Lapsen kanssa reissatessa

Lapsen kanssa matkustaminen on niin eri asia kuin itsekseen. Pitää miettiä lentoajat, tarpeet välilaskulle, välilaskun plussat ja miinukset, matkakohteen valinta, mitä pakata mukaan, miten matkustaa, millä lentoyhtiöllä jnejne.

Muutamia hyvin simppeleitä asioita, jotka mulle tuli mieleen viime reissultamme, jotka ovat kultaakin arvokkaampia mulle ainakin nyt kun lähdetään taas reissuun.

Asiakaspalvelu ja lentohenkilökunta on ihan A ja O, mitä tulee lentämisen mukavuuteen. Me lennettiin nyt viimeksi Turkish Airlinesilla ja ostettiin saman tien uudelleen Turkishin lennot. Välilaskut ja lentoajat oli sangen sopivat, mutta ennen kaikkea me oltiin todella tyytyväisiä saamaamme palveluun. Lapsi huomioitiin lennoilla. Tuotiin ylimääräistä tyynyä käsitueksi, tarjottiin lasten ruokaa, ruoka tuotiin myöhemmin toiselle meistä, että saataisiin rauhassa syötyä ja saimme jokaiselle lennollemme ylimääräisen paikan lapselle, vaikka meillä oli sylilapsen matkalippu.

Tästä päästään itse asiassa ensimmäiseen vinkkiini. Jos teillä on sen ikäinen lapsi, joka vielä mahtuu turvakaukaloon, suosittelen lämpimästi Cybex Cloud Q -istuinta , sillä kyseessä on turvakaukalo, joka aukeaa makuuasentoon. My God, tämä helpotti meidän elämää reissussa. Saimme ystävältä lainaksi heidän tällaisen turvakaukalon, ja se pelasti kyllä koko reissun. Lisäksi kaukalossa oli kiinni Cocobelt -vyö, jota suosittelen lämpimästi, sillä lapsen kantaminen turvakaukalossa oli paljon kevyempää kun sen sai viritettyä paksulla ja hyväntuntuisella vyöllä olalle. Continue reading “Lapsen kanssa reissatessa”

Mitä mieltä olen kiintymysteoriasta nyt?

Ei siinä hirveästi tarvittu. Äidiksi tulo toi mukanaan roppakaupalla tervettä nöyryyttä. En vieläkään osaa nöyristellä, tai ymmärrä sitä, mutta tietynlaista nöyryyttä tämä on tuonut mukanaan sen kautta, että ymmärrän todella paljon paremmin kuinka vähän itse asiassa tiedänkään ja kuinka vähän voin suunnitella. Jotkut suunnitelmat ovat hyviä. Se, että suunnittelee antavansa itsestään kaiken ja vähän enemmänkin lapselleen on hyvä suunnitelma. Siinä varautuu aikamoisiin, ja sen jälkeen vauva-arki voi tuntua helpolta kuin tanssi. Kun on varautunut ihan kamalaan, ja elämä onkin aika kivaa, voi olla joka päivä innoissaan ja positiivisesti yllättynyt.

En kadu myöskään suunnitelmaani synnytykseen vaikka elämä opetti ja näytti, että kaikki voi mennä “pieleen” ja eri tavalla. Pieleen on lainausmerkeissä, koska en todellakaan koe synnytystäni pieleen menneenä, vaikka se meni täysin vastoin toiveita. Mun synnytys oli voimaannuttava mieletön kokemus, josta tulin ulos voittajana ja jos joku päivä on mentävä jälleen kerran synnytysosastolle, menen sinne varmasti positiivisin mielin. Ja siitäkin huolimatta, että mun synnytys meni aivan eri tavalla kuin olisin alunperin toivonut, niin suosittelen jokaiselle synnytyssuunnitelmaa. Mulle se toi konkretiaa ja ymmärrystä eri vaiheita kohtaan.

Mutta sitten ne muut suunnitelmat. Ne suunnitelmat vauva-arjesta. Niiden ainoa hyöty olisi siinä, jos ne voisi tulostaa 3D-printterillä ja heittää niillä vesilintua. Sitten niille olisi jotain tekoa. No ei, ei olla ihan niin rajuja tässä vanhan itsensä tuomitsemisessa. Jotkut raskausaikana tehdyt suunnitelmat ovat varmasti todella olleet hyödyksi. Moni asia on ollut selkeä alusta asti ja ollaan osattu luoda rutiineja ja toimintamalleja, jotka ovat palvelleet koko perhettä. Monet asiat kuitenkin pohjasivat omaan fiilikseen ja kuvitelmiin siitä, millaista elämä on lapsen kanssa. Continue reading “Mitä mieltä olen kiintymysteoriasta nyt?”

Vauvavuoden yllätykset – parisuhde ja rakkaus

Myönnän heti alkuun, oon ollut välillä tosi naiivi ja ajatukseni parisuhteesta ja perheestä oli vahvasti tässä naiivissa kategoriassa ennen äitiyttäni. Vauvavuosi on yllättänyt niin monin tavoin ja yksi yllätyksistä on muutokset parisuhteessa.

Aloitetaan siitä, mikä on ehkä yllättänyt eniten. Ennen kuin perheemme kasvoi, ajattelin välillä, etten osaisi rakastaa ketään tai mitään niin paljon kuin miestäni. Jälleen yksi virhearvio, jonka joudun nyt myöntämään. Ei ole mitään eikä ketään, mitä voisin rakastaa samalla tavalla kuin lastani. Rakastan toki edelleen miestäni aivan valtavasti, mutta se rakkaus, jota koen Dantea kohtaan on aivan erilaista kuin mikään muu. Se on niin kaikenkattava ja valtava, ettei sitä voi edes verrata.

Se rakkaus on myös vaikuttanut mun tunteisiin miestäni kohtaan. Kävelen vaarallisen rajan äärellä, kun yritän kirjoittaa tästä, sillä tämän voi ymmärtää todella niin väärin. Haluan siis korostaa, että en rakasta miestäni yhtään sen vähempää kuin ennen, päinvastoin. Mutta, rakastan häntä aivan eri tavalla kuin Dantea. Rakkaus omaa lasta kohtaan on kaiken anteeksiantava, voimaannuttava ja aivan mahdottoman kaikenkattava. Hän on koko elämäni keskipiste, ja ykskaks kaikki muu asettuu ihan eri tavalla kuin ennen. Hän on täydellinen, hän on parasta, mitä tiedän. Continue reading “Vauvavuoden yllätykset – parisuhde ja rakkaus”