Mielipidemaanantai: Pilasiko imetys rintani?

Iines kirjoitti blogiinsa mielenkiintoisen postauksen siitä, miten imetys vaikutti hänen rintoihinsa. Ajattelin jatkaa omalla mielipiteelläni asiaan, sillä tää on (kuten Iineskin sanoi) varmasti sellainen asia, josta moni kantaa paljonkin huolta ja joka on joillekin todella rankka paikka.

Mulle imettäminen oli “itsestäänselvää”. Ei siis se, että se onnistuisi, vaan se, että haluan imettää, jos vaan mahdollista. Äitini on todella pro-imettäjä ja mut on ehkä aivopesty tähän jo nuoresta. Äitini on myös luovuttanut litratolkulla äidinmaitoa ja taitaa yhä edelleen saada kiitoskortin Kättäriltä vuosittain, vaikka nuorinkin lapsi on jo 20 :D Pelkäsin toki imetystä jonkin verran. Onko kipeetä, onko vaikeeta, miten lapsi pärjää, miten itse pärjään jos lapsi on riippuvainen rinnoistani ja minusta jatkuvasti yms. Ja toki siinä jossakin käväisi mielessäni myös se, että miten ne rinnat sitten palautuvat.

On sanottava, että kun nyt katson kuviani ajalta, jolloin olin parikymppisyyteni alkutaipaleella, ymmärrän välillä, miksi sain paljon silikoniuteluita. Olin varmaan 15 kg laihempi, mutta mystisesti rasva löysi tiensä aina tissiosastolle. Ja pakko se on sanoa, että hieman pinnallisestikin pidin siitä, että mulla oli “hyvät tissit”. En kuitenkaan voi sanoa pelänneeni, että imetys pilaisi rintani, vaan koin sen aina mahdollisuudeksi, jonka kanssa on elettävä, sillä imetyksen hyödyt ovat minulle hyvin paljon tärkeämmät kuin ne “hyvät tissit”. Ja olen aina tiennyt, että sen voi korjata plastiikkakirurgialla, jos oikein alkaa ahdistaa. Tosin, mä pelkään ajatusta plastiikkakirurgiasta vielä enemmän :D

No, pilasiko se imetys tissit? Tavallaan. Mutta, mun imetyksen lopettamisesta on vasta 9 kuukautta ja vielä uskon siihen, että rintaosastolla tulee tapahtumaan muutosta. Itse asiassa, olen huomannut n. 6 kk imetyksen lopettamisen jälkeen, miten on alkanut tapahtumaan hidasta ja pientä muutosta.

Imetystaipaleeni alkoi hyyyyyvin tavallisesti. Maitoa ei ensin tullut ja lapsi pääsi itse asiassa hieman kuivahtamaan, koska meille ei tarjottu lisämaitoa, enkä sitä osannut vaatia. Maito nousi vasta kolmantena päivänä kun eräs ihana lastenhoitaja KYSillä raahasi mulle jonkun vanhan lypsylehmä-masiinan, ohjeisti sen käytössä ja totesi, että aivan varmasti huomenna on maitoa. Ja niin olikin. Kiitos siis hänelle, sillä me jouduttiin olemaan sairaalassa viisi päivää ja onneksi saatiin kolmantena päivänä imetys toimimaan. Tosin, en tiedä annanko kaiken kunnian masiinalle vai sille, että siskoni nauratti minua niin, että oikeesti nauruitkin ja siitä hetken päästä oli paita aivan märkä. Rentoutuminen kai on avainasemassa tossa hommassa, joten olen edelleen 50-50 sen suhteen, mikä sen maidon sai nousemaan.

Lapsi söi aina hyvällä ruokahalulla, joskin välillä imetyksen alussa oli pientä ongelmaa. Maitoa tuli valtavalla paineella, vaikka kuinka puristelin rintoja harsoon ennen syöttämistä. Loppujen lopuksi pumppasin n. 20 ml rinnasta ennen syöttöä ja laitoin liiveihin toiseen kuppiin maidonkerääjän. Näin maidontuotanto ei sinänsä päässyt vääristymään, mutta lapsi sai syödä rauhassa. Poika kasvoi äidinmaidolla tosi hyvin ja oli tässäkin asiassa sikäli helppo tapaus, että ei oikein välittänyt siitä saako rintaa vai pullosta. Häntä on alusta asti syötetty myös pullosta, pumppaamallani äidinmaidolla. Halusin tietää, että minusta ei olla ihan niin riippuvaisia ja lisäksi halusin, että isäkin pääsee jakamaan sen ihanan tunteen, kun syöttää vastasyntynyttä. Se oli myös luontevaa sillä hän sai muutaman kerran lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi, ja sekin annettiin pullosta.

Imetystä meillä kesti melko lailla 7 kk. Ihan lyhyt vaihe oli, kun tyyppi sai pieniä rintaraivareita, kun ärsytti se maidon kovalla vauhdilla tuleminen, ja jossain vaiheessa oli helpompi syöttää uninen lapsi, mutta tätäkään ei ihan hirveän kauaa kestänyt. Kaikin puolin meidän imetystaival oli siis todella helppo ja kiva. Lapsi söi sekä pullosta että rinnasta, ei valikoinut ja raivosi rinnalle vain hyvin lyhyen ajan, eikä silloinkaan joka syötöllä vaan ajoittain. Tuskaa ja hikeä ei tarvinnut vuodattaa.

Selvisin myös ilman rintatulehduksia, vaikka pari kertaa oli rinnoissa todella kipeä kyhmy, joka onneksi lähti kuumassa suihkussa hieromalla tai lämpötyynyllä ja kaalinlehdillä kikkailemalla.

Koko ensimmäisen kuusi kuukautta rinnat olivat järkyttävän pinkeät koko ajan. Se vasta sellainen silikoni-meininki olikin! Oman elämäni Dolly Parton, ja koko ajan joutui vähän miettimään, minkä paidan kehtaa laittaa päälleen. Ja kyllä, jos ei tarpeeksi usein imettänyt tai pumpannut, kävi falskausfiasko. Opin pitämään varapaitaa mukanani. Siinä kuuden kuukauden kohdalla mulla alkoi taas kuukautiset, ja se vaikutti heti maidontuotantoon. Maidon määrä väheni, rinnat ei enää olleet niin pinkeät ja nukkuakin jo pystyi mahalleen. Maitoa kuitenkin tuli vielä ihan hyvin, mutta jostain syystä meillä tuli totaalistoppi siihen imetykseen 7 kk kohdalla. Oma tavoite tuossa vaiheessa oli 9kk-12kk, mutta rehellisesti sanottuna, en yrittänyt käydä hirveetä taistelua pojan kanssa, kun hän vaan umpimielisesti päätti kieltäytyä rinnasta 7 kk:n iässä. Ei huutanut, ei mesonnut, ei taistellut. Käänsi vaan pään pois ikään kuin kohteliaasti todetakseen, että “ei kiitos, en ole kiinnostunut”. Pullo kuitenkin kelpasi, eikä ollut väliä oliko korviketta vai äidinmaitoa. Oma fiilikseni oli se, että yksinkertaisesti se tissi rupes ärsyttää, ei niinkään äidinmaito. Lapsi halusi koko ajan nähdä, istua ja puuhailla. Ei jaksanut olla kasvot kiinni rinnassa, joten työnsi sen jääräpäisen tomerasti pois ja jatkoi puuhailuaan.

WHO:n suositus imetykselle toki on 2 vuotta, mutta se on vähän sillai hutera suositus, koska se on kansainvälinen. Se on tietenkin suosituksena, koska monissa maailmankolkissa äidinmaito on paljon puhtaampi ja turvallisempi vaihtoehto kun potentiaalisesti likaiseen veteen sekoitettu korvikejauhe tai ei-niin-puhtaat muut ruoat. Sinänsä äidinmaidon ravintoarvosta voidaan kiistellä maailman tappiin asti. Mun mielestä jokainen saa imettää niin kauan kuin haluaa, mutta mun mielestä kukaan ei saa syyllistää toista siitä, jos ei imetä kahta vuotta tai ei edes kahta kuukautta. Jokainen tekee tän asian suhteen sen mukaan, mihin omat voimat ja koko perheen hyvä olo riittää. Nykykorvikkeet on paikoitellen tosi laadukkaita ja jonkin lukemani tutkimuksen mukaan on tutkimusnäyttöä, että korvikkeesta saa jopa enemmän ravintoarvoa kuin äidinmaidosta puolen vuoden jälkeen. Oli miten oli, kyllästymiseen asti voisin hokea, että jokaisen oma valinta. Minäkin hetken harkitsin, että käytäisiin pientä taistelua siitä imetyksen jatkumisesta, mutta jotenkin kun se tuntui jäävän pois niin luonnollisesti, en ole edes oikeastan halunnut “taistella” sen puolesta.

Me ollaan käytetty koko ajan korvikemaitona Arlan luomumaitoa, niitä valmiita tetroja. En halua antaa lapselle maitojauhetta veteen sekoitettuna ja nuo tetrat on meillä toiminu erinomaisesti. Nykyään Dee kaivaa pingviinitetransa hoitokassista, ilmoittaa “mammm” ja katsoo odottavasti. Maitoa hän saa pullosta nykyään kerran tai kaksi päivässä, yleensä kerran, mutta noilla kesähelteillä ollaan vielä vaihdettu välillä yksi ateria maitoon. Ei ruoka maistu kun hampaat tulee ja on kuuma, joten ollaan annettu edelleen tuota vieroitusvalmistetta. Se ilon määrä! Hän tunnistaa jo pingviinitetransa ja hihkuen ottaa maidon vastaan. Suunnitelmissa on luopua pullomaidosta n. 1,5-2 vuoden iässä, ja käyttää sen jälkeen vain tavallista lehmänmaitoa, kauramaitoa, mantelimaitoa yms. Niitäkin hän siis jo nyt juo lasista, mutta tuo pingviini on edelleen niin rakas, etten raaski vielä siitä täysin vieroittaa.

Meillä siis mun rintavarustus jäi turhaksi siinä 7 kk:n kohdalla. Mun ei tarvinnut käydä läpi mitään kivuliasta vieroitusta tai yrittää vähentää maidon määrää. Lapsi vaan lopetti imetyksen ja rinnat vaan lopetti sen jälkeen maidontuotannon. De va de.

Kun mietin tätä fyysistä muutosta rinnoissani, en osaa tuntea mitään negatiivisia tunteita.

Loppujen lopuksi, ketä varten rintani ovat? Minua ja lapseni ensikuukausien ruokailua varten. Ne palvelivat erinomaisesti jälkimmäisen tarkoituksen, ja vaikka ne lepäisivät joka päivä rätteinä polvissa tämän takia (eivät lepää), en siltikään osaisi olla harmissani asiasta. Se läheisyys ja tunne, jonka sai lasta imettäessä, on ihan omanlaisensa ainutlaatuinen kokemus, josta en luopuisi mistään hinnasta.

Nainen on niin paljon enemmän kuin rintavarustuksensa. Jos joku haluaa hakea niihin täytettä kirurgian puolelta, go ahead, mut se ei oo mun juttu.

Niin ja miten ne tissit siis tavallaan “meni pilalle”? Ne on nykyään yksi-kaksi kuppikokoa pienemmät ja paljon “pehmeämmät”. Toki tämä muutos olisi ehkä ollut edessä ilman imetystäkin iän mukana. En pode siitä oikeastaan minkäänlaista negatiivista ajatusta. Hyvät liivit tarjoavat tukea ja ovat esteettisesti miellyttäviä, enkä pidä rintojani mitenkään epämiellyttävinä alastomanakaan. Ne on erilaiset kuin ennen, mutta silti todella kauniit ja 100 % minua. Rehellisesti sanottuna, pelkäsin, että mulla olisi imetyksen jälkeen isot ja roikkuvat rinnat, mutta yllättävää kyllä imetys pienensi rintoja, eikä ne kyllä roiku yhtään. Ne ovat vaan erituntuiset.

Mitä tulee kuppikokoon, niin käytin ennen kokoa 75D tai 75DD valmistajasta riippuen, nyttemmin koko on 80C tai 80D valmistajasta ja mallista riippuen, eli sinänsä tuo koko ei ole ehkä muuttunut niin paljon kuin mielessäni kuvittelen, mitään mittoja en todellakaan ole ottanut. Itse asiassa huomattavasti selkeämpi muutos tapahtui jo raskausaikana, kun kylkiluiden ympärysmitta tuntui levenevän huimasti. Siinä rintojen alapuolella oleva kohta on sellainen, missä ei juuri ole mitään “läskiä”kään, ja jotenkin muutos tuntuu tapahtuneen nimenomaan siinä kylkiluiden leveydessä ja sen huomaa rintsikoiden ympärysmitassa nykyään :) Todennäköisesti siis kylkiluut joutuivat tekemään tilaa raskaudelle.

Tiivistettynä; imetys muutti rintojani, mutta ei sitä, miten koen kroppani ja rintani :)

Seuraavaksi: Vaunuväen treffeillä

P.S. Mungolifen puolella postaus lempirintsikoistani tähän asiaan liittyen, jos kiinnostaa!

20 thoughts on “Mielipidemaanantai: Pilasiko imetys rintani?

  1. Mä imetin vuoden verran ja nyt 4kk lopetuksesta, rinnat on pehmeät mutta aika samankokoiset kuin ennenkin. Vanhat liivit siis menisi, mutta ympärysmitta ei riitä. Jännä kyllä miten se on kasvanut. Oon käyttäny muutenkin kauan jo mukavia liivejä niin kaaritukiin ei ole palaamista 😁

    Like

    1. Mä veikkaan, että siinä joutuu kylkiluut tekemään tilaa, tai siis luuranko vähän muuttuu, kun elimet liikkuu, että tulee tilaa vauvalle :) Ja hei, näissä ei tunnu kaariliivet! Mulla oli vähän sama, että kun tottu pehmeään, niin teki tiukkaa palata, mut nää on superhyvät! :)

      Like

  2. Hyvä kirjoitus! Jotenkin hyvin sanottu tuo, että rinnat ovat täyttäneet tehtävänsä kun ruokkivat lapsen, koska niinhän se on :)

    Mutta pakko kommentoida tuota, että korvikkeista olisi ravitsemuksellisesti enemmän hyötyä, koska sehän ei pidä paikkaansa. Tai siis eihän järjelläkään ajateltuna mikään tehtaassa valmistettu voi todellisuudessa vetää täysin vertoja luonnon omalle tuotteelle, vaikka korvikkeet toki laadukkaita nykyään onkin, eikä niitä ole tarkoitus mitenkään moittia, niille on ehdottomasti oma paikkansa. Tutkimukset esimerkiksi selvästi osoittavat yhteyden siihen, että pitkään imetetyillä lapsilla on pienempi riski esimerkiksi diabetekseen, ylipainoon ja kohonneeseen verenpaineeseen. Ja myös terveysvaikutukset äidin terveyteen on tutkittu, esimerkiksi rintasyövän ja munasarjasyövän riski äidillä pienenee pitkän imetyksen ansiosta.

    Mutta kaiken kaikkiaan hyvä teksti tissien ja niiden oikean tarkoituksen puolesta, eläköön tissit! 💕

    Like

    1. Niin, mutta tuoreissa tutkimuksissa on myös uudenlaisia tuloksia, ja mä odotan mielenkiinnolla kun asiaa tutkitaan koko ajan lisää, millaisia tuloksia saadaan tulevassa :)

      Like

      1. Moikka! Mua kiinnostaisi näin lastenneuvolan terkkana lukea näitä uudempia tutkimuksia, kun ei oo tullut itselle missään vastaan :) kenen tutkimuksista on kyse?

        Like

      2. Kyllähän tämän hetken tutkimustulokset on aika kiistattomia sen suhteen, että äidinmaito on parasta? Mä en ole ainakaan vielä törmännyt yhteenkään laadukkaaseen tutkimukseen, jossa toisin todistettaisi. Rautaa toki lapsi ei saa rintamaidosta ja sitä 6kk jälkeen tarvitaan, vieroitusvalmisteessa sitä mielestäni on ja siksi ehkä 6kk jälkeen “parempaa”. Rintamaito kuitenkin mukautuu vauvan tarpeisiin. Ootko joskus nähnyt sellaista missä lukee et mitä kaikkea sisältää äidinmaito vs korvike? Aika mielenkiintoista! Ja siis mun muksut on saanut tissiä ja korviketta, molempia, et en ole mikään imetysaktivisti :D Mut musta on aina vähän “pelottavaa”, jos sanotaan, et korvike olis parempaa. Et nyt näin sano, mut jos sitä kuulee. Korvikefirmat on myös valtava valtava bisnes. Mut pääasia on, et vauva saa ravintoa! On se pullosta tai tissistä. Tärkeää on saada myös tukea ja apua kaikessa imetykseen ja pulloruokintaan liittyen. Tukea ilman painostusta.

        Like

      3. Olisin myös erittäin kiinnostunut linkeistä näihin “tuoreisiin tutkimuksiin” ja “uudenlaisiin tuloksiin”?

        Mielestäni jos viittaa tutkimuksiin perusteluna, on hyvien tapojen mukaista myös linkata viittaamansa tutkimukset (yhtä lailla kommentoijat kuin bloggaaja) :)

        Like

  3. Mahtava asenne, täysin samaa mieltä!!

    Mutta kokoasiasta vielä. Rinnakkaiskoot menee niin että kun ympärys suurenee yhdellä niin kuppi pienenee kahdella. Eli 80C ja 75 DD ja 75D tä vastaa 80B eli on rinnan tilavuudelta sama koko. Jos sulla ennen oli 75D-75DD ja nyt 80C-80D niin sun rinnat on itseasiassa kasvaneet eikä pienentyneet.

    Like

    1. Niinhän sitä sanotaan, mutta kyllä vaan nää on nyt pienemmät kuin oli ja ajattelinki, että pitää ottaa joku 80B, mut se oli vaan ihan vitsi koko sovitus :D Sekä Changessa että VS:llä mittasi mulle 80D:n, mikä oli vähän yllätys :D

      Like

      1. VS:stä en osaa sanoa. Sen sijaan Changen kokotaulukkohan on ihan oma maailmansa. Mulla juuri noissa Lindexin Ella M:n liiveissä koko oli luokkaa 80E, niin meinasin lentää konttorilleni, kun Changella toivat sovariin 75J-koon liivit jotka on täydellisen hyvät :D

        Like

    2. Olen antanut itseni ymmärtää, että rinnakkaisko’oissa yhden ympärysmittakoon suureneminen vastaa yhden kuppikoon pienenemistä. Esim. 65B on kupiltaan yhtä suuri kuin 70A.

      Like

  4. Teillä oli aika vahvasti ja kai päivittäin pulloruokinta mukana ja olen siinä ymmärryksessä että se vaikuttaa aika vahvasti. Riippuu toki lapsesta, mutta tämä on mun vahva veikkaus miksi Dante lopetti niin aikaisin rintaruokinnan. 😊
    Ei siis mitenkään väärä päätös teiltä tietenkään enkä halua moittia. Mutta jos pidempää imetystä kaipaa niin kannattaa jättää pullot vain niihin kertoihin kun on pidempään pois vauvan luota.

    Like

  5. Käykö siinä aina niin että rinnat pienenee? Mites kun itsellä on A70 niin jääkö vaan tyhjät lapaset tilalle jos joskus imetän? Apua!! :D Onko kellään kokemusta mitä käy pienille rinnoille?

    Like

  6. Tämä on hyvä aihe!

    Minä kuitenkin lisäisin vielä sen, että äidinmaito ja korvike eivät ole verrattavissa toisiinsa. Korvike ei voi koskaan vastata vauvan ja taaperon tarpeisiin siten kuin äidinmaito vastaa. Äidinmaito mukautuu aina lapsen kasvuun ja tilanteeseen sopivaksi, tuottaen esimerkiksi sairastamisen yhteydessä vasta-aineita vauvan suojaksi. Molemmilla ruokinta joilla vauvat kasvavat ja kehittyvät kyllä, ja kuten sanoit, jokainen perhe tekee ratkaisut aina heille parhaimmasta lähtökohdasta. Mutta jos joku firma pystyy tekemään äidinmaitoa vastaavan tuotteen, niin ovat kyllä Graalin maljan löytäneet.

    Ja vaikka imetyskin toki vaikuttaa rintoihin, enin muutos tapahtuu jo raskausaikana. Rinnat kasvavat kokoa ja ajan mittaan synnytyksen jälkeen palautuvat, imetti tai ei. Imettämättä ei siis kannata jättää tissien menettämisen pelossa – pelkkä raskaana olo riittää muuttamaan rinnat uuteen uskoon!

    Onneksi on hyviä rintaliivejä :-)

    Like

  7. Tämä ei ehkä ole olennaista, mutta siis sai vai ei saanut vauva lisämaitoa? :D ensin sanoit, että pääsi kuivahtamaan, kun ei tarjottu lisämaitoa ennen maidon nousua ettekä tajunneet pyytää, ja pian sanot, että ennen maidon nousua sai lisämaitoa. No ehkei se ole niin justiinsa mutta kiinnitin vain huomiota.
    Ja kuten toinenkin sanoi, kuppisihan ovat lähes samat siis nyt! Minulle kävi sama, että ympärysmitta kasvoi paljon, mutta imetän vielä, joten jää nähtäväksi mitä tapahtuu kupille.

    Like

  8. Itse imetin aikalailla 1,5 vuotta ja siitä ajasta peräti vuoden vain oikesta rinnasta, koska neiti vaan päätti, ettei vasen kelpaa :D Maidontuotanto vasemmasta rinnasta loppui ja kaikki keskittyi vain oikeaan rintaan, sen eriparisuuden ja liiviongelman voi vaan kuvitella :D Nyt imetyksen lopettamisesta on puolisen vuotta ja oon todella yllättyny rintojen palautumisesta, ei mitään tietoa toispuoleisesta imetyksestä! Olin varma et jäljet olis suunnilleen ikuiset mut ei todellakaan, uskomatonta miten rinnat palautuu nopeastikin..

    Like

  9. Mun oli pakko tulla kiittämään rintsikka-postauksesta vaikka se nyt taisikin olla sun toisen blogin puolella. Mä olen kolme lasta imettänyt ja jokaisen jälkeen tuskastellut imetysliiveistä luopumisen kanssa. Luin postauksen ja en oikeastaan hetkeäkään uskonut, että nekään liivit tuntuis mukavilta. Tänään sitten jostain syystä kiirreessä päätin sovittaa niitä Lindexillä ja myöhästyin tapaamisesta, kun piti hakea lisää sovitettavaa, kun ne olikin oikeasti tosi mukavat. Jes, mahtavaa ! Kiitos vinkstä!

    Like

  10. Kiitos tosi fiksusta ja asiallisesta kirjoituksesta, Imetys on niin älyttömän herkka ja yksityinen asia, että oon sun kans tismalleen samaa mieltä: ketään ei pidä arvostella, ei imettämisestä eikä myöskään imettämättömyydestä. Ja vitsit, tuo teidän imetyksen päättyminen oli tismalleen samanlainen kuin meillä. Meillä tuo kieltäytyminen tosin alkoi jo noin 4-5 kk iässä. Lapsi vain kohteliaasti käänsi päänsä pois ilman mitän raivoa ja kieltäytyi rinnasta. Puolivuotiaaksi jaksoin taistella ja osaimettää, mutta sitten lopetin itsekin helpottuneena. Oli haikeaa ja monet itkut tuli itkettyä ja alkuun en edes pystynyt oikein olemaan muiden imettävien seurassa, kun niin harmitti, mutta jälkikäteen oon oikein tyytyväinen ja onnellinen, että imetys meni kuitenkin ihan hyvin ja säästyin vieroittamiselta.

    Like

Leave a Reply to Piia Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s