelleen. Välillä se tuntuu vaan niin hankalalta. Esimerkiksi kotiäitinä pienen lapsen kanssa samalla kun yrittää pyörittää yritystoimintaa. Mistä mä niitä kavereita etin? Leikkipaikoilta? No ei näissä -15 asteen pakkasissa. Kerhoissa on ohjattua toimintaa, ei siinä ehdi alkaa kyselemään, että hei kuule, ollaan kavereita jookos? Mä teen töitä kotoa, mä vietän suurimman osan ajastani kotona ja kas kun ei kukaan tule mua kotiovelta hakemaan ystävystymään. 

And then there is Momzie. Idea on hyvin simppeli, samantyyppinen kuin Tinderissä. Valkkaat sinne kuvia, kirjoitat hieman itsestäsi, kerrot minkä ikäinen lapsi tai lapset sinulla on. Voit olla vielä odotusvaiheessa ja sekin sopii hyvin. Voit kertoa hieman millaista seuraa kaipaat ja millä alueella. Ja sitten samoin kuin siinä Tinderissä, voit alkaa swaippailemaan. Valitse etäisyys, valitse lapsen ikä ja valitse äidin ikä. Jos on ikinä käyttänyt Tinderiä, niin tuo on helppoa kuin mikä. Ja ilman mitään aikaisempaa kokemustakin appi on todella helppokäyttöinen ja selkeä.

Mä oon mätsäillyt tuolla jo useamman äidin kanssa ja tarkoitus olisi ehdottomasti sopia leikkitreffejä ja tutustua uusiin ihmisiin. Se tuo uutta ja mielenkiintoista sisältöä omaan arkeen ja myös Danten arkeen, sillä hän tykkää hurjasti lapsista, mutta harmittavan vähän näin talvella pääsee kommunikoimaan muiden lasten kanssa. 

Musta oli ihanaa päästä tekemään yhteistyötä Momzien kanssa, sillä applikaatio palvelee mun mielestä niin monen eri äidin tarkoitusta. Vasta muuttaneet tai uudessa elämäntilanteessa olijat hyötyvät tästä. Esimerkiksi jos ei muilla kaveripiirissä ole vielä lapsia, voi olla äitikavereiden löytäminen äärimmäisen iso ilo arkeen. Ja vaikka olisi koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla ja olisi paljon kavereita, niin uusien ihmisten tapaaminen on mun mielestä aina mielettömän iso hyöty ja rikkaus. Sieltä voi löytyä koko eliniän kestäviä ystävyyksiä. Niinpä on iloni päästä tekemään yhteistyötä Momzien kanssa, sillä uskon sen tuovan iloa monen elämään. Mä oon ainakin ilahtunut tosi paljon kun oon saanut ihmisiltä viestiä ja jutellut niitä näitä lapsista, vanhemmuudesta ja yrittänyt saada leikkitreffejä organisoiduksi. Olen vasta alle kuukauden applikaatiota käyttänyt ja tässä kun ollaan kipeänä oltu, ei olla varsinaisesti vielä treffeille ehditty, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa päästä siihenkin :) Oma lehmä ojassa applikaatiota myös mainostan, sillä olisi mahtavaa, että sinne tulisi roppakaupalla uusia käyttäjiä, jotta jokaiselle löytyisi sieltä kivaa seuraa ja lapsiarkeen piristystä. 

Ainoa negatiivinen palaute Momziesta on oikeastaan sinänsä hieman perustavanlaatuinen, että se on vain äideille suunnattu. Olisi hienoa, jos applikaatio laajenisi myös muita vanhempia koskemaan. Voisin kuvitella, että myös isillä olisi kysyntää tällaiselle, eikä mulla ainakaan ole merkitystä tapaanko äitejä tai isiä leikkitreffien merkeissä, sillä kaikki me olemme samassa jamassa; tuoreina vanhempina. Sellainen kehitysajatus siis Momzielle päin, että laajennus Dadzieen ja näiden yhdistäminen voisi olla kiva kehitysaskel ;) 

Tiedättekö mikä on parasta? Momzie on suomalainen keksintö! Momzien on nimittäin luonut suomalainen Hanna, ja mun mielestä olisi aivan sairaan siistiä, jos tää kasvaisi isoksi ilmiöksi, sillä on aina hienoa kun suomalainen yritys menestyy :) 

Joko te olette tutustuneet? Jos ette, niin ajattelitteko nyt tutustua? :) 

Rela reissu

    

*Kaupallinen yhteistyökumppani: Verman 

Oon kirjoittanut jo ennenkin probioottien ja maitohappobakteerin tärkeydestä, ja kuten jokunen teistä ehkä huomasikin, meillä oli Välimeren risteilyllämme Relat mukana koko perheelle ja niitä syötiin ahkerasti jo ennen reissuun lähtöä. Relat on mulle tuttuja jo vuosien ajan ja kun pikkuisemme syntyi, kävimme hankkimassa Apteekista Rela-tippoja jo heti alkuvaiheessa.

Helpointa reissaaminen on ehkä ihan pienen vauvan kanssa. He nukkuvat pikkuisena paljon ja muuten ovat hyvin ”kontrollissa”, sylissä tai vaunuissa. Mutta jo tällaisen reilu puolivuotiaan kanssa peli muuttuu todella paljon. Tyyppi haluaisi ihan koko ajan liikkua, ryömiä, kontata ja koskettaa ihan kaikkea. Ja viedä sen mielellään suuhun. Reissussa myös todella todella moni ihminen jäi ihastelemaan vauvaa ja kun tuollaisella risteilyllä on aika paljon myös hieman vanhempaa porukkaa, oli siinä kaikenlaiset mummit ja papat taputtelemassa poskia. Keskieurooppalainen kulttuuri on vielä sellaista, että henkilökohtaista aluetta ei pidetä ihan niin pitkänä kuin Suomessa, joten päivittäin monet tulivat tuituilemaan Dantelle ja koskettamaankin häntä. En sinänsä sitä mitenkään estele, kiva kun lapsi tottuu erilaisiin ja erinäköisiin ihmisiin. 

Continue reading “Rela reissu”

Trailzien talvivaatteet

*Osa tuotteista saatu Stokkelta testiin blogin kautta

Kirjoittelin viimeksi Danten talvivaatteista ja samaan syssyyn tuli mieleeni kirjoitella hieman myös Danten kulkupelin talvivarustuksesta. Trailzin talvivaatteet on siis jo puettu ja päästy testaamaan ensimmäisten kylmien kelien aikana, ja niistä ajattelin kirjoitella hieman lisää.

Trailzeista käyttökokemuksia kirjoittelinkin jo viimeksi täällä ja nyt päästään rullailemaan näillä ensimmäinen kunnon talvi. Dante toki syntyi huhtikuun alussa Kuopiossa, eli käytännössä talvella, sillä hänen elämänsä ensiviikot meni aika lailla talvisissa lumikeleissä. Silloin sai testata noita isoja pyöriä ja niiden toimivuutta lumella ja sohjolla, mutta nyt jouduimme hieman tekemään vaunuihin lisähankintoja.

Viime talvikausi meni vielä vaunukopan kanssa, mutta nyt ratasosaan vaihdettaessa tuli eteen pieni ongelma. Milläs suojata vaunut ja niissä matkustava vauva sateessa ja viimassa? Päädyin pienen tutkimisen jälkeen tilaamaan Stokken foot muffin, joka on aivan ihana! Se on kuvissa vähän hölmön näköisesti, sillä mä pidän sitä yleensä taitettuna tuosta jalkaosasta, mutta jätin sen kuviin tolleen auki, että näkisi kuinka pitkä se on. Foot muffi menee helposti vielä ensi vuonnakin meillä siis, koska tällä hetkellä tyypin jalkojen jälkeen tuolla on tyhjää tilaa vaikka millä mitalla. Foot muff asettuu nätisti tuohon ratasosaan ja on tosi lämmin ja pehmoinen. Viisipistevyö tulee sieltä sopivasti läpi ja tuota lämpöpussia pystyy pitämään vaunuissa koko ajan, eikä tarvii nostella pois.  Continue reading “Trailzien talvivaatteet”