Toipuminen ja palautuminen

Olen miettinyt tämän postauksen kohtaloa koko tämän päivän, sillä tiedän miten arka aihe tämä on. Päätin kuitenkin jo ennen synnytystä, että haluaisin kirjoittaa kropan palautumisesta ja haluaisin nimenomaan olla se esimerkki, joka ei ole palautunut heti ennalleen ja joka voi rohkeasti näyttää sen tyhjän pallomahan blogissa tuhansille lukijoille. Olen kuitenkin itse ollut todella yllättynyt palautumisen nopeudesta, ja olenkin miettinyt haluanko kirjoittaa koko tästä asiasta, sillä loppujen lopuksi ei ole oikeaa tai väärää tapaa palautua näin rajusta kokemuksesta, enkä halua toimia millään tavalla esimerkkinä, hyvänä tai varoittavana, yhtään kellekään. En halua aiheuttaa kellekään paineita enkä toisaalta halua turhaa ilkkumista. Samalla kuitenkin haluan ihan rehellisesti näyttää ja kertoa, miten oma toipumiseni ja synnytyksen jälkeinen palautuminen on edennyt.

Voin rehellisesti sanoa, että minua pelotti, mitä raskaus tekee kropalleni. Olen ollut pessimisti monen asian suhteen. Ensin olin varma, että en tule raskaaksi kovin pian. Sitten pelkäsin, että maitoa ei sitten varmasti tule. Pelkäsin myös, että kerään hirveän määrän painoa, enkä koskaan palaudu omaan kroppaani. No, raskaus alkoi sangen helposti, maitoa on ollut ylituotantoon asti ja olen palautunut lähes ennalleen kolmessa viikossa synnytyksestä. Pessimisti ei pety, mutta saattaa yllättyä positiivisesti.

Synnytyskertomus

(En äkkiseltään keksinyt sopivaa kuvamateriaalia synnytyskertomukseen, joten mennään ihan ilman kuvia tämä postaus :)

Postaus saattaa sisältää ällöttäviä synnytykseen ja vauvan elämän alkutaipaleeseen liittyviä asioita, joten luethan omalla vastuulla.

Eihän se synnytys sitten mennyt yhtään niin kuin “suunnittelin”. Tosin tiedostin jo suunnitteluvaiheessa, että kaikki suunnitelmat ovat sellaisia, että niistä on pystyttävä joustamaan. Pari asiaa muutin jo ennen synnytystä, ja kirjailin toiveitani ylös sitä mukaa, kun ajatukseni muuttuivat. En alun alkaen esim. halunnut kätilöopiskelijaa synnytykseemme, mutta käytyämme KYSissä muutama viikko ennen synnytystä, muutin mieltäni. Alunperin olin ajatellut, että mitä vähemmän ihmisiä, sitä helpompi. Olin myös lukenut kauhutarinoita, joissa kivuliaita asioita tehtiin kahdesta, jotta opiskelija on voinut kokeilla jne. Ylipäätään luin ehkä liikaa ajatuksia siitä, miten kamalaa on ollut, kun opiskelija on ollut läsnä. KYSissä käytyämme supistusten takia, oli siellä akuutissa kätilön lisäksi kätilöopiskelija mukana. Ja kun tykkäsinkin siitä tytöstä ihan valtavasti ja hän oli mielestäni paljon hellempi kuin kätilö, muokkasin tietoihini, että yksi opiskelija saa olla läsnä. Tämä oli synnytyksen kannalta maailman paras päätös!

PAINONNOUSU JA PINNALLISET ULKONÄKÖASIAT

(rv 16 masu)

Minun oli tarkoitus julkaista tänään postaus matkustamisesta raskaana, mutta se jotenkin jäi ja päädyin miettimään painoasioita. Myönnän rehellisesti, että ajatus hurjasta painonnoususta raskauden edetessä on tuntunut pelottavalta. Olen koko ikäni ollut hoikka tai normaalipainoinen, ja ajatus siitä, että raskauden aikana kertyisi reippaasti lisäkiloja, ahdisti hieman. Sekä äiti, että anoppi ovat keränneet raskauksissa yli 20 kiloa, vaikka ovat pyrkineet syömään tosi terveellisesti.

Alkuun olinkin hieman shokissa, kun ennen ensimmäistäkään neuvolaa (vk 9), mulle oli humpsahtanut +3 kg. Ajattelin, että jos kilot tulevat samaa vauhtia koko raskauden, mä oon satakiloinen ennen synnytystä. Ennen raskautta olin 175 varrellani alle 70 kilon painoinen, ja täysin tyytyväinen kokooni. Ensimmäisessä neuvolassa terveydenhoitajani povaili minulle n. 12 kilon painonnousua, ja minua pelotti ajatuskin.

Ymmärrän, että painonnousu on luonnollinen osa raskautta ja että ajatukseni siitä on kovin pinnallisia. Ne ovat myös täysin normaaleja. Alun jälkeen olen rauhoittunut ajatuksen suhteen. Otan ne kilot vastaan, jotka tulee, ja karistan jäävät kilot sitten synnytyksen jälkeen. Tein heti alkuun laskelmia siitä, miten kilot jakautuvat. Jos mielessään laskee paljonko vauva painaa ja paljonko kiloja menee istukkaan, kohtuun, lapsiveteen ja rintojen kasvuun jne. ei tuo kokonaismäärä tunnukkaan niin valtavalta, vaikka kiloja tulisi yhteensä yli 10 kg.

Hassua ja ihan mukavaa on, että mulle ei ole tullut yhtään kiloa tuon ensimmäisen neuvolan jälkeen. En ole niin paljoa oksennellut, että olisin laihtunut alkuraskaudessa, kuten joillekin käy. Minä vaan olen pysynyt samoilla ruokamäärillä kuin aina viikosta toiseen samanpainoisena.