Pehmeä iho perheen pienimmille!

*Kaupallisessa yhteistyössä ACO 

Kuten ehkä jo aiemmin on selvinnyt, olen Danten ihonhoito- ja pesutuotteista hyvin tarkka. Hänen pesutuotteet ja ihonhoitotuotteet ovat pääsääntöisesti olleet luonnonkosmetiikkaa tai apteekkituotetta, ja olen välttänyt ylimääräistä läträystä kaikilla tuotteilla ja vähentänyt omaakin kemikaalikuormaa varsinkin hänen vauva-aikanaan.  

Ollaan satsattu tähän myös siinä, että hänen lakanat yms. pestään hellävaraisin pesuainein, reissuun pakataan omat lakanat Dantelle ja vaippana pidettiin koko alkutaival Muumeja. Valitettavasti jouduttiin niistä vaihtamaan pois, kun tuli housuvaipat käyttöön jo yli puoli vuotta sitten, kun poika on aivan liian kapea ja pieni niihin housuvaippoihin. Ja vieläkin siis ollaan aivan liian pikkuinen Muumien pienimpään housuvaippaan. Ollaan aina oltu tosi tarkkoja.

Me ollaan selvitty onneksi 1,5 vuotta aika hyvin, eikä mitään isompia ongelmia ole ilmennyt. Meillä on kuitenkin ollut aika monta korvatulehdusta, jotka ovat vaatineet antibioottikuureja, ja masu on ollut niiden aikana koetuksella. Niin myös vaippa-alueen iho silloin. Erilaisia rasvoja on tullut kokeiltua näissä yhteyksissä ja koska reissataan paljon, niin myös ollaan tarkkoja ennaltaehkäisystä ja siitä, että vaipassa muhivaa ihoa myös hoidetaan ja tuuletetaan. 

Sain taannoin yhteistyönä ACO:lta kokeiluun Minicare-sarjan tuotteet, jotka on siis lasten ihonhoitotuotteita tutulta apteekkisarjalta, ACO:lta. Nämä soveltuvat kuiva- ja herkkäihoisille lapsille ja vauvoille ja tässä on yksi tuote, joka on ehdottomasti lähes oman postauksen arvoinen! Mitä mä oon saanut yhteydenottoja tässä tänä aikana, niin moni vauva on kärsinyt vaippaihottumasta ja varmaan jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, kuinka ikävää on levittää jo muutenkin hieman kärsivälle iholle jotain hiton voiteita. Mä muistan kuinka pahaa teki rasvata pienelle pyllylle voidetta, kun iho oli arka muutenkin. ACO onkin taannoin lanseerannut vaippaihottumaan sprayn, joka on ihan fantastinen tuote! Tämä nimittäin tosiaan vaan suihkitaan iholle, ja se muodostaa iholle puoliläpäisevän kalvon, joka suojaa, vähentää hankausta ja estää punoitusta. Ja siis mikä parasta, vähän vaippaihottumainen muksu jopa tykkäsi tästä! Veikkaan, että aineella on vähän viilentävä vaikutus, ja se sisältää rauhoittavia pantenolia ja allantoiinia, joten tuntuu siltä, että apu tulee heti kun tuotetta laittaa. Tuote lupaa, että vaikutus kestää koko päivän, mutta mä olen lisännyt kyllä joka vaipanvaihdon yhteydessä tätä, jos on ollut vähääkään sellaista punoitusta. 

Ja rehellisesti sanottuna olen käyttänyt tätä ennaltaehkäisevästi ja tulen käyttämään. Kun mennään talvella kuumiin keleihin talvilomalle, niin tämä tulee varmasti olemaan yksi sellainen tuote, joka pakataan hoitolaukkuun mukaan. Tuotteen rasvapitoisuus on 52% ja se on hypoallergeeninen ja hajusteeton. 

En oikein edes tajunnut ennen tätä, kuinka kätevä olisi vaippaihottumaspray. Tuotteen kanssa ei tarvitse pelätä, että kynnen alla olisi jotain likaa tms. vaan tätä voi huoleti käyttää jossain hiekkarannalla tai vastaavassa paikassa, missä hygienia on tasoa ”kosteusliinoilla putsaaminen”. Ja kun on ollut jotain muuta pientä ihonaarmua, tämä on ollut ihana myös siihen. Ja hei, tämä maksaa alle 10 €!  

Toinen HITTItuote meidän perheeseen on tuo vartalonpuhdistusvoide, jonka kanssa ei tarvitse käyttää vettä. Sitä voi käyttää suihkussa tms. Veden kanssa, mutta sitä voi tosiaan käyttää myös niin, että sitä ei pese pois. Esim. kun vaihtaa junan tai lentokoneen vessassa vaippaa, tämä on aika loistoratkaisu. Ei tarvitse olla pelkästään kosteusliinojen varassa, vaan voi käyttää tätä ja jättää tämän iholle. Tuote jättää iholle aivan ihanan pehmeän voidemaisen tunnun ja tuote on todella mieto, joten sitä uskaltaa käyttää pitkin päivää tarvittaessa, eikä iho pääse kuivumaan. Sisältää kosteutta sitovaa glyserolia ja pehmentäviä rasvoja, jotka estää ihoa kuivumasta, joten täydellinen talvella, kun lapsen käsiä saa putsailla pitkin päivää ja kasvojakin joutuu putsailemaan ruoan jäljiltä. Jatkuva peseminen ei tee kuitenkaan hyvää. Vähän isolle vanulapulle tätä ja avot. Hajusteeton, säilöntäaineeton, parabeeniton ja mineraaliöljytön.

Sarjaan kuuluu myös perusvoide. Rehellisesti sanottuna Dantella on niin hyvä iho, että en sitä juurikaan rasvaile muuta kun vaippaihottuman tai haavereiden aikaan, sekä putsatessa, niin olen tätä käyttänyt lähinnä omien kantapäiden ja kyynärpäiden rasvaamiseen. Sopii siihen erittäin kuivan ihon voiteena erinomaisesti ja sisältää kosteuttavaa glyserolia. Ei kirvele, ei ärsytä. Tuotteen rasvapitoisuus on 60% ja ihon kannalta optimaalinen pH5. Sopiva myös atooppiselle iholle sekä ihottumaan. Hajusteeton ja parabeeniton. Ei sisällä säilöntä- tai väriaineita eikä mineraaliöljyä, joten kaikin puolin todella sopiva tuote lapsille. Luulen, että ainakin tuolla talven lomareissussa pieni iho joutuu sen verran koetukselle pitkillä keinoilmastoiduilla lennoilla ja kuumassa Australiassa, että tämä on hyvä tuote mukaan. Ja hei, taaperoarkeen kuuluu jatkuvasti naarmut ja pienet haaverit, tämä on siihen hyvä apu. 

Sain tähän Minicare-tuotteille mukavan alennuksen, nimittäin mun lukijat saavat kaikista Minicare-tuotteista Yliopiston apteekin verkkokaupassa -20 % alennuksen kuun loppuun asti koodilla Mungoanna20. Jos perheen ihonhoitotuotteet kaipaa freesaamista, nyt kannattaa tilata :) 

Ja oikeesti, toi vaippaihottumaspray, sen pitäisi kuulua jokaiseen pikkulapsiperheeseen!  

Onko tuotteet teille jo tuttuja?

Vaunuväen treffeillä

*Kaupallisessa yhteistyössä Ideapark

Kuten moni paikallinen varmasti tietää, Ideapark järjestää keväisin ja syksyisin Vaunuväen treffejä. Kevään treffit pidettiin Kulttuurikeskus Piipoon tiloissa ja sijaitsee siis Ideaparkin vanhassa kaupungissa. Se on itse asiassa tosi kiva ja helppo paikka mennä lapsen kanssa, sillä siellä on paljon kaikkia leluja, liukumäki ja kirjoja sun muuta puuhailtavaa.

Meidän oli tarkoitus mennä tuonne Vaunuväen treffeille jo keväällä vaikka kuinka monena kertana, mutta saatiin aikataulut natsaamaan vasta toukokuun treffeille, jonka jälkeen ne jäivätkin kesälomalle. Ideapark kuitenkin järjestää Vaunuväen treffejä myös nyt syksyllä ja Ideparkilaiset kaipaisivatkin mielellään palautetta siitä, miten niitä voisi kehittää.

Oma kokemukseni pohjautuu vain yhteen kertaan, joten en osaa sanoa, millaista siellä on muuten ollut, mutta muutamia ajatuksia herätti jo tuo yksi käynti. Ensinnäkin moni tuttu on kommentoinut, ettei paikalle pääse koska keväinen 11-12.30 välinen aika on tosi hankala päikkäreiden takia. Meillekin tuo aika olisi kieltämättä hankala, nimittäin meillä nukutaan yleensä päikkärit 12-14.30. Toisaalta, päikkäriaikoja tuntuu olevan niin laidasta laitaan, että mahdoton sanoa mikä olisi hyvä aika. Puhuimme keväällä Ideaparkin edustajien kanssa, että ratkaisuna voisi olla, että Vaunuväen treffejä olisi vaikka kahden viikon välein ja joka toiset olisi esim. 9.30/10 – 11/11.30 ja toiset olisi vaikka sitten 12-14 tai jotenkin niin. Siinä pääsisi sitten vähän aamuvirkummatkin välillä osallistumaan. Oon huomannut, että lasten kanssa asioiden ajoittaminen on tosi vaikeaa, koska lapsi ei ole koneisto, jonka voi säätää toimimaan tiettyyn aikaan. Meillä esim. päikkärit saattaa olla 12-14.30 tai sit ne on jo 10.30-13. Ei koskaan tiedä, millä tuulella herra sattuu olemaan. Nyt syksyllä Vaunuväen treffit ovat itse asiassa muuttuneet osaksi Perhepäiviä, jotka siis jatkossa sisältävät myös ne Vaunuväen treffit, jotka on syksyn tapahtumissa klo 10-11 eli ainakin meidän päikkärirytmiin sopii erittäin hyvin.

Sinänsä mulle ei olis ongelma mennä paikalle silläkin uhalla, että uni tulee. Mutta, meillä onkin helpsoti nukkuva lapsi, jonka voi työntää rattaisiin ja hän nukahtaa sinne nopeasti itsekseen. Esimerkiksi Piipoossa on hyvin tilaa ja siellä voi laittaa näköetäisyydelle lapsen nukkumaan, jos uni tuleekin, ja samalla itse seurustella muiden vanhempien kanssa, joten mulle sekään ei ole mitenkään mahdottomuus.Mun mielestä konseptina tää on ihan mahtava, mutta hieman hiomista kieltämättä tarvitaan, jos jatkossa näistä halutaan paremma :) Ehkä suurin kehitysidea olisi ohjelman ja tiedottamisen suhteen. Nuo Vaunuväen treffit ei välttämättä ole ihan kaikille hyvin tiedossa ja ne eivät myöskään välttämättä ajatuksena aukea. Ensisijaisesti ne kuitenkin on paikka, jossa vanhemmat voivat kohdata toisia vanhempia ja lapset toisia lapsia, ja kyseessä on hyvin rento ja vapaamuotoinen toiminta. Sinänsä siis esim. noissa edellisissä treffeissä ollut toiminta ei ehkä ollut sinne kaikista sopivin.

Viimeksi paikalla oli Suomalaisen kirjakaupan edustaja kertomassa lastenkirjoista ja Name Itin esittelijät esittelemässä uusimpia lasten vaatteita ja äitiysvaatteita. Kun Suomalaisen edustaja luki lasten runoja huoneen keskellä, oli siinä vähän hämmentynyt olo vanhempana. Saanko minä nyt keskustella muiden vanhempien kanssa? Mun taapero ei ole kovin kiinnostunut runoista jotka luetaan ilman eleitä ja ääntelyitä, eikä näytä nuo muutkaan taaperot olevan kiinnostuneita, joten saanko minä nyt vaan spontaanisti tutustua ihmisiin? Jotenkin kun siinä oli kuitenkin “ohjelmaa”, ei rohjennut alkaa itse höpöttämään ja tutustumaan ja häiritsemään tuota lukemishetkeä. Lapset kuitenkin ottivat jalat alle ja alkoivat siinä leikkimään ja me vanhemmat sitten seurasimme. Name Itin esittely oli tietenkin tällaiselle vaateintoilijalle kiinnostava, mutta tuossa tilassa myöskin ehkä liikaa havainnointia vaativa. Siinä vaiheessa vanhemmat nimittäin aika lailla juoksivat lasten perässä liukumäkirakennelman ympärillä ja lelujen keskellä.

Mun mielestä paras mahdollinen ohjelma olisi sellainen, missä “ei olisi ohjelmaa”. Olisi ehkä joku Piipoon tai Ideaparkin edustaja toivottamassa tervetulleeksi ja kertomassa pikaisesti mitä mahdollisuuksia juuri silloin on Ideaparkissa. Usein näissä tapahtumissa on jotakin mielenkiintoisia ja hyviä alennuksia eri liikkeisiin, ja ne ovat varmasti monille mieluisia. Ja esimerkiksi lasten piirustushetki, runohetki tai askarteluhetki on tosi kivoja ideoita, mutta niissä pitää olla hieman lasten mukaista mahdollisuutta muutoksille. Jos 90 % paikallaolijoista on 1-vuotiaita, tarvitaan lukupiiri, johon taaperot kerätään ja jossa heille luetaan runoa eläytyen ja mielellään jonkun visuaalisen avun kanssa. Jos taas paikalla on hieman vanhempaa lasta enemmänkin, on tapahtumaa hyvä muovata sopimaan heille. Kun kyseessä on kuitenkin vaunuväen treffit, sananmukaisesti, niin todennäköisesti osallistujat ovat aika pieniä. Silloin tarvitaan ohjelmaksi todella visuaalista, mukaansatempaavaa ja lasten huomion pitävää. Me vanhemmat voimme hyvinkin olla todella kiinnostuneita vaikkapa lastenkirja-tarjonnasta ja aleista, mutta siinä tapauksessa parempi on ehkä tuoda muutama visuaalinen kirja ja kertoa alennuksesta nopeasti ja selkeästi, toivottaa tervetulleeksi liikkeeseen ja antaa ihmisten viihtyä itsekseen. Tämä siis mun mielipide asiaan.
Vaate-esittelyt hoidettiin viimeksi mallien päällä vaatteita esitellen, ja se olikin hyvin mielenkiintoista vaatteiden erilaisten funktionaalisuuksien tähden, mutta ohjelma oli ehkä hieman liikaa aikaa vievä myöskin. Kun oma muksu juoksee liukumäkeen, telttaan, varastamaan toiselta lapselta lelun ja taas liukumäkeen, ei keskittyminen vain riitä siihen esittelyyn. Varsinkin kun näin pienen taaperon äidille ei esimerkiksi imetysvaatteiden funktionaalisuus ole millään lailla ajankohtainen nyt. Siinäkin ehkä asiakaslähtöisempi lähestymistapa on jättää rekillinen uutuuksia, esitellä pari erityisintä vaatetta ja antaa kaikkien tutustua niihin omalla ajallaan siinä lasten leikin tiimellyksessä.

Yksi kehitysajatus koskee tarjottavia, nimittäin paikalla oli smoothieita, mehua, keksejä ja Fanipaloja. Ennemmin näkisin pikkuisille taaperoille suunnatussa tapahtumassa maissinaksuja, sokerittomia keksejä ja ehkä hedelmiä. Suklaa ja sokeroidut keksit eivät kuulu vaunuissa kulkevien lasten menulle, tai niiden ei ainakaan pidä siihen kuulua, joten ne ovat turhana houkutuksena siinä. Ihan mahtavaa, että tarjoiluja on järjestetty paikalle, mutta niissä pitäisi ehkä enemmän ajatella lapsia, ei vanhempia. Vaikka mutustelinkin pari Fanipalaa tyytyväisenä :D

Nyt kun syksyn mukana Vaunuväen treffit ovat osa perhepäiviä ja hieman muuttuneet, niin uskon, että tätä konseptia saadaan hiottua hieman paremmaksi. Seuraavat treffit ovat itse asiassa PiiPoossa (10.10.), mutta sitä seuraavat ovatkin Ti-Ti Nallen kodissa (14.11.) ja sitä seuraavat Zones by Särkänniemessä (5.12.) Sinänsä paikkana PiiPoo oli musta tosi hyvä tälle tapahtumalle, mutta uskon, että erityisesti Ti-Ti Nalle tulee olemaan todella kiva paikka järjestää tämä tapahtuma ja Zones by Särkänniemessäkin on vaikka ja mitä mahdollisuuksia, niin taaperolle kuin vähän isommallekin lapselle, jos perheessä on useampia lapsia, joiden kanssa haluaa tulla paikalle.

Leluja Piipoossa on vaikka millä mitalla, mutta sinne voisi ehkä Ideaparkin lastenleluliikkeiden puolelta hankkia muutaman värikkään ja uudemman virikelelun. Ymmärrän toki, että valitettavasti tuonkaltaisista paikoista lähtee lelu jos toinen maksamatta mukaan (inhottavaa), mutta olisi todella kiva, jos paikalla olisi muutama lelu, jotka vievät taaperon huomiota sen verran, että vanhemmat ehtivät hieman tutustua. Koska onhan noiden treffien tarkoituksena nimenomaan se vertaistuki ja tutustuminen muihin vanhempiin. Meidän poika rakastaa pehmoleluja, mutta kovin moni lapsi ei jaksa keskittyä niihin pitkästi.
Toivon todella, että Ideapark jatkaa näitä treffejä jatkossakin, nimittäin me ollaan edelleen niin tuoreita paikkakunnalla, että lasten ja vanhempien tapaamiset kiinnostaa ehdottomasti. Ja meille ainakin sijaintina Ideapark on ihan mahtava, plus treffien jälkeen oli helppo piipahtaa Papayaan herkkulounaalle pikkuisen kanssa, joka nukahti heti ruoan jälkeen ja äiti sai hieman omaa aikaa shoppailla ja pyöriä Ideaparkissa. Me ollaan nyt pyritty muutenkin aktivoitumaan tässä paikkakunnalle juurtumisessa ja ollaan käyty nyt ahkerasti perhetuvalla ja muskarikin alkoi taas tänään. Kun lapsi on kotona eikä päivähoidossa, tarvii hän sosiaalisuutta ja seuraa, ja niin sitä tarvii muuten äitikin. Muuten saattaa alkaa mennä jo vähän mökkihöperöitymiseksi. Ja mä oon ainakin just tällaisten treffien kautta tavannut uusia kivoja ihmisiä täältä päin :)

Olisi myös kiva kuulla paikalla olleiden tai sinne joskus halunneiden ajatuksia siitä, miten noita voisi kehittää? :)
Yleisesti ottaen Ideaparkissahan on valtavasti kaikkea lapsille ja perheille. On Zones by Särkänniemi, paljon lelukauppoja ja esim. Coyote grillistä löytyy ihan mahtava leikkinurkkaus lapsille siksi aikaa kun vanhemmat ovat syömässä. Meidän pieni rakastaa myös tuota Keskusaukiota, jolla voi juoksennella pitkin karttaa tai tekonurmea, tai mitä ikinä siellä silloin sattuukaan olemaan. Kesän siellä viihtynyt LEGO Park, joka käytiin testaa heti tokana päivänä oli ihan huippu! Legoja kaiken ikäisille (myös Duploja) ja niitä saa siinä rajattoman pitkään rakennella ja samalla tutustua hieman muihin lapsiin. Mahtava keksintö kauppakeskukseen ja toivottavasti tulee uudelleen ensi vuonna! Ihan paras lapsi- ja miesparkki :D Mä rakastan Ideaparkia lapsen kanssa, koska on aina rajatonta maksutonta parkkipaikkaa, eikä tarvii miettiä lapsen riisumista ja pukemista välissä, vaan kerran kun sinne menee, niin sitten tyypin voi päästää irti ja viihtyä yhdessä. Hoitohuoneitakin on tosi hyvin tarjolla joskin olisi mieletöntä jos myös Ideaparkiin saisi sellaisen kunnon perhehuoneen. Sellaisen, missä olisi viihtyisää imettää ja missä lapsi voisi leikkiä, syödä ja olla. Nyt hoitohuoneet ovat aika WC-painotteisia, ja vaikka on hyvä, että on paljon paikkoja, missä vaihtaa vaippa, käydä potalla ja lämmittää ruoka, olisi kiva jos nää kaksi (mikro ja pönttö) ei olisi ihan vierekkäin. En tiedä onko tilojen puolesta mahdollista, mutta olisi tosi hyvä, jos Ideaparkiin saataisiin vielä ihan perhehuone joskus :)
Tosin, toimeliaan taaperon suurinta viihdettä on tällä hetkellä ympäri Ideaparkia ripotellut karusellit, joiden ympäristöstä meidät yleensä löytää. Mutta jos nyt joskus sattuisi toinen lapsi perheeseemme tulemaan, niin osaisin varmasti arvostaa perhehuonetta ihan eri tavalla. Kaiken shoppailun, ruokailun ja viihtymisen keskellä kun on hyvä päästää irti myös konttaava lapsi tai antaa taaperon vaikka piirrellä samaan aikaan kun imettää vauvaa tms. Siinä myös hieman pohdiskeltavaa Ideaparkin suuntaan.
Lasten liikkeistä taas ei ole kuin positiivista sanottavaa! Ballotissa on mieletön valikoima, ja sen lisäksi löytyy merkkien omia liikkeitä vaikka kuinka paljon. Vauvajuttuja on lisäksi niin KappAhlissa kuin Lindexissä, H&M:ssä, Cubuksessa, Minimanissa ja vaikka missä. Ainiin, ja kaksi lemmikkikauppaa takaa sen, että hauvojen juttuja käydään ihmettelemässä todella paljon :D Oon myös onnellinen, että suurimmaksi osaksi kaikki lelukaupat on kasattu yhteen paikkaan, sillä niiden kaukaa kiertäminen on helpompaa tällä hetkellä. Valikoimat on toki kattavat niissä, että mielellään siellä kiertelee, mutta kun toi 1-v. näkee lelutarjonnan jossakin näistä, on hänet huomattavasti vaikeampaa saada liikkumaan toivottuun suuntaan :D

Mutta, mitä kehitysideoita teillä olisi Ideaparkille noin niinkuin pienlapsiperheiden näkökulmasta ja myös noiden Vaunuväen treffien osalta?

Toivottavasti törmäillään Ideaparkin Perhepäivissä pirkanmaalaisten seuraajieni kanssa tässä syksyn mittaan! :)

Seuraavaksi: Ensimmäinen reissu ilman lasta

Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.1

Oho, edellisestä Mungobabyn postauksesta on vierähtänyt tovi, mutta se johtuu oikeastaan sitä, että olen tekemässä Mungobabyn puolelle isoja muutoksia, ihan tämän blogin ydinsiaan asti, ja siksi täällä on ollut vähän himmailua.

No, muutokset pikkuhiljaa valmistuvat, mutta ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tännekin hieman kuulumisia. Nimittäin sain tuossa aika hauskan kysymyksen taannoin Mungolifen puolelle. Olenko huomannut, että tuon usein esille sen, että Dante nukkuu hyvin. Jäin miettimään sitä ja alkoi naurattamaan :D Tuoreiden vanhempien elämässä aika keskeisessä roolissa on lapsen unen määrä ja se, kuinka hän syö. Ja kun joku menee yli odotusten, on se varmaan aika hallitseva osa omia ajatuksia. Aloitetaan siis tämä kaksiosainen postaus unijutuilla.

En halua kaataa suolaa kenenkään haavoihin, ja tunnen sympatiaa todella kaikkien heidän puolesta, joille vauvavuosi on ollut yhtä univelkaa univelan perään. Haluan kuitenkin samalla tuoda toivoa kaikille odottajille ja pikkuvauvojen vanhemmille, että voi olla, että vauvavuosi meneekin todella hyvillä unimäärillä. Continue reading “Hyvä nukkuja, mukiinmenevä syöjä pt.1”

Lapsen kanssa reissatessa

Lapsen kanssa matkustaminen on niin eri asia kuin itsekseen. Pitää miettiä lentoajat, tarpeet välilaskulle, välilaskun plussat ja miinukset, matkakohteen valinta, mitä pakata mukaan, miten matkustaa, millä lentoyhtiöllä jnejne.

Muutamia hyvin simppeleitä asioita, jotka mulle tuli mieleen viime reissultamme, jotka ovat kultaakin arvokkaampia mulle ainakin nyt kun lähdetään taas reissuun.

Asiakaspalvelu ja lentohenkilökunta on ihan A ja O, mitä tulee lentämisen mukavuuteen. Me lennettiin nyt viimeksi Turkish Airlinesilla ja ostettiin saman tien uudelleen Turkishin lennot. Välilaskut ja lentoajat oli sangen sopivat, mutta ennen kaikkea me oltiin todella tyytyväisiä saamaamme palveluun. Lapsi huomioitiin lennoilla. Tuotiin ylimääräistä tyynyä käsitueksi, tarjottiin lasten ruokaa, ruoka tuotiin myöhemmin toiselle meistä, että saataisiin rauhassa syötyä ja saimme jokaiselle lennollemme ylimääräisen paikan lapselle, vaikka meillä oli sylilapsen matkalippu.

Tästä päästään itse asiassa ensimmäiseen vinkkiini. Jos teillä on sen ikäinen lapsi, joka vielä mahtuu turvakaukaloon, suosittelen lämpimästi Cybex Cloud Q -istuinta , sillä kyseessä on turvakaukalo, joka aukeaa makuuasentoon. My God, tämä helpotti meidän elämää reissussa. Saimme ystävältä lainaksi heidän tällaisen turvakaukalon, ja se pelasti kyllä koko reissun. Lisäksi kaukalossa oli kiinni Cocobelt -vyö, jota suosittelen lämpimästi, sillä lapsen kantaminen turvakaukalossa oli paljon kevyempää kun sen sai viritettyä paksulla ja hyväntuntuisella vyöllä olalle. Continue reading “Lapsen kanssa reissatessa”

Mitä mieltä olen kiintymysteoriasta nyt?

Ei siinä hirveästi tarvittu. Äidiksi tulo toi mukanaan roppakaupalla tervettä nöyryyttä. En vieläkään osaa nöyristellä, tai ymmärrä sitä, mutta tietynlaista nöyryyttä tämä on tuonut mukanaan sen kautta, että ymmärrän todella paljon paremmin kuinka vähän itse asiassa tiedänkään ja kuinka vähän voin suunnitella. Jotkut suunnitelmat ovat hyviä. Se, että suunnittelee antavansa itsestään kaiken ja vähän enemmänkin lapselleen on hyvä suunnitelma. Siinä varautuu aikamoisiin, ja sen jälkeen vauva-arki voi tuntua helpolta kuin tanssi. Kun on varautunut ihan kamalaan, ja elämä onkin aika kivaa, voi olla joka päivä innoissaan ja positiivisesti yllättynyt.

En kadu myöskään suunnitelmaani synnytykseen vaikka elämä opetti ja näytti, että kaikki voi mennä “pieleen” ja eri tavalla. Pieleen on lainausmerkeissä, koska en todellakaan koe synnytystäni pieleen menneenä, vaikka se meni täysin vastoin toiveita. Mun synnytys oli voimaannuttava mieletön kokemus, josta tulin ulos voittajana ja jos joku päivä on mentävä jälleen kerran synnytysosastolle, menen sinne varmasti positiivisin mielin. Ja siitäkin huolimatta, että mun synnytys meni aivan eri tavalla kuin olisin alunperin toivonut, niin suosittelen jokaiselle synnytyssuunnitelmaa. Mulle se toi konkretiaa ja ymmärrystä eri vaiheita kohtaan.

Mutta sitten ne muut suunnitelmat. Ne suunnitelmat vauva-arjesta. Niiden ainoa hyöty olisi siinä, jos ne voisi tulostaa 3D-printterillä ja heittää niillä vesilintua. Sitten niille olisi jotain tekoa. No ei, ei olla ihan niin rajuja tässä vanhan itsensä tuomitsemisessa. Jotkut raskausaikana tehdyt suunnitelmat ovat varmasti todella olleet hyödyksi. Moni asia on ollut selkeä alusta asti ja ollaan osattu luoda rutiineja ja toimintamalleja, jotka ovat palvelleet koko perhettä. Monet asiat kuitenkin pohjasivat omaan fiilikseen ja kuvitelmiin siitä, millaista elämä on lapsen kanssa. Continue reading “Mitä mieltä olen kiintymysteoriasta nyt?”

Vauvavuoden yllätykset – parisuhde ja rakkaus

Myönnän heti alkuun, oon ollut välillä tosi naiivi ja ajatukseni parisuhteesta ja perheestä oli vahvasti tässä naiivissa kategoriassa ennen äitiyttäni. Vauvavuosi on yllättänyt niin monin tavoin ja yksi yllätyksistä on muutokset parisuhteessa.

Aloitetaan siitä, mikä on ehkä yllättänyt eniten. Ennen kuin perheemme kasvoi, ajattelin välillä, etten osaisi rakastaa ketään tai mitään niin paljon kuin miestäni. Jälleen yksi virhearvio, jonka joudun nyt myöntämään. Ei ole mitään eikä ketään, mitä voisin rakastaa samalla tavalla kuin lastani. Rakastan toki edelleen miestäni aivan valtavasti, mutta se rakkaus, jota koen Dantea kohtaan on aivan erilaista kuin mikään muu. Se on niin kaikenkattava ja valtava, ettei sitä voi edes verrata.

Se rakkaus on myös vaikuttanut mun tunteisiin miestäni kohtaan. Kävelen vaarallisen rajan äärellä, kun yritän kirjoittaa tästä, sillä tämän voi ymmärtää todella niin väärin. Haluan siis korostaa, että en rakasta miestäni yhtään sen vähempää kuin ennen, päinvastoin. Mutta, rakastan häntä aivan eri tavalla kuin Dantea. Rakkaus omaa lasta kohtaan on kaiken anteeksiantava, voimaannuttava ja aivan mahdottoman kaikenkattava. Hän on koko elämäni keskipiste, ja ykskaks kaikki muu asettuu ihan eri tavalla kuin ennen. Hän on täydellinen, hän on parasta, mitä tiedän. Continue reading “Vauvavuoden yllätykset – parisuhde ja rakkaus”

Kuulumisia pitkästä aikaa

Täällä on ollut aikamoista hiljaiseloa viime ajat kun loman jälkeen en ole Mungobabyn puolelle ehtinyt tehdä paluuta. Hirveästi on ajatuksia tuosta pitkästä reissusta vauvan kanssa, mutta ehkä hyvä päivitellä hieman kuulumisia yleisesti :)

Mitäs meidän lähes 10-kuiselle kuuluu?

No, olennaisimpana, täällä kävellään! D alkoi ottamaan ensiaskeleita noin kuukausi sitten ja alkuun oli hyvin varovaista pari askelta sohvalta rahille. Hirveän varovainen ja tasapainotteleva hän muutenkin on. Nyt on kuukauden verran harjoiteltu kävelyä ja kävelee jo helposti huoneen poikki, mutta ei ole kertaakaan kaatunut tai satuttanut itseään. Aina hirveän varovasti ottaa askeleet ja heti jos alkaa tasapaino pettää, laittaa pyllyn alas ja ottaa nätisti vastaan tai saa asennon korjattua ja temmeltää eteenpäin. Ihana pieni, hän on melkein taapero! Kävely aiheuttaa suurta iloa onnistuessaan, mutta silti luottaa enemmän vielä konttaamiseen ja konttaakin hirveellä vauhdilla eteenpäin. Continue reading “Kuulumisia pitkästä aikaa”