Nukkumajärjestelyistä

5ba1c6832803b4be55383a65ea5ee64e

Kuva

Kirjoittelin tänään Mungolifen puolelle meidän pienestä remppaprojektista, jossa muutimme vaatehuoneen väliaikaisesti minipukeutumishuoneeksi ja sen tulevaisuudesta vauvan uninurkkauksena. Siitä tuli mieleeni hieman kirjoittaa nukkumisasioista :)

Olemme pohtineet nukkumisjärjestelyjämme kauan ennen positiivista raskaustestiä. Olen lisäksi puhunut varmaan kymmenien ihmisten kanssa viime aikoinakin tästä asiasta. Jokaisella näyttäisi olevan tähänkin asiaan oma mielipiteensä, niin kai meilläkin. Huomioitavia tosiasioita:
– Vauva ei paljon toiveitamme kuuntele, joten asian suunnittelu on vähän kuin lottovoiton suunnittelu, eli nämä on ihan vaan meidän toiveita
– Perhepeti ei ole meille vaihtoehto
– Jos saisimme valita, vauva nukkuisi omassa huoneessaan

Miksi sitten näin? Me ei voida nukkua kaikki samassa sängyssä, koska mies nukkuu niin sikeästi. Olen itse tässä meidän yhteiselon aikana herännyt useamman kerran siihen, että saan kyynärpäästä johonkin kohtaan kroppaani mukavan pikku iskun. Mies on nukkuessaan täysin rento ja pyörähtäessään hänen kätensä saattaa tulla hyvinkin painavana esim. nenänvarteen… :D Mä osaan jo nukkua niin, etten jää alle, mutta tosiaan kyseessä on niin sikeä nukkuja, ettei se ihan pienestä herää. Näistä samoista syistä Benji ei nuku ikinä kanssamme. Se saa tulla sänkyyn makoilemaan ja leikkimään, jos kutsumme sen sinne, mutta se ei ole koskaan nukkunut meidän kanssa. Vaihtoehtoina perhepedissä olisi meillä pelkästään huonoja vaihtoehtoja. Joko meillä olisi liiskattu vauva tai todella huonosti nukkunut vanhempi. Joko mies nukkuisi todella huonosti, koska pelkäisi liiskaavansa vauvan tai sitten minä nukkuisin aina ihan koiran unta ja yrittäisin vahtia tilannetta. Tai molemmat. Not an option siis.

Koko maailmassa suosikkiasiani on nukkua mieheni kanssa. Mikään ei ole mulle niin tärkeää kuin että saamme nukkua sylikkäin. Siksi en myöskään näe optioksi järjestelyä, jossa minä ja vauva ollaan sängyssä ja mies sohvalla. Ellei siihen ihan pakosti siis jouduta. Toki varmasti mun mielestä tulee olemaan maailman ihanin asia nukkua myös vauvan kanssa, mutta sitä varten on sitten päikkärit :)

Siksipä meillä on hankintalistalla kehto, joka on helposti liikutettava (esim. pyörillä), ja kehto varmasti olisi vieressäni sitten öisin alkuajan. Kun aika olisi oikea, siirtäisimme kehdon vauvan uninurkkaukseen. Toinen makkarimme on tällä hetkellä sekasorto/työhuone/vierashuone. Siitä tehdään tämän talven aikana lastenhuone. Sinne tulee vauvalle lipasto (joka tuplaa hoitopöytänä) ja leluja jne. Lisäksi sinne tulee sohva, jolla voi nukkua meistä jompikumpi tarvittaessa tai sitten esim. lapsenhoitajaksi ilmoittautuneet mummit käydessään. Haluan väljän ja rauhallisen tilan, joka jatkuu pariovilla sitten uninurkkaukseen, jossa on vain pieni kehto ja imetystuoli tai ihan vaan se kehto ja hyllyillä leluja ja itkuhälytin. Kaksoisovet olisivat aina auki, mutta nukkumiselle olisi sitten oma nurkkaus. Lapsen kasvaessakin se olisi hyvä ratkaisu, sillä leikkitila olisi selkeästi hieman erillään nukkumistilasta.

ee831ecdc523eec7d3bbe8e6a150fa34

Kuva

Ymmärrän tietysti, että on ihan lottovoitto, jos vauvamme mukautuu siihen toiveeseemme, että hän nukkuu eri huoneessa. Minä ja siskoni oltiin kuulemma maailman helpompia lapsia tässä mielessä. Ensimmäisen kuukauden vuorokausirytmimme oli ihan persiillään, mutta 1 kk jälkeen heräsimme tasan kerran yössä syömään ja nukuimme yöt rauhaisasti omassa huoneessa. Voi kun tämä olisi perinnöllistä! :D Toki me mukaudumme sitten vauvan vaatimuksiin, mutta vaikka alkuvaihe menisikin niin, että kehto olisi aina huoneessamme, niin kyllä se vauva siitä taaperoksi kasvaa ja jossakin vaiheessa on aika mennä omaan huoneeseen nukkumaan joka tapauksessa.

Miten teillä muilla on nukkuminen järjestetty? Onko ollut helppoja nukkujia vai onko vaatinut aikamoisia muutoksia? 

147 thoughts on “Nukkumajärjestelyistä

  1. Huomaa kyllä että odotat ensimmäistäsi 😊 Neuvoni on: älä suunnittele liikaa etukäteen, ja kaikkeen kannattaa varautua (myös siihen että et ehkä joka yö pystykään nukkumaan miehesi kanssa sylikkäin). 😉

    Like

    1. Kyllähän mielestäni se postauksestakin ilmi käy, että emme suunnittele mitään, vaan toivomme näin. Ja miehen työn ja oman matkustelun puolesta on ihan totuttu siihen, että ei aina nukuta vierekkäin. On vaan hieman eri asia suunnitella, että joo, nukutaan sitten vuosi minä+vauva ja mies erikseen, kuin esim. toivoa, että saadaan järjestettyä niin, että vauva nukkuu omassa sängyssä :)

      Like

    2. Minä kun odotin ensimmäistä, sanoin heti että vauva ei tule nukkumaan meidän vieressä. Meillä oli silloin vielä 120cm leveä sänky, joten miehen olisi pitänyt nukkua huonolla sohvalla. Ja näin se menikin ekat 3vko kun imetin. Mutta sitten mies sai tarpeekseen ja halusi sänkyyn, ja minä halusin joskus myös nukkua kunnon unet. Niinpä siirrettiin vauva pinnasänkyyn, ja pinnasänky oli meidän sängyn vieressä. Kuukauden iässä aloimme siirtymään korvikkeeseen, ja vauva rupesi nukkumaan 8-10h yöunia. Vuoden iässä siirsimme sänkymme olohuoneeseen, jotta taapero saa oman huoneen. Yöt parani jälleen, ainakin minulla.

      Kyllä mun mielestä saa suunnitella vaikka ja mitä, mutta sitten tilanteen mukaan joustaa jos on tarpeen :-) Päiväunia oli ihana nukkua vauva kainalossa!

      Like

    3. Kaikki pohdinta kuuluu prosessiin. Kaikki ajatukset, haaveet ja toiveet ovat oikeita just sillä hetkellä. Yhtä oikein on muuttaa ajatuksiaan vaikka sata kertaa. Se on elämää!

      Kaikkea hyvää odotukseen!

      Like

  2. Sitten suosittelen sydämestäni Stokken kehtoa! Mini sleepi on pieni, kaunis ja siinä pn pyörät! Meidän 3 kk neiti on nukkunut siinä ekasta yöstä lähtien. Pyörien takia sitö on helppo siirtää ja kun tyttöä joskus on ollut vaikea saada nukkumaan voi sitö työnnellä rauhallisesti edes takaisin. Hinta on korkea mutta todella hyvä sänky

    Like

  3. Meillä tyttö nukkui alusta asti omassa huoneessaan (noin 5 metrin päässä meidän sängystä siis). Välillä jos tarve vaati saatoin ottaa tytön nukkumaan hetkeksi aamuyöstä tai päikkäreille viereen meidän sängylle. Meillä siis oli vielä sellainen asuintilanne, kun ei päästy asunnosta eroon ennen syntymää, että meidän sänky oli olohuoneessa ja lapsella oma huone. Tästäkin syystä se omaan huoneeseen siirto melkein heti oli oikeastaan pakollista. Uskon, että se omassa sängyssä nukkuminen takasi myös aika aikaisessa vaiheessa (n.4-5 viikkoisena) sen, että tyttö alkoi nukkumaan täysiä öitä klo 19-07 ja täten kaikki saatiin tarpeeksi unta. Se takasi meille myös pirteän arjen ja paljon energiaa päiviksi. Mun mielestä kaikki nukkumajärjestelyt on täysin fine, kunhan kaikki osapuolet voi hyvin! :)

    Like

    1. Mun siskojen ja mun lapsuudessa me nukuttiin parhaiten eri huoneessa. Me nimittäin kuulemma herättiin joka liikkeeseen. Siksi mulle ei ole vaikeaa ajatella vauvan “yksin jättämistä”, jos hänkin nukkuu niin paremmin :)

      Like

  4. Meillä molemmat lapset ovat hyviä nukkujia, mutta kovin erilaisia. Esikoinen nukkui alusta asti pinnasängyssä, joka oli meidän makuuhuoneessa ensimmäiset 7kk ja sen jälkeen poika muutti omaan huoneeseen. Nyt meidän tyttö on myös tosi hyvä nukkuja, mutta vaatii sen, että saa nukkua meidän vieressämme. Alkuun siis toimin samanlailla tytön kanssa kun aikanaan pojan kanssa. Syötin istualteen sängyn reunalla vauvan ja sitten laskin omaan sänkyynsä. Poika jäi tyytyväisenä sinne nukkumaan, mutta tyttö häsläsi ja känisi. Vasta kun tajusin alkaa imettää makuulta ja antaa tytön nukkua vieressä niin uöt rauhottuivat. Nyt meidän tyttö on 3kk ja nukkuu 19.30-4/5 ja herää syömään josta jää meidän viereen nukkumaan. Tuo alkuyö menee siis nykyään omassa sängyssään. Katsotaan koska typy muuttaa veljen kanssa kämppiksiksi. 😊

    Like

    1. Niin, jos joku asia tässä on sisäistetty, niin se, että vauva kyllä määrää tahdin, vaikka toki omia toiveita saa olla, niistä vaan täytyy muistaa olla pitämättä kiinni, sillä vauvan kanssa niistä on vaan joustettava :)

      Like

      1. Pakko tulla vielä kommentoimaan, kun tässä muutamassa päivässä on tullut uusia muutoksia. Tyttö nukkuu nyt koko yön omassa sängyssään. Nyt on herännyt kuudelta ensimmäisen ja ainoan kerran syömään ja syötön jälkeen siirrän sänkyynsä. :) Ja toivottavasti et käsittänyt tuota ensimmäistä kommenttiani väärin. En kritisoinut teidän suunnitelmia. Esikoisen aikana meillekin perhepeti oli ihan todella nounou. Toisen kohdalla se luonnistui, kun oma nukkuminen oli jo niin muuttunut ensimmäisen jälkeen. 😄 Ja ihaninta mitä tiedän on käpertyä päivän päätteeksi miehen kainaloon sängyssä, joten siitä syystä on ihanaa, kun typy nukkuu omassa sängyssä. :)

        Like

  5. Nyt kun isompi lapsi on 4 vuotta eikä uskalla vieläkään nukkua omassa huoneessa yksin, niin riittää että kuhan kaikki saadaan nukkua edes jonkun verran yöllä. Lapsi Nukkui pienempänä omassa huoneessaan mutta ei nykyään uskalla edes leikkiä siellä yksin. Mutta niin.. hän oli huono nukkuja ensimmäiset 3 vuotta. Näin jälkikäteen ei paljoa muistakaan noista vuosista.. pienempi täyttää kohta 2 vuotta ja salaa haaveilen että joskus nukkuvat yhdessä lasten huoneessa, olisivat sitten toinen toisensa turvana siellä..

    Like

  6. Tulipas kuin kreivin aikaan tämä. Meidän 5 kuukauden ikäinen pieni on tosi hyvä nukkuja, ja just puhuttiin miehen kanssa näistä nukkumisjutuista… Meille perhepeti oli myös no no, sitten ei nukkuisi kukaan, eli varmaan tämä järjestely takaa sen että kaikki nukkuvat. Toistaiseksi ollaan nukuttu samassa huoneessakaikki , tosin mä olen jossain vaiheessa aina vierashuoneessa kun joko mä onnistun herättämään vauvan tai toisinpäin kun pyörin tms. Ovet tosin auki niin kuulen heti jos jokin hätä on. Tästä taitaa olla paljon eri mielipiteitä – täällä Keski-Euroopassa ja etelämpänä myös perhepedit ovat käsittääkseni paljon harvinaisempia kuin Suomessa. Ollaan siirtämässä vauvaa omaan huoneeseen jossain vaiheessa, tosin vaikka tilaa on niin meidän asunto on niin huonosti suunniteltu että yhdessä makuuhuoneessa on vain kunnon ovi. Katsotaan miten tää sitten onnistuu, vai joudutaanko etsimään “vauvaystävällisempi” kämppä jossain vaiheessa kun pieni kasvaa jos tänne jäädään pidemmäksi aikaa.

    Like

    1. Niin, ehkä mulla on jotenkin epäsuomalainen näkemys, mutta me ei miehen kanssa kumpikaan ymmärretä perhepedin hyötyjä, vaan nähdään siinä vaan nuo haitat :/ Toivottavasti saadaan mekin järjestettyä juuri niin, että alkuun vauva kehdossa meidän vieressä ja sitten myöhemmin omassa huoneessaan :)

      Like

      1. Mä taas keksin perhepedistä pelkkiä hyviä puolia:) Ensinnäkin imetys sujuu ihan huomaamatta puoliunessa. Ei tarvitse nousta erikseen sitä varten. Sama pätee muihin yöllisiin heräilyihin. Kolmanneksi lapsi saa turvaa ja läheisyyttä. Jos aikuinenkin tykkää nukkua rakkaidensa vieressä, niin miksi pienen lapsen pitäisi nukkua yksin?
        Meillä esikoinen siirrettiin jo aikaisin omaan huoneeseen nukkumaan. Sitten siellä yöllä juostiin imettämässä ja tassuttelemassa. Välillä sängyn vieressä sai istuskella tunninkin keskellä yötä. Kakkosen kanssa otettiinkin toinen linja, eikä poika ole nyt kaksivuotiaana nukkunut vielä koskaan yksin. Ja nykyään 3,5-vuotias esikoinenkin nukkuu perhepedissä muun perheen kanssa. Meillä on 180cm leveä sänky, jossa nukkuu vanhemmat ja nuorimmainen, esikoinen nukkuu omassa sängyssään, joka on kiinni isossa sängyssä. Näin kaikki osapuolet nukkuvat tosi hyvin.
        Mutta niinkuin sanoit, vasta vauvan tulon myötä näkee mikä teidän perheelle sopii parhaiten. Käytännön kautta löytyy useimmiten ne itselle parhaiten soveltuvat käytännöt.
        Onnea odotukseen:)

        Like

  7. Meillä poika ei ensimmäiseen 10kk nukkunut omassa sängyssään. 😂 Eli olen kyllä huono Tässä asiassa neuvomaan. Jos olisin ollut fiksu niin olisin ostanut jo silloin semmoisen pinniksen josta saa toisen laidan pois ja pohjan säädettyä samalle tasolle parisängyn kanssa. Vauva syö aluksi todella monta kertaa yössä ja sitä voi jatkua pidempäänkin.. Siitä on sitten kätevä nostaa vauva syömään ja siirtää takaisin omaan sänkyynsä. Ja jos (kun väsyttää liikaa 😂) tulee aikoja että haluat syöttää makuulla jolloin voit jatkaa unia itse, niin vauva voi olla sängyn reunapuolella kerran pinnis on siinä kiinni eli ei voi tippua. Näin voi estää ne isän liiskaamiset 😂 pari kertaa meilläkin ekan viikon aikana meinasi isä liiskata pienen vauvan ku ei ollut tottunut siihen et se on vieressä mut sen jälkeen ei enää käynyt niin. Itse sitä nukkuu niin herkästi ja suojelee vauvaa unissaankin että havahduin noihin käden huitomisiin samantien. Tommonen pariovilla oleva nukkuma-/leikkihuone on varmasti ihan loistava, hienoa et teillä on semmonen mahdollisuus!

    Like

    1. No kun juuri tuo, että kun mä tiedän toisen olevan sikeä nukkuja, niin nukun sit silmät auki ja selässäkin, eli en nuku :D Tilanne varmasti määrää sit sen, miten tehdään, mutta toivon, että meillä on erillinen kehto kuitenkin. Molemmat voi vuorollaan nousta vauvaa hoitamaan, sillä mies jää meillä vanhempainvapaalle :)

      Like

  8. Meillä kanssa mies on tosi sikee nukkuja ja vierastettiin ajatusta perhepedistä. Vauva nukku ensin pinnasängyssä meidän makkarin reunalla, sit yöhulinoiden lisääntyessä sivuvaunussa ihan kiinni sängyssä ja aika nopsaa siinä sit kävi niin että en tyyppiä imetyksen jälkeen enää siirtänytkään takas vaunuunsa (koska nukuin jo itekin siinä vaiheessa). Perhepetiin siis päädyttiin joskaan vauva ei ikinä nukkunu meidän välissä vaan mä olin aina miehen ja vauvan välissä. Omaan huoneeseen yritettiin siirtyä useempaankin kertaan mut muistaakseni noin 1-vuotiaasta alkaen siellä lopulta nukuttiin. Ostettiin siinä vaiheessa heti 90×200 sänky niin aikunen pääsi tarvittaessa helposti viereen nukkumaan levottomina öinä.

    Like

    1. Mä en uskaltaisi nukkua noinkaan, koska pelkäisin, että vauva tippuu tms. En siis yksin ollessakaan nuku edes Benjin kanssa, koska pelkään, että potkaisen tai se tippuu tms. Joskus jäänyt traumoja, kun Simba könysi yöllä viereen ja mä näin unta, että hämähäkki kiipeilee mun päällä. Kuului vinhagdus ja kops, kun kesken unien säikähdin sitä sen könyämistä ja lennätin sen huoneen läpi vahingossa :/ Eli maybe no.

      Like

  9. Me ollaan kans suunniteltu, vaik kuten sanoit, vauvasta ei ikinä tiedä. Meille ei myöskään perhepeti oo vaihtoehto, halutaan pitää sänky vauvavapaana :D Aion vuokrata vaavisängyn, joka ei ehkä oo kaikkein esteettisin, mut kokonsa puolesta ihan täydellinen mein makkariin. Pyörät on ihan ehdottomat, koska mun puolella sänkyä on vaatekaapit ja miehen puolelle ei pääse kulkemaan, jos edessä on sänky.
    Meil on myös edessä vieras-/rojuhuoneen muuttaminen lastenhuoneeks, mut sillä ei sikseen oo kova kiire, koska todennäkösesti vauva nukkuu n. 4 kuukautta mein makkarissa. Täytyis päästä nyt miehen kanssa vaan yhteisymmärrykseen tosta huoneen värimaailmasta jne. Aviokriisi tiedossa :D

    Like

    1. Meillä on kanssa tuo sama vielä edessä :D Ja samasta syystä ei kiire, että vauva nukkuu varmaan ensimmäiset ainakin 2-4 kk meidän kanssa samassa huoneessa.

      Like

  10. Mäkin päätin raskausaikana että meillä ei perhepetiin ryhdytä melkeinpä samoista syistä kuin teillä. Ja vauvakin( nyt 7 kk ikäinen) nukkuu paremmin yksin kuin meidän välissä, kokeiltiin yks yö kun kotiuduttiin sairaalasta nukkua kaikki kolme samassa sängyssä ja lopputulema oli ettei kukaan nukkunut sinä yönä :D suosittelen kapalointia vastasyntyneelle :) meillä se rauhoitti nukkumista kun ei päässy käsien ja jalkojen heiluminen herättämään pientä :)

    Like

    1. Ihanaa kuulla, että jollain oikeesti menee tämän suunnitelman mukaisesti :D Me hankitaan varmaan sellanen haalari, missä on kädet ja jalat sillai piilossa. Tai sellanen, mikäs sen nimi onkaan. Sellanen love to dream! Se on kai kapalo viralliselta nimeltään :) Mulla on ystävät kehunu sitä tosi paljon :)

      Like

      1. Meilläkin oli se pussikka alussa käytössä mut aika nopeesti jäi pieneks kun tyttö kasvoi niin nopeesti 😂 Ja lisäyksenä et sinä epäonnistuneena perhepeti yönä mies osui kyynärpäällään vauvaan kun käänty. Meillä perhepedissä vois siis käydä huonostikkin.. Mut ensimmäiset 3 kk mies kyllä nukku toisessa huoneessa tai vanhemmillaan kun vauvalla oli niin paha koliikki.. Mut mulle riittää se et saan nukkua vauvan vieressä just ne päikkärit.. Ja tuolla ylhäällä kun kritisoitiin että et voi päättää mitään etukäteen, niin just ton nukkumisen voit päättää et vauva nukkuu omassa sängyssään.. Alussa se voi vaaria paljon heräilyä ja nousemista mut kokemuksella sanon et helpompi se vastasyntynyt on totuttaa sinne omaan sänkyyn kun 3 vuotias joka on koko elämänsä nukkunu vanhempien välissä..

        Like

      2. Mun mielestä sitä kutsutaan unipussiksi! Todella hyvä keksintö, pieni kun ei pääse vispaamaan käsiä ja jalkoja niin kovasti ja näin rauhoittuu paremmin :)

        Like

  11. Meillä vauva nukkui noin puolivuotiaaksi asti kehdossa meidän sängyn vieressä, joka oli syöttöjen kannalta kätevää. Vauva tosin oli niin lähellä, että varsinkin hänen puolellaan nukkuva vanhempi heräili helposti äännähdyksiin. Kun kehto kävi pieneksi ja oli aika ostaa pinnasänky, siirtyi hän nukkumaan omaan huoneeseensa. Meillä makuuhuoneet ovat lähekkäin toisiaan joten tämä ei itsestäkään tuntunut niin hirveän suurelta muutokselta. Aamuöisin lapsi tulee monesti meidän sänkyyn nukkumaan, koska ei vaan jaksa jäädä nukuttamaan häntä omaan huoneeseensa yöllä, jos uni ei näytä heti jatkuvan :D

    Meillä nukkumisasiat on mennyt kohtuu hyvin lähes kokoajan. 3kk iässä taisi olla jokin pahin kitinä-heräilyvaihe.

    Like

    1. Tuo kuulostaa aika lailla meidän suunnitelmalta :) Meilläkin makkarit on vieretysten, eli ei ole pitkä etäisyys kävellä :)

      Like

  12. Meillä oli esikoinen moses basketissa sängyn vieressä ja kuopus nukkui mun vieressä samassa sängyssä. Totesin kuopuksen kanssa, että helpoiten ja parhaat unet saa kun ei tarvinnut jokaiselle yösyötölle erikseen nostella sänkyyn ja takas… Jos kolmas tulisi niin sijoittaisin varmaan sellaiseen co-sleeperiin, se tulee oman sängyn reunaan kiinni niin on melkein ku perhepeti mut vauvalla kuitenkin oma tila niin ei tarvii pelätä liiskaantumista ;) itse koin, että sain parhaiten nukuttua kun ei tarvinnu joka syötöllä nousta sängystä ylös (siinä ku herää liian hyvin niin on vaikeempi saada unenpäästä kiinni). Oli helppo vaan hivuttaa paidanreunaa ylös ja siinä puoliunessa pötkötellen imettää. Ne löytää kyllä tehdessä ne itselle/omalle perheelle sopivat tavat :)

    Like

    1. Mä toivon, että mun unenlahjat takaa sen, että nukahdan aina heti takas, nimittäin nukkuminen ei oo koskaan ollu siinä mielessä mulle unelma :D Herääminen on :D

      Like

  13. Tämä postaus tuli niin kreivin aikaan! Olemme juuri siirtäneet puolivuotiaan vauvamme omaan huoneeseen ja poden siitä kamalaa syyllisyyttä :( Lapsemme nukkui aluksi perhepedissä kanssamme unipesässään. Noin 2,5kk iässä hän siirtyi omaan pinnasänkyyn joka oli meidän makuuhuoneessamme. Jo tuossa 2,5 kk ajassa perhepeti sai niskani ja hartiani niin juntturaan, että jouduin useamman kerran käydä hierottavana. Toki imetys toi oman osansa jumeihin, mutta väitän että suurin tekijä oli perhepeti ja se, että en osannut koskaan nukkua rennosti vauva vieressä. Omaan pinnikseen siirto kävi todella helposti ja se olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin mielestäni. Omaan huoneeseen siirryttiin vähän aikaa sitten, kun vauvamme nukkuu niin levottomasti, että minä en saa nukuttua kun herään hänen kaikkiin tohinoihinsa. Välillä on tuntunut myös, että me vanhemmat olemme häirinneet myös vauvamme unta omilla kuorsauksillamme jne. Koen omaan huoneeseen siirtymisen tuoneen helpotusta meidän öihin (heräilyjä ollut aina useita yössä) mutta koen silti syyllisyyttä, koska esimerkiksi oma äitini on sitä mieltä, että noin pienen vauvan paikka on vanhempien lähellä. Samaiten lähipiirissäni on paljon näitä perhepeteilijöitä jotka kauhistelivat ratkaisumme. :( Joten kiitos tästä! Tämä toimi mukavasti vertaistukenani tässä nukkumisasiassa. :) Toivottavasti tämä postaus ei tuo sinulle kauheasti “kuraa” niskaan, koska tuntuu että nämä nukkumisasiat herättää aika voimakkaita tunteita, kuten esimerkiksi myös imetys. Toivottavasti ottaisit kantaa myös imetysasioihin (vaikkakin olen sitä mieltä ettei kenellekään kuulu miten kukakin ruokkii lastaan).

    Like

    1. Muiden ratkaisuista ei kyllä kannata välittää. Aina löytyy niitä “minä teen kaiken paremmin” äitejä. Mä ainakin uskon, että jokainen perhe löytää sen omimman ratkaisun. Jos vauva on aamusta iltaan koko ajan lähellä, ei se ole millään lailla “hylkäämistä” jättää häntä nukkumaan itsekseen. Varsinkin jos hän nukkuu niin paremmin :)

      Imetyksestä kirjoitan varmaan vasta sitten kun vauva on jo meillä. Tai toki ajatuksiani siitä voisin kirjoittaa etukäteen, mutta sitäkään kun ei voi suunnitella :)

      Like

  14. Meillä päädyttiin perhepetiin vaikka olin ennen lapsen syntymää ajatellut, että viimeistään parin kuukauden ikäisenä siirtyy omaan sänkyyn. Tyttö nyt reilu vuoden. Nukkuikin pari kuukautta noin 3kk-5kk ikäisenä ekan unipätkän omassa sängyssään ja sit otin viereen. Jossain kohtaa yöt meni niin levottomiksi, että tuli kokonaan viereen ja siinä on edelleen, koska mä haluun nukkua enkä jatkuvasti nukuttaa lasta :D Me ollaan levennetty parisänkyä yhdellä lisäsängyllä ja meillä on nyt 240cm leveä sänky :D Lapsi nukkuu seinän vieressä, minä keskellä ja mies toisessa reunassa (tai mun kainalossa;) ) Mä oon sitä mieltä että pienen vauvan paikka on äidin lähellä. Kuten totesitkin niin vauva itse sitten näyttää miten nukkuu parhaiten :) Ja sekin voi muuttua monen monta kertaa vauva-ajan aikana :D

    Like

    1. Vauvan paikka on äidin lähellä, mutta ihan yhtä lähellä hän on kehdossa sängyn vieressä :) Tai vaikka olisi omassa huoneessa, niin hän on äidin vieressä aamusta iltaan ja pariin otteeseen yön aikana. Muutoin vauva nukkuu, ja siinä ei ole mitään väärää, jos nukkuu omassa huoneessaan :)

      Like

  15. Mä olin raskaana ollessa sitä mieltä, että meistä ei tuu ikinä mitään ituhippejä jotka nukkuu perhepedissä. (Mukavan kärjistetysti sanottu) kun vauva sitten tuli kotiin nukutti mies häntä 2 tuntia omaan pinnasänkyyn. Jossain kohtaa mulla meni kuppi nurin ja nostin tytön meidän väliin unipesään nukkumaan. Kuukauden verran hän siinä nukkui, kunnes mies ilmoitti että tyttö siirtyy omaan sänkyyn, meidän seksielämä kärsii vauvasta sängyssä meidän välissä. 😂 Pinnasänky siirrettiin ilman toista sivua “sivuvaunuksi” mun viereen. Nyt kun tyttö 5kk ja herää enää n. 1krt/yö laitoin toisenkin laidan takaisin sänkyyn ja siirsin pinniksen kauemmas meidän sängystä. Vielä ei ole kiirettä siirtää tyttöä omaan huoneeseen, syystä a) meillä on kaksio,ja b) aina kun herään mun pitää tarkistaa että tyttö hengittää 😂😂

    Like

    1. Niin, ratkaisut varmasti elää tosi paljon vauvan mukana, ja jokainen itse päättää, mikä on oikea aika ja mikä on tärkeämpää kuin jokin toinen :) Tähänhän ei ole oikeita tai vääriä vastauksia :)

      Like

  16. Mieheni on nukkuessaan samanlainen raajojen heittelijä :D Raskausaikana olimme sitä mieltä, että vauva tulee nukkumaan omassa sängyssään ja sänky on oman sänkymme vieressä. Niin se vain mieli muuttui kun tyttö syntyi, ja olemmekin nyt 4kk nukkuneet kaikki samassa sängyssä niin, että nukun itse keskellä ja vauvan laidan puolella on pinnasänkyn laita esteenä. Sama se missä nukutaan, kunhan kaikki nukutaan. Tyttökin vetelee 13h yöunia yhdellä yösyötöllä :)

    Like

    1. Niin, mä en uskalla itsekään suoraan sanottuna nukkua vauvan kanssa. Tai tiedän, että tulen nukkumaan niin huonoa unta, että ei se ole uneksi laskettavaa. Huolehtisin koko ajan, että jyräänkö, osunko, tippuuko jne. :) Meille perhepeti ei vaan ole vaihtoehto, jos se on mitenkään vältettävissä :)

      Like

  17. Meilla ajatus nukkumisesta oli sama kuin teilla.Ja sitten musta tuli aiti ja kaikki muuttui.Lapsi ei todellakaan nukkunut kuin sylissani yot itse ollessa puoli istuvassa asennossa.mies oli ihan tyytyvainen vieressa ja oli taysin vapaa siirtymaan vierashuoneeseen halutessaan mutta meilla kylla hypattiin heti lapsentahtiseen nukkumiseen alun lapi yon itkujen jalkeen.suosittelen lukemaan perhepedin hyodyista jo etukateen oli lapsi hyva tai herkkauninen.vauva resonoi aidin/vanhemman sydamensykkeen ja hengityksen kanssa jolloin riski katkyt kuolemaan pienenee.riskia murskaantua vanhemman alle ei toki myoskaan voi vahatella mutta tulette huomaamaan kuinka vaistot ohjailevat jatkossa herkasti myos tassa asiassa,jopa nukkuessasi.ja meillakin oli sivuvaunu sangyssa kiinni mutta edelleen nyt 11kk nukkuu vieressamme osan yosta ja se vasta ihanaa onkin😍 kylla se sanky saadaan takaisin meille kahdelle viela joskus vaan viela ei ole kiire.varsinkin kun tiedan etta ihan pian kavelee jo itse eika silloin enaa valiimme rauhoittuisikaan.haikeudella yhteiset younet hyvastellen siis. Mukavaa loppu odotusta ja ollaan armollisia seka itsellenne kuten myos toisillenne.vauva vuosi on todella lyhyt henkays elamassamme.

    Like

    1. Olen lukenut perhepedin hyödyistä ja en koe niitä meille sopivaksi millään lailla. Meille perhepedistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Äidin/vanhemman sydämensykkeen vauva kuulee myös vierestä omasta kehdosta, joten se yhteys hoituu ihan silläkin. Kyllä varmasti vaistot ohjailevat, mutta se myös tarkoittaa sitä, etten nuku ikinä syvää unta. Tiedän hyvin millainen nukkuja olen, ja kuinka paljon tarvitsen laadukasta unta, ja valitettavasti ihan jo itsenikin takia perhepeti ei ole vaihtoehto :)

      Jotenkin on hassua, että puhut armollisuudesta, vaikka kommenttisi on aika painostava perhepedin suuntaan ja hieman tuo syyllistäviä aspekteja kaikkiin muihin vaihtoehtoihin. En tiedä oliko se tarkoituksesi, mutta siltä se kuulosti. Jokaisella on omat syyt ja tavoitteet lapsiperheen arjessa, ja yksikään niistä ei ole muita parempi :)

      Like

      1. Kiinnostavaa keskustelua, mutta pakko tarttua tuohon, että vauva kuulisi äidin sydämen sykkeen viereiseen kehtoon…? Varmasti jokainen aikuinen tietää, että toisen ihmisen sykkeen tuntee/kuulee vain ihan vieressä ollessa. Joka tapauksessa onnea odotukseen!

        Like

  18. Meillä on 11kk ikäinen tyttö.
    Vuosi sitten (raskausaikana) ajattelimme mieheni kanssa hieman eritavoin vauvan nukkumis järjestelyistä. Minä olin sitä mieltä, että vauva nukkuu meidän kanssa samassa makuuhuoneessa omassa sängyssään. Perhepeti oli meilläkin ihan nounou ajatus, koska itse nukun niin sikeästi että pelkäsin liiskaavani vauvan.( ja kaikille kuulutin että meillä ei perhepetiä kannateta) Ja ei tuo miehenikään mikään hentoisin nukkuja ole.
    Mies oli siis sitä mieltä että vauva nukkukoot omassa huoneessaan alusta asti. Mikä pässi <3
    Sairaalaan lähtiessämme vauvan sänky oli edelleen vauvan huoneessa, mutta kotiuduttuamme mies kiltisti kantoi pinniksen meijän makkariimme.Koska eihän vauva voinut yksin nukkua :'D.
    Ja näin 11kk myöhemmin mietin että missähän vaiheessa olisi hyvä alkaa opettelemaan nukkumista omassa sängyssä? Perhepedissä siis nukuttu lähes koko aika muutamia poikkeuksia lukuunottammatta. :D Mutta kuka tuota tuhisevaa pötkylää voi vastustaa? <3 Montamontamonta sydänsilmä emojia.

    Että putkeen meni. Katsellaan sitä omaanhuoneeseen siirstymistä sitten 10 vuoden kuluttua… :D

    Like

    1. Tiesitkö, että jos joudut nousemaan sängystä imetystä varten toiseen huoneeseen tai pullon lämmitystä varten niin siinä jo katoaa se syvä uni :) Meillä esikoisen kohdalla pääsi kertymään järkyttävät univelat kun piti mennä yöllä monta kertaa lämmittämään pulloa, uni oli siis katkonaista ja pinnallista. Nyt kuopuksen kohdalla imetys sujuu ja syö 2x yössä vieressä nukkuen, olen hereillä tasan sen verran kun tyrkkään tissin suuhun ja jatkan unia! :D Ja voi veljet, olo on niin paljon jaksavampi! Suosittelen harkitsemaan jos arvostat hyviä yö unia ;)

      Like

  19. Kuulostaa hyvältä tuo asenne, että olette miettineet ideaalin nukkumisjärjestelyn, mutta olette valmiita muuttamaan sitä tarvittaessa. :)

    Meillä lapsi nukkuu ekat noin 5 kk täysin perhepedissä. Vauva ei ollut meidän välissä, vaan järjestys oli vauva-minä-mies. Meillä vauva nukkui aina tosi rauhallisesti, joten ikinä ei tullut edes mitään läheltä piti -tilannetta sängystä tippumisen kanssa.

    Noin viiden kuukauden iässä lapsi siirtyi iltayöstä nukkumaan pinnasänkyyn, ja sieltä sitten keskellä yötä ekan syötön jälkeen taas meidän sänkyyn. Tätä jatkuikin yli vuoden ajan, kunnes lopulta saatiin taapero vieroittumaan yösyötöistä. 😬 Lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen, muutimme isompaan asuntoon ja saimme hänet lopulta omaan huoneeseensa, ensin alkuyöksi ja nykyään ihan koko yöksi.

    Olen ehkä hullu, mutta vähän odotan sitä kun taapero kasvaa ja alkaa ehkä jossain vaiheessa tulla itse meidän väliin nukkumaan. :D Isompaa lasta ei tarttisi varoa samalla lailla kuin vauvaa. Tosin isompi lapsi vie enemmän tilaa ja todennäköisesti potkii unissaan sun muuta mukavaa. 😬

    Like

    1. Apua, mä vaan valvoisin ja pelkäisin liiskaavani/tiputtavani vauvan. Tai mitä jos yöllä pitää mennä vessaan ja mies käännähtää juuri silloin. Tai tai tai.. Liikaa ahdistavia tekijöitä :D

      Like

  20. Meillä nukuttiin 4kk vauvan kanssa sylikkäin nojatuolissa. Vauva heräsi samantien jos sen koitti laskea omaan sänkyyn tai ylipäänsä mihinkään muualle sylistä… Näin sain itsekkin nukuttua hyvin kun vauva söi kun halusi ja en pahemmin siihen herännyt..
    Sitten meni pinnasänky vaihtoon sellaiseen missä oli alas laskettava laita ja sänky kiinni meidän sängyssä. Siitä sitten sai annettua käden ja rauhotettua vauvaa yöllä…
    Ne on niin yksilöitä toiset kaipaa läheisyyttä enemmän kuin toiset. Toivottavasti teille tulee helpompi yksilö nukkumisen suhteen:D meillä vasta nyt yli vuoden iässä saatu tolkkua näihin nukkumis asioihin, että ei kokoajan tarvi olla äidissä aka tississä kiinni..

    Like

    1. Niinhän se on. Mä toivon, että Benji ottaa vauvan omakseen ja haluaa nukkua vauvan vieressä lattialla. Onpahan vielä yksi hengittäjä lähellä, jos vauva on läheisyydenkaipuinen :)

      Like

  21. Ihan pakko kommentoida tähän :) Meidän nyt jo 8v esikoinen oli superhelppo nukkuja, oikein unelmalapsi :D Asuimme kaksiossa hänen ensimmäiset vuotensa, alkuun nukuttiin koko perhe makuuhuoneessa, mutta 6 kuukauden iässä tehtiin makuuhuoneesta lapsen huone, ja hän alkoi nukkua yksin siellä 12 tuntisia unia omassa sängyssään. Kaikki sukulaiset päivittelivät, että ei näin helppoa lasta voi ollakaan, mutta olipa vaan ♡ Toivottavasti teilläkin näin!

    Nimittäin 6 vuotta myöhemmin syntyi kuopuksemme, joka täytti tällä viikolla 2 vuotta… Ja voin kertoa, että tämä prinsessa tiputti minut maanpinnalle vauvakuplastani ja kaikista muistakin kuplista, joissa leijailin.. :D Alussa tosiaan nukuimme niin, että mies häipyi sohvalle, sillä vauva söi tunnin välein, enkä yksinkertaisesti kyennyt itse heräämään niin paljoa, että olisin nostellut vauvaa omaan sänkyynsä ja siitä takaisin viereeni.. niitä aikoja ei ole ikävä! Miestä kuitenkin tuli ikävä, ja päädyimme siihen, että vauva siirrettiin omaan sänkyynsä, siitä irroitettiin yksi laita ja pinnasänky oli kiinni meidän sängyssämme. Vauvan ruokailujen ajaksi tungin ylävartaloni vauvan pinniksen puolelle :D n. 9-10 kk iässä imetys ja yösyöminen loppui, pinnikseen laitettiin laita paikalleen, ja lapsi alkoi nukkua siellä. Joskaan edelleenkään ei mene yhtään viikkoa ilman yöheräilyjä, joka viikko ipana siirtyy meidän väliin vähintään yhtenä yönä. Toki 2-vuotiasta ei tarvitse varoa kuten vauvaa :)

    Koen tehneeni väärin tässä “jotain”, mutta minkäänlaisia apuja ja tukea ei saa mistään, tuntuu että luhistun univelan alle, ja energiani ei todella riitä mihinkään unikouluihin ja muihin temppuihin, vaan lapsen herätessä olen valmis tekemään mitä tahansa saadakseni hänet takaisin uneen, ja se valitettavasti meillä tarkoittaa hänen ottamista meidän sänkyymme.. Nyt onkin säästöprojekti meneillään, että saataisiin ostettua 2 m leveä sänky… Toivon, että viimeistään kouluiässä lapsi nukkuu omassa sängyssään yöt ilman heräilyjä! :D ♡

    Tsemppiä ja onnea odotukseen sinulle <3

    Like

    1. Voi eiii, tsemppiä hirveesti sinne univelkojen taakan alle, toivottavasti teillä unihommat siirtyvät paremmin raiteilleen pian! <3

      Like

  22. Me kovasti yritettiin saada lapsi nukkumaan omassa sängyssä. Nyt muksu on 1 v ja nukutaan perhepedissä. Muksu seinän vierellä, minä keskellä ja mies laidalla. Näin pystyn öisin rauhoittamaan lapsen puoliunessa eikä kukaan herää. Vauvansänky oli meillä täysin turha. Ois pitänyt säästää ne rahat 180 cm sänkyyn.

    Like

    1. Tästä päästäänkin seuraavaan ongelmaan :D Mä en pysty itse nukkumaan kuin sängyn reunalla :D Isossakin sängyssä yksin ollessa nukun reunalla. En tiedä miten voisin nukkua, jos vauva on reunassa ja mä keskellä, ja sitten myös pelkäisin liiskaavani vauvan tai sitten vauvan tippumista pelkäisin jnejnejne.

      Like

  23. Esikoinen nukkui perhepedissä ja silloin kokeiltiin laittaa omaan sänkyyn samassa huoneessa kylläkin, mutta heräsi yössä sen 5-15 kertaa niin en jaksanut nousta joka kerta häntä sieltä hakemaan vaan helpointa oli kun hän oli jo valmiiksi kainalossa imetystä varten. Kun kasvoi ja edelleen heräsi sen 5-15 kertaa yössä niin laitettiin pinnasänky ilman yhtä laitaa meidän sängyn viereen vähän kun sivuvaunuksi. 2v. hän siirtyi oman sänkyyn ja nukkuu siis nyt kutakuinkin täysiä öitä, usein kuitenkin tulee viereemme yöllä.
    Nyt kun on myös kolmikuinen vauva niin laitoimme taas sänkymme viereen pinniksen sivuvaunuksi ja vauva nukkuu siellä. Hänet on helppo nostaa imetyksen ajaksi syliin ja laskea takaisin sänkyyn. Luojan kiitos kuopus herää vain 1-2 kerta yössä! Eli meitä saattaa olla 140cm leveässä sängyssä minä, mies ja kaksivuotias sekä hetkittäin vauva kun syötän häntä.
    Minä kyllä suosittelen että vauva on ainakin aluksi sinun lähellä öisin. Juuri kehdossa tai pinnasängyssä, niin imetys on helppoa ja jos heräilee paljon niin ei trvitse rampata ja nousta hakemaan vauvaa pitkältä.

    Like

    1. Juu, kyllä me ajateltiin, että varmaan 2-4 kk on kehdossa vieressä, sitten yritetään siirtää omaan huoneeseen :) Tilanne näyttää :)

      Like

  24. Minulla meni aika moni asia eri tavalla kuin mitä olin ennen lapsen syntymää ajatellut, niin myös nukkumajärjestelyt. :D Ajattelin aluksi, että tietysti vauva nukkuu omassa sängyssään. Mutta kun vauva syntyi, niin jo sairaalassa tuntui todella väärältä laittaa se oma vastasyntynyt “poikanen” minnekään muualle kuin viereen nukkumaan! Äidinvaisto vai mikälie iski päälle niin kovaa, etten pystynyt “hylkäämään” (:D) vauvaa nukkumaan omineen. Asiaan vaikutti varmasti sekin, että vauvamme syntyi melkein kuukauden etuajassa (silti yli kolmekiloisena ja terveenä), ja oli hyvin uninen, halusin tehdä kaikkeni pienen eteen. Hän vaikutti myös palelevan helposti eikä rauhoittunut kunnolla yksin nukkumaan, joten luonnollisimmalta tuntui ottaa vauva viereen paljasta ihoa vasten lämmittelemään ja nukkumaan.

    Sama jatkui sitten kotona, ensin yritin yöunille vauvaa omaan sänkyynsä, mutta pieni ei edelleenkään rauhoittunut kunnolla, niin siitä lähtien vauva on nukkunut vieressä. :) Olin todella levoton ja heräsin pienimpäänkin inahdukseen ja tarkastamaan vauvaa kun vauva oli eri sängyssä, vierekkäin nukuttiin molemmat paljon levollisemmin. Myös yöimetykset ovat helppoja kun ei tarvitse sängystä nousta.

    Mies nukkuu tällä hetkellä toisessa huoneessa, mutta siirtyy varmasti jossain vaiheessa takaisin. :D Olisihan se mukava nukkua miehen vieressä, mutta tällä hetkellä mennään näin. Kaikki nukkuvat paremmin. Sitten kun yöimetykset vähenevät niin katsotaan uudestaan. Meillä 4kk vauva heräilee vielä öisin syömään 2-3 tunnin välein. Miehen kanssa ehditään nukkumaan vierekkäin vielä monta vuotta. :) Pinnasänky on meillä ollut siis täydellinen turhake tähän asti, onneksi ei ostettu uutena. :D

    Like

    1. Niin, ihan pienen kanssa parasta onkin se kengurumeininki, että vauva on koko ajan iho iholla, että kyllä sairaalassa nukutaan sitten niin, että vauva on jommankumman iholla koko ajan. Ja ehkä alkuun pari yötä kotonakin. Mutta siitä sitten kun arki lähtee rullaamaan, niin toivon, että vauva nukkuisi kehdossa :) Vauvatkin on niin erilaisia, mun ystävän vauva heräsi syömään aamu3 ja aamu6 ja that’s it. Oli helppoa pitää vauva omassa sängyssään omassa huoneessaan :)

      Like

  25. Meillä vauva nukahti pitkään vain rinnalle (ja tämä on tosi yleistä pienillä vauvoilla) ja kun vauvaa yritti nostaa nukkumaan erilliseen kehtoon, tämä heräsi. Joten illat ja yöt oli yhtä kehtoon ja rinnalle nostelua ja omat yöunet jäi todella vähiin. Ratkaisu oli komentaa mies muualle nukkumaan ja nukkua vauvan kanssa vieretysten. Kun vauva nukahti rinnalle, itse siirtyi vain kauemmas sängyllä nukkumaan.
    Tämä oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä alussa sitä halusi koko ajan kuulostella ja tarkistella että hengittäähän vauva varmasti. Tuo tuommoinen vauvan hengittämisen tarkistelu on yleistä melkein joka äidillä ja itse en olisi lopulta edes pystynyt rauhoittumaan nukkumaan jos vauva olisi ollut toisessa huoneessa enkä olisi kuullut sen tuhinaa.
    Sitten puolivuotiaana kun kätkyt kuoleman riski on vähentynyt niin oma huone ok. Toki on olemassa hälyttimiä joita saa vauvan patjan alle ja jotka hälyttävät jos tulee hengityskatkoksia. Ne voi tietty auttaa stressaamiseen jos välttämättä haluaa vauvan omaan huoneeseen ihan pienenä.

    Nykyään perhepetiä suositellaan monissa sairaaloissa. Vähentää mm. kätkytkuoleman riskiä. Eikä huolta että itse kääntyisi vauvan päälle. Äidin hormonit ja vaistot pitävät kyllä huolen ettei niin käy (ellei mene nukkumaan humalassa tai esim. unilääkkeiden vaikutuksen alaisena)

    Like

    1. Niin, me nukutaan molemmat niin sikeesti, että ei varmasti edes huomata sitä hengitystä, sen takia meille tulee tuo hälytin anyway. Eikä kätkytkuoleman riski lisäänny mitenkään, nukkuuko vauva vieressä vai toisessa huonessa esim. 3kk vanhana, joten tuollainen 6 kk ajatus on hieman hassu. Toki silloin ajallisesti yleisesti kätkytkuoleman riski vähenee, mutta riskiä ei sitä ennen suurenna se, missä vauva nukkuu ja siihen hengittämiseen on omat hälyttimensä olemassa monitoroimiseen. Ja se riskiaikakaan ei tutkitusti ole ihan 6 kk, vaan ennemminkin n. 4 kk.

      Tutkimuksia on monenmuotoisia tässä asiassa, enkä kyllä lähtisi kuuluttamaan, että perhepeti vähentää kätkytkuoleman riskiä. Toki on tutkimuksia, jotka tukee tätä väitettä. On kuitenkin paljon tuoreita tutkimuksia, jotka väittää, että perhepeti päinvastoin lisää kätkytkuoleman riskiä. Loppuviimein itsen en kuitenkaan usko, että perhepedillä on merkitystä suuntaan eikä toiseen, vaan lapsen nukkuma-asento on ratkaisevinta tässä asiassa.
      Ihan vaan pari lähdettä:
      http://www.kaksplus.fi/vauva/vauvan-terveys/perhepeti-ja-katkytkuolema-yhdessa-nukkuminen-lisaa-riskia/
      http://pediatrics.aappublications.org/content/128/5/1030
      http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/vieressa-nukuttamista-ei-voi-suositella/

      Nämä linkit lähinnä siihen, että liikaa näkee tätä “perhepeti on parasta ja vähentää kätkytkuoleman riskiä”, vaikka on todistettu, että tilanne ei ole ihan niin selkeä ja ehkä jopa päinvastainen :)

      Like

      1. Oletteko ajatelleet hankkia sellaisen hälyttimen? Oon vähän miettinyt niitä, että ostaako niitä monikin nykyään.. Ihan vaan kiinnostuksesta siis. Ja vaikken äiti olekaan (vielä) niin kätilö ja täti ja vaikka mitä kuitenkin, niin aika monet sanoo, että se oma nukkuminen saattaa täysin muuttua. Että ennen todella sikeästi nukkuva saattaa olla äitinä hyvin herkkäuninen. Sitä on vaikea tietää. Mun sisko sairastui synnytettyään tosi vakavaan unettomuuteen, koska vauva oli niin huono nukkuja. Se oli aivan kamalaa aikaa.. Siitä oppi, että on vaikea ennustaa mitä käy. Silloin vaikka nukkui tätikin miten vaan, jotta vauva olisi hetken tyytyväinen.. Noh, tätä ei kannata pelätä, ei niin huonosti nukkuvia voi montaa olla ;) mulle on tulossa kaksoset ja perhepeti on kyllä pois laskuista, sillä eihän ne millään mahdu samaan sänkyyn meidän kanssa!!

        Like

  26. Me oltiin miehen kanssa tehty päätös, että vauva nukkuu aina omassa sängyssä. Esikoinen aloittikin nukkumaan siinä, mutta 6kk eteenpäin iski korvatulehduskierre johti niin pahaan väsymykseen, että lopulta otin lapsen meidän väliin, että selvisin talvesta. Nykyään esikoinen 2v.nukkuu omassa huoneessa ja kuopus on taas pienestä pitäen ollut meidän välissä. Välillä mies nukkuu sohvalla ja välillä meidän kanssa. Tämän vauvan kanssa perhepeti tuntui parhaalta, kun imetyksen ovat menneet siinä sivussa ja univelka on pysynyt kohtuullisena.

    Like

  27. Unohtui vielä edellisestä kommentista, että ainakin ekat päivät kannattaa pitää pieni mahdollisimman paljon vieressä ja paljas iho ihoa vasten. Maito nousee nopeammin sillä tavoin (jos siis haluaa imettää) ja imetys voi lähteä paremmin käyntiin.

    Like

  28. Meilläkin oli vaikka mitä ajatuksia, ja esikoinen nukkuikin 1,5-vuotiaasta loistavasti omassa huoneessa, kunnes syntyi pikkuveli :D sen jälkee isoveli tajua et heeetkinen. Vauva 5kk heräilee 2-10 kertaa yössä, ja nukkuu osan yöstä tissi suussa. Esikoisen sänky kannettiin takas meijä makkariin, koska se huus mamaa/papaa 5-50 kertaa yössä. Nyt sentää nukutaan kaikki vähä paremmi. Just tänää naurettii et näinkö tää ny meniki. Mut toisaalt ymmärrän et lapset haluaa nukkua vanhempien kanssa, kyllähän mäkin tykkään nukkua jonkun kans samas huonees. Ja vauvaa en koskaan voisi laittaa toiseen huoneeseen nukkumaan, kävin tän toisenkin päikkyjen aikana tarkistamassa et hengittääkö jne. Ei tulisi mun yöunista mitää, stressaisin! Plus luin jonkun tutkimuksen, et mitä lähempänä vauva nukkuu sitä pienempi on kätkytkuoleman riski, koska vauva “kuulee” hengityksen ja sydämenlyönnit. En tiiä onko absoluuttinen totuus, mutta meillä näin.. läheisyyttä ehtii harrastaa miehen kanssa sohvallakin :D ja kyl ne lapset joskus siirretään yhessä omaan huoneeseen, niin ei niittenkä tartte pelätä. <3 bottom line – hyviä ajatuksia, hyviä perusteluja ja hyvä, että ootte valmiita heittämään ne kaikki romukoppaan tarpeen vaatiessa. Kyllä se siitä sitten suttaantuu :-)

    Like

    1. Juurikin näin. Aina voi toivoa ja suunnitella, mutta muistaa, että joustamista tullaan tarvitsemaan :)

      Like

  29. Meillä 1v tyttö nukkunut alusta asti omassa pinniksessä joka on meidän kanssa samassa makkarissa (asutaan siis pienessä kaksiossa), mutta ei haluttu perhepetiä ja meillä on käynyt mieletön tuuri tytön unenlahjojen kanssa että on nukkunut syntymästä tähän päivään kellon ympäri ilman yösyöntejä, joskus ehkä pienempänä heräsi pienen pätkän kerran yössä, mutta ei oo yhtäkään yötä tarvinnut valvoa ja tää järjestely on ollu loistava. Kaikki saa nukuttua paremmin. Tyttö alkuillasta makkariin nukkumaan ja me siirrytään omaan sänkyymme sitten perästä. Perhepedissä on sekin ongelma kun lapsi alkaa kasvaa ja liikkua niin lasta ei niin vaan jätetäkkään yksin nukkumaan.

    Like

    1. Oho! Siinäpä mestarinukkuja. Miksi mä olen saanut sen käsityksen, että vauva ei saisi nukkua koko yötä alkuun, vaan sen pitäisi saada ruokaa? Että koko yö on liian pitkä väli. Ehkä olen ymmärtänyt jotain väärin :) Teillä on kaikki siis mennyt mukavasti noin? :) Ihanaa, että jollain asia menee noin helposti ja mukavasti :)

      Like

      1. Mä voisin nopeasti tähän kommentoida että jos on täysiaikainen, terve vauva joka on saavuttanut syntymäpainonsa niin imettää voi hyvin lapsentahtisesti. Meillä piti poikaa herättää 3h välein yöllä syömään (herätyskellon kanssa) niin kauan kunnes syntymäpaino saavutettiin. Sitten sai poika itse määrätä syöttötahdin ja joillain se on harvemmin kun toisilla :) 2kk iässä meillä alkoi pitemmät unipätkät ja vauva söi vasta klo 5 ekan kerran koko yönä kun klo 22-23 nukahti tissille. Kyllähän se oli tankannut ensin koko illan :D

        Like

      2. No siinä ehtikin jo joku vastata :) Mä olin aluksi tosi huolissani kun tyttö vaan nukkui ja nukkui ja soittelin neuvolaan yms mutta mulle sanottiin että ei tarvitse herättää kun tytöllä ei tippunut paino juuri yhtään syntymän jälkeen joten hän sai määrätä itse tahdin. Ja toki riippuu myös miten tissit kestää, mä pumppailin aina sitten suurimpia paineita pois jos nukkui pitkän pätkän. Ja meillä imetystä muutenkin kesti vaan reilu kuukauden, joten siinä mielessä ehkä meidän tilannetta ei voi verrata imettäviin.

        Mutta hyvin on mennyt enkä vaihtaisi mitään tekemääni päätöksiä pois :) ja meidän tyttö ei koskaan ole ollut sellainen sylihiiri eikä “riippuvainen” minusta eikä isistä, siis tarkoitan että ei ole ikinä vierastanut ketään eikä ole ollut sellaista vaihetta että mä en sais hävitä hänen näköpiiristään tai vain minä kelpaisin ja on täten “viihtynyt” omassa sängyssä omassa rauhassa. Mä uskon että myös luonne siis vaikuttaa tässä nukkumis asiassa paljon siihen miten ja missä lapsi suostuu/oppii nukkumaan. Varmasti tekin löydätte sen just teille sopivan rytmin ja järjestelyn kun vauva saapuu ja opitte tuntemaan pienokaista että millainen hän on ja mitä vaatii.

        Like

  30. Meillä oli aikoinaan samat suunnitelmat, että vauva omassa sängyssä ja me miehen kanssa omassa. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan vaan todettiin viisaimmaksi laittaa pinnasänky kiinni meidän sänkyyn ja ottaa pinniksen laita pois välistä. Oli kätevä kopata vauva yötissille ja siirtää takaisin omaan sänkyyn ilman nousemisia. Suosittelen tätä ratkaisua jos tilanne näin vaatii. Vauva on lähellä, mutta kumminkin omassa petissä.

    Like

  31. Meillä esikoinen nukkui kehdossa sänkymme vieressä ensimmäiset 6-7kk. Ensin suunnittelin että olisi nukkunut omassa huoneessaan heti, mutta laiskuus iski ja oli vaan helpompaa nostaa vieressä olevasta kehdosta lapsi syömään ja takaisin kehtoon. Usein toki jäi nukkumaan väliimmekin. Kun poika oppi nousemaan, oli kehdosta luovuttava ja tällöin hän siirtyi omaan huoneeseensa. Nyt reilu kaksivuotiaana nukahtaa omaan sänkyynsä mutta tulee/haen joka yö viereen. Pitäisi jostain löytää voimaa nukuttaa poika myös yöllä takaisin omaan sänkyynsä, mielellään hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää 😊
    Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että toiveita ja suunnitelmia saa olla kaikessa vauvaan liittyvässä, hyvä on kuitenkin myös tiedostaa ettei vauva välttämättä välitä tippaakaan teidän toiveistanne 😄 Minä toivon, että kuopus on samanlainen kuin veljensä ja omaksuu heti vuorokausirytmin eli nukkuu yöt ja seurustelee päivällä. Tietysti meilläkin herättiin 1-4 kertaa yössä syömään, mutta yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne kerrat kun poika valvoi yöllä ensimmäisen vuoden aikana (tarkemmin mietittynä näiden reilun parin vuoden aikana) 😊

    Like

    1. Niin, itsekin näen, että vaikka 1-4 kertaa yössä pitäisi nousta imettämään, niin sekin menisi vielä ihan iisisti. Meitä on kuitenkin kaksi kotona, minä kotona töitä tekevänä ja mies vanhempainvapaalla, joten voimme kyllä jakaa urakkaa sitten :)

      Like

  32. Meillä on kaikki 3 olleet täysin erilaisia nukkujia. Esikoinen nukkui pinnasängyssä mun vieressä,ja lopulta mun ja pinnasängyn välissä (sillon ei vaarana että isi nukkuessaan teloo vauvaa) koska koin että oli helpompi yöllä imettää ku ei tarvinnut kun tyrkätä tissi suuhun,kun nousee nostamaan vauvaa pinnasängystä sitä herää enemmän eikä meinaa saada enää unta. Plus vauva havahtui hereille aina kun sen laski alas sänkyyn. Keskimmäinen oli/on taas ihan unelmanukkuja. Aina omassa sängyssä,eikä vieläkään ole KERTAAKAAN tullut yöllä viereen,nyt 4.5v. :) No kuopus sitten… voi luoja. Nukuin ensimmäiset 6kk toimittaen tutin virkaa. Heti kun tissi irtos suusta,alkoi järkyttävä huuto. Olin ajatellut että ei perhepetiä,mutta vauva oli todella eri mieltä. On niin tuurista kiinni minkälaisen tempperamentin vauva omaa,ja sen mukaan se on mentävä niinkuin olette jo hyvin aatelleet. Saa nähdä minkälainen nukkuja tämä maaliskuussa syntyvä nro 4 on. :) Hyvää Joulun (ja vauvan!) odotusta. :)

    Like

    1. Hahaha, siinäpä teille myös hieman jännitystä vielä :) Toivottavasti hän on toisen kaltainen unelmanukkuja :) Kiitos ja samoin sinne! :)

      Like

  33. Joo……kuulostaa jotenkin kaukaisesti tutuilta nuo suunnitelmat tuolta about viiden vuoden takaa :-D nyt kahta lasta myöhemmin mä ajattelen huvittuneena sitä minää, joka päätti, että vauva nukkuu pinniksessä omassa huoneessaan. Meidän esikoinen nukkui kyllä melko hyvin ensimmäiset 3-4kk, jonka jälkeen alkoi sellaset yöhulinat että oksat pois, ei puhettakaan, että olis jaksanut vartin välein tissille haluavaa vauvaa laittaa pinnikseen. Mieskin sai siinä samalla lähtöpassit eri huoneeseen. Yöt rauhoittui kyllä sitten puolen vuoden iän jälkeen pikkuhiljaa..nyt on sitten sama rumba taas, kun tämä uusin tulokas on sen 4kk ja jälleen heräillään pitkin yötä niin tiheästi, ettei jaksa edes kertoja laskea..mies sai taas lähtöpassit huoneesta ja mä tyydyn siihen elävän tutin osaan ainakin sinne puolen vuoden ikään asti :-D

    Like

  34. Nukkumisjärjestelyihin en osaa kantaa ottaa kotona, mutta lapsivuodeosastolla suosittelen olemaan käytännössä 24/7 vauvan kanssa ihokontaktissa♡ vauvalle tärkeintä olla iholla, joko sinulla tai isällä, sinun maidontuotannon kannalta tietysti paras sinulla. Vaatikaa nakuvauva vaippasiltaan iholle, mikäli sitä ei osastolla automaattisesti tehdä. Ja tietenkin, jos itse koette niin mukavaksi. Useimmilla lapsivuodeosastoilla se toki on “itsestäänselvää”, mutta eroja löytyy.

    Like

    1. Joo, sehän on selvä :) Ei siitä vauvasta varmaan osaa luopuakaan, kun siihen on tottunut masun sisällä jo nyt, ja jos se ei sit ykskaks ookaan vierellä, ihan outoa. Itsekin uskon vahvasti tähän ihokontaktiin ja 24/7 kengurumeininkiin vauvan kanssa alkuun :) KYSissä käsittääkseni tosi vahvasti ollaan tämän kannalla ja tätä tuetaan kovin :)

      Like

  35. Onneksi naisen mieli saa muuttua! Perhepeti ei tarkoita että lapsi nukkuisi teidän välissä. Vauva nukkuu äidin puolella, laita/seinä/pinnasänky siinä. Noin pieni ei kuulu omaan huoneeseen, sillä jos vauva itkee nälkäänsä, on liian myöhäistä ja olisi pitänyt ruokkia aiemmin. Alkuun syöttöväli saa olla max 3h. :) Seksielämä keksii keinot muutoinkin päivällä jne +muuttuu paljon ja voit nukkua lusikassa miehen ja vauvan kanssa. Ihanaa odotusaikaa!

    Like

    1. Hienoa, että olet jättänyt tilaa eriäville mielipiteille.. Eiku :D Kyllä syöttövälit ja muut ovat ihan vauvakohtaisi, eikä misnkään 3 h lokeron mukaisia. Ja myös perhepetiä vastaa on useita tutkimuksia sen lisäämästä kätkykuoleman riskistä. Noin pieni kuuluu tasan sinne, missä sen on parasta nukkua, oli se oma huone, makkari tai sitten vieressä nukkumaan :) Olisi hyvä muistaa, että omat mmielipiteet on omia mielipiteitä, ja näissä asioissa ei ole faktoja tai “oikea”/”väärä” lokeroita. Jos niin ajattelee, on virheellisyys ainoastaan omassa tulkinnassa :)

      Seksielämästä tässä ei kukaan puhunut mitään, vaan siitä, että saa itse nukuttua. Ei varmasti tee vauvalle hyvää, jos äiti on likimain zombie.

      Like

      1. Meillä syöttöväli oli 6-8h ja kiellettiin herättelemästä,kun lapsi kasvoi kuitenkin yläkäyrällä. Tämä on siis yksilöllistä :-)

        Like

  36. Mä ajattelin myös heti, että en ehkä halua nukkua perhepedissä. Toki aluksi vauva nukkui vieressä, mutta alusta asti pyrin nukuttamaan omaan sänkyyn ja syöttöjen jälkeen aina nostamaan takaisin pinnikseen nukkumaan. Eikä IKINÄ oo ollu mitään ongelmaa sen suhteen, poika oppi et omassa sängyssä nukutaan ja siellä se on 2,5v kiltisti nukkunut sikeet yöunet lähes joka yö. Omaan huoneeseen siirtyi 3kk ikäisenä ja sen jälkeen parani entisestään meijän kaikkien yöunet!

    Like

  37. Meillä on kolme lasta, joista kaikki on ekat 3kk nukkunut kehdossa sängyn vierellä ja sen jälkeen siirtyneet omiin huoneisiin nukkumaan. Kaikki muu toimi hyvin paitsi kun tämä kuopus muutti omaan huoneeseen mulle kävi itselle niin, etten meinannut saada imetysten jälkeen enää yöllä unta. Kerkesin kai niin herätä siinä siirtyessä ja istuskellessa syötön verran. Hänen ja ensimmäisten lasten välillä oli useampi vuosi eroa ja näin ollen ilmeisesti musta tuli vaan huonompi nukkuja vuosien saatossa… Meille näin oli kuitenkin selkein vaihtoehto. Jos vauvat olisivat pidempään ollut samassa huoneessa olisin itse muuttunut varmaan zombiksi, koska aloin “tarkkailemaan” ääniä mitä siitä sängyn vierestä kuului.

    Like

    1. Aamen! Tässäpä ajatukseni tiivistettynä ja meidän toive siitä, miten asia järjestettäisiin, jos sen voisi itse täysin päättää :)

      Like

  38. Ihana lukea näitä postauksia, ja kuten monet jo sanoneet, se perhepeti EI tietenkään ole se ainoa oikea vaihtoehto, vaan jokaiselle perheelle syntyy se oma, toimiva ratkaisu. Joten siitä kenenkään ei pitäisi kantaa syyllisyyttä.

    Ja vaikka tiedän että tämä kommentin loppuosa saattaa jopa ärsyttää vähän: sitten kun se lapsi syntyy, niin kaikki muuttuu. Hormoonit ja se kuuluisa äidinvaisto vievät mennessään, niin on luonto hoitanut jo iät ja ajat. Se, että nyt tuntuu että miehen syli on se maailman paras paikka ja että haluat itse nukkua sängyn reunalla, no niistä kumpikaan ei ole mitään, ei yhtikäs mitään verrattuna siihen omaan lapseen. Äitinä tulet nukkumaan vaikka seisaallaan jos se parantaa lapsen olotilaa ja se rakkaus omaan lapseen on jotain niin paljon suurempaa, sen puolesta kuolisit. Näitä asioita on vain niin vaikea selittää ja vielä vaikeampi uskoa. Sen uskoo vasta, kun itse kokee.

    Like

    1. Allekirjoitan kyllä itsekin niin täysin tämän kommentin! Vaikka Tämä nyt lähti vähän aiheesta “sivuun” niin kyllä mut yllätti aivan täysin se Side vauvaan ja todella vahva rakkauden tunne ja se suojeluvaisto. Että haluaa kaiken tehdä vauvan parhaaksi. Ei halua olla erossa yhtään vauvasta. Se pistää kyllä nupin sekaisin. Mulla oli baby blueskin siinä alussa.. toivottavasti puhuvat neuvolassa siitä nykyään enemmän. Luonto hoitaa niin mainosti kaiken, tähän tunnepuoleen ei voi paljoa valmistautua, mutta onneksi käytännön asioita saa ja pitää miettiä etukäteen! :) Kaikki se kuuluu raskauteen ja pesänrakennukseen :)

      Like

  39. Meillä yksivuotias nukkui meidän huoneessa omassa sängyssään ekat pari kuukautta. Heräsi sitten joko pullolle tai tissille ja minä imetin sängyssä tai mies olohuoneen sohvalla ruokki pullosta. Joinakin öinä mies valvoi vauvan kanssa muualla tai nukkui sen kanssa toisessa huoneessa että sain itse nukutuksi. Minulle säännöllinen uni tosi tärkeää.

    2 kuukauden ikäisenä vauva alkoi nukkua täydet yöt, 10-12 h ja nukkui ne meidän huoneessa. Sitten noin 7 kk ikäisenä siirrettiin omaan huoneeseen, mikä olisi kyllä onnistunut jo aiemminkin. Nukuttu sen jälkeen kaikki vieläkin paremmin jos mahdollista. 😊 Meillä ei itkuhälytintä ole ollut, kuullaan kyllä sitten jos meitä oikeasti tarvitaan. Ei siis olla heräilty vauvan turhaan liikkuniseen ja ähinään. Itse olen lisäksi nukkunut korvatulpat korvissa vauvan syntymästä asti koska en vaan saa siltä tuhinalta nukuttua.

    Niin ja meillä kaikenlisäksi nukutettiin vauvaa mahaltaan jo 1 kk iästä, koska hän ei vaan nukkunut kunnolla muussa asennossa. Toki vauva oli niin jäntevä että tiedettiin että osaa kääntää pään ja vapauttaa hengitystiet. Vaikka tuo on tosi väärin ja ohjeistuksia vastaan niin toimittiin niin koska se oli meidän perheen parhaaksi. Vauva voi hyvin kun äiti ja isä saa nukuttua.

    Like

  40. Me laitettiin omaan sänkyyn sivuvaunu ja mä nukuin sitten kiinni vauvassa ja mies toisella puolella. Toki meilläkin oli esikoisen kanssa suunnitelmissa, että vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta eihän siitä mitään tullut.

    Oli toki kausia, jolloin mies sitten nukkui sohvalla ja minä sängyssä vauvan kanssa, sillä vauva karjui öisin aika paljon ja miehellä oli töitä. Seuraavan lapsen otin sitten suoraan sivuvaunuun ja se toimi tosi hyvin. Esikoinen siirtyi omaan huoneeseen joskus 1,5-vuotiaana ja pikkuinen suunnilleen samassa iässä. Tuo aika on kuitenkin lopulta lyhyt, vaikka se esikoisen kanssa tuntui aika pitkältä.

    Like

  41. Raskaana ollessani ajattelin, että en halua nukkua perhepedissä. Mutta niin se mieli vaan muuttui :D Tyksissä synnärillä vauvalle ei edes tuotu omaa sänkyä vaan vauva nukkui automaattisesti mun kainalossa. Toki sängyn olisi saanut varmasti pyytämällä, mutta siellä kannustetaan tällä hetkellä äitejä pitämään vauvaa vierellä. Kun tultiin kotiin, tuntui pahalta ajatus, että laittaisin pienen yksin nukkumaan. Luin myös ihan liikaa kauhutarinoita kätkykuolemista ja tulin sitä aika neuroottiseksi. Ei siis kannata lukea aiheesta sen enempää :D Tarkastelen jatkuvasti että vauva varmasti hengittää ja haluan pitää lähellä. Mulle on myös tosi tärkeää nukkua miehen kainalossa, joten meillä vauva nukkuu toisella puolella mun vieressä omassa unipesässään :) meille tämä ratkaisu on ollut paras ja ollaan näin nukuttu todella hyvin. Nyt kuitenkin ehkä 1-2kk päästä kun vauva on 3-4kk ikäinen ajattelin laittaa nukkumaan omaan sänkyyn meidän huoneeseen, nyt kun kätkykuolemariski alkaa pienenemään ja muutenkin vauva alkaa kasvamaan sen verran että tulee ahdasta :)

    Like

  42. Meillä vauva joutui teholle suoraan synnytyksestä ja viettikin siellä ensimmäiset viisi yötänsä, me uudet vanhemmat vietimme osastolla joitakin tunteja päivästä ja loput odotimme malttamattomana kotona uuden tulokkaan saapumista. Meillä kanssa oli kaksio lapsen synnyttyä, joten ensialkuun lapsi nukkui varmaan pari viikkoa sängyssä kanssamme (sain maidon kunnolla nousemaan), kun yritin korvata ensimmäisten öiden läheisyyspuutetta ja siitä sitten siirtyi pinnasänkyyn sängyn viereen. Sitten muutimme isompaan asuntoon ja 6kk iässä itselläni loppui maidon tulo (kiinteät aloitettiin 3kk niin halusi syödä enemmän “kunnon ruokaa”) ja koin että oli täydellinen hetki siirtää omaan huoneeseen. Ja sinne hän heti hyvin oppi nukkumaan yö/päiväunet. Nyt 1,5v ja nukkuu siis edelleen rauhassa n.2h päikkärit ja 11h yöunet yhteen putkeen. On siis ollut siunaus nukkumisen suhteen (seuraava tietysti taspainoittaa ja tilanne ei välttämättä olekaan yhtä selkeä 😂). Mutta itse en tuomitse ketään ja ihmisille sopivat eri tyylit. Täytyy muistaa huolehtia myös itsestään, puolisostaan ja mahdollisista muista sisaruksista ja punnita, että mikä on kokonaiskuvaltaan kaikille paras ratkaisu, oli se sitten perhepeti tai oma huone. Tosin omat nukkumistottumukset muuttuvat lapsen myötä (terveisin ennen tarvitsin 10h yöunia, että olin pirteä ja toimintakykyinen ja nykyään 6h ajaa saman asian 😁) Kaikkeen sitä vaan sopeutuu, kun on pakko!

    Se on pakko vielä mainita, että oman kokemukseni mukaan mitä pidempään lapsi nukkuu samassa sängyssä/huoneessa, sitä vaikeampi häntä on totuttaa sinne omaan sänkyyn/huoneeseen nukkumaan. On ystävä- ja perhepiirissä useampikin lapsi, joka nukkunut lähelle 1v vanhempien kanssa ja nyt 1,5v ei ole vieläkään onnistunut siirtymään “omilleen”. Tietysti tämä ei mikään absoluuttinen fakta varmastikkaan ole, mutta tämmöiset kokemukset itsellä!

    Like

    1. Kanssasi samaa mieltä :)
      Meilläkin poika joutui synnytyksen jälkeen teholle, onneksi vain muutamiksi tunneiksi. Pääsi mukaani osastolle, kun minut oli tikattu.
      Säälittää silti hirveästi, että pieni on ollut ilman äitiään alun, ja ties mitä tuntenut. Onneksi isä pääsi sylittelemään. Mutta tosiaan tuo kokemuskin vaikuttaa paljon, että haluan olla vauvan vieressä jne. Aluksi ajateltiin että vauva heti omaan pinnasänkyyn.
      Sama juttu yöunien kanssa, kummasti sitä tulee toimeen vähemmälläkin kun ennen voin suunnilleen fyysisesti pahoin jos nukuin 6-7h.
      Jokainen perhe löytää varmasti toimivat ratkaisunsa näihin kysymyksiin.

      Like

  43. Ihan kuin minun mietteitäni raskausajoilta! Mieheni on juuri tuollainen tajuttomana nukkuva, lapsivaarallinen oikeastaan unissaan. :D
    Esikoisemme ei nukkunut ollenkaan meidän sängyssä juuri tuon vuoksi. Tämä onnistui, koska hän oli vauvana hyvä nukkuja. Kun toinen lapsemme syntyi, hän olikin sitten täysin eri maata… Nukkumaan hän ei kyennyt kuin tississä kiinni tai aivan kyljessäni. Tästä seurasikin se että vauva ja mies nukkuivat, minä vahdin yöt, ettei mieheni käänny vauvan päälle. Nyt lapsi on nukkunut jo monta kuukautta omassa huoneessa, minä vain en nuku edelleenkään. Se koiranuni jäi päälle.

    Suosittelen myös parisuhteen kannalta, että lapsi nukkuu teistä erillään. Tämä koetaan usein itsekkyydeksi, mutta itse en näe sitä niin. Parasta lapselle on, että vanhemmilla menee hyvin.

    Like

  44. Meillä yöt nukutaan kehdossa oman sängyn vieressä ja päivät omassa huoneessa pinnasängyssä. Meilläkään perhepeti ei ollut vaihtoehto, ihan turvallisuuden takia kun on kaksi isoa koiraa, joista toinen nukkuu sängyssä. Haluttiin myös tehdä vauvan tulosta koirille mahdollisimman stressitöntä, eikä lähteä jo opittuja tapoja muuttamaan liikaa vaan elää mahdollisimman samalla lailla kuin ennenkin :)

    Like

  45. Meidän esikoinen oli huono nukkuja alusta asti. Hän nukkui pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Yöt olivat levottomia ja kokeiltiin myös ottaa viereen, mutta lopulta 8 kuukauden iässä ainoa vaihtoehto oli omassa huoneessa nukkuminen. Yöt rauhottuivat ja kaikki olivat tyytyväisempiä :) esikoinen ei vielä nytkään, 4-vuotiaana, kipitä yöllä meidän viereen vaan huutelee huoneessaan jos on yöllä joku hätänä :D vaikka ollaan kyllä sanottu että yöllä saa könytä viereen.

    Toinen lapsi on kohta puolivuotias ja nukkuu myös pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. On ollut selvästi parempi nukkuja kuin isosiskonsa ja ajatuksena onkin siirtää omaan huoneeseen heti kun yöt alkavat sujua ilman yhtään heräämistä :)

    Like

  46. Tuonne yhteen aiempaan kommenttiin viitaten. Maidontuotantoa lisää parhaiten yöimetykset. Sen vuoksi on ihan OK, että vauva heräilee aluksi öisin tiuhaan. Lisäksi kätkytkuoleman riski vähenee, kun vauva (koko ajan meinaan kirjoittaa vaiva :D ) heräilee vähän useammin.

    Jos muuten voisin yhden neuvon antaa sille minälleni ennen lapsia, niin imetyksen ja vauvan ruokintaan kannattaa tutustua mahdollisimman paljon ennen syntymää. Heti kun vauva syntyy, niin elämän ensiviikot täyttää syöminen ja siitä huolehtiminen. Moni ystäväni on sanonut samaa. Lisäksi tässä on huomannut, että oman äidin ja muiden äitien neuvoja tulee kuunneltua tarkalla korvalla. Onneksi äitinikin vielä mun vauva-ajasta jotain muistaa.

    Like

  47. Kuulostaa hyviltä suunnitelmilta! Toivottavasti toteutuvat ja saat hyväunisen lapsen, joskin jokainen lapsi nukkuu ajoittain huonosti. Itse olin omani kanssa kahdestaan ensimmäisen vuoden ja vaikka yritinkin nukuttaa vauvaa omaan sänkyyn oli meille sitten perhepeti kahdestaan se paras vaihtoehto vaikka lapsenu on ollut aina todella hyvä nukkumaan. Lapseni on ollut aina kovin sylilapsi ja oli ensimmäiset 2kk aina sylissä tai kainalossa, nukkuikin aina rintakehäni päällä 9-10h yöunia koska nukkui silloin parhaiten ja mikäs silloin oli ollessa kun oltiin kahdestaan :) ja liikuteltava kehto on ihan ykkönen, mulla oli sellainen päiväunikäyttöön etenkin alkuaikoina ennen kuin lapsi siirtyi ulos nukkumaan vaunuihin päiväuniaan.

    Like

  48. Mun mielestä ei ole ollenkaan huono perustelu “perhepedittömyydelle” että vanhemmat tahtovat nukkua sylikkäin. Oikeastaan se on aika ihana ajatus että vanhemmat haluavat myös satsata siihen parisuhteeseen. Vauva kyllä varmasti ottaa paikkansa molempien sydämessä ja side ja rakkaus varsinkin äidin ja vauvan välillä on uskomattoman luja. Luonto pitää näin huolen ettei vauva jää tarpeineen kakkoseksi. Helposti silloin juuri se parisuhde jää taka-alalle. Mutta uskon että pienet asiat kuten esim. sylikkäin nukkuminen, toisen jokapäiväinen kehuminen ja vaikka toiselle kahvit vuoteeseen valvotun yön jälkeen tuominen ovat juurikin niitä suhdetta vahvistavia tekoja. Ihan liikaa tulee eroja juuri vauvavuotena, monesti syy on varmasti siinä ettei aika toiselle riitä ja väsymys saa riitoja aikakseksi. Mun mielestä on myös vauvalle parhaaksi että vanhemmat pitävät huolta omasta suhteestaan. Tai kysykääpä keneltä erolapselta vain olisivatko he toivoneet onnellisia, toisiaan rakastavia vanhempia. Paras saamani neuvo ennen esikoisen syntymää oli “älä unohda, että sinulla on myös mies.” Äitinä sitä niin täysin hurahtaa siihen ihanaan vauvaan ja jopa vähän omii sitä itselleen ja helposti isä kokee itsensä ulkopuoliseksi. Onnellisessa perheessä jokainen perheenjäsen on rakastettu ja rakastava.

    Like

  49. Olen aina ollut fyysisesti kiinni lapsissani, ekat vuodet he elivät sylissä, kantoliinassa tms. Mutta en todellakaan halunnut perhepetiä. Halusin edes nukkuessa omaa/aikuisten tilaa! Esikoinen nukkui sängyn vieressä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, tokalla oli rottinkisänky, jossa oli pyörät. Perhepeti on minusta edelleen melkeinpä inhottava ajatus. Vaikka minulla oli isot vastasyntyneet, he tuntuivat tosi pieniltä, ajatuskin että sellainen rääpäle olisi aikuisten kanssa samassa vuoteessa kauhistutti. Siirtyivät sitten makuuhuoneessa olevaan pinnasänkyyn ja 10 kk paikkeilla omaan huoneeseen, jolloin unen laatu lapsillakin parani selvästi, kun ei tarvinnut kuulla vanhempien kuorsausta ja kääntyilyä! Monessa tutussa perheessä perhepedistä vieroittaminen on ollut työn ja tuskan takana, ekaluokkalainenkin saattaa tulla joka yö vanhempien sänkyyn, kun on tottunut siihen. Mutta kukin tehköön omat ratkaisunsa. Olen vaan sitä mieltä, että äidillä ei ole velvollisuutta nukkua perhepedissä, jos ei se tunnu oikealta.

    Like

  50. Tuo Lorin kirjoittama kommentti siitä, miten kaikki vaan muuttuu, on kyllä niin 100% totta.

    Vastasyntyneen kanssa en uskaltanut nukkua perhepedissä, kun toinen oli niiiiiiiin pieni. Mutta kun aikaa on kulunut (vauva kohta 8 kk), niin mystisesti hän on hivuttautunut nukkumaan meidän sänkyyn. Sitkeästi nukutan hänet illalla pinnikseen, mutta kun muutaman tunnin sisään olen herännyt n. 20 kertaa milloin mihinkin kahinaan, tutin hukkumiseen, konttausharjoitukseen yms, niin sitten vain luovutan, otan viereen ja nukutaan aamuun heräämättä kertaakaan. Vaikka pinnis on oikeastaan ihan kiinni meidän sängyssä, niin vauva ei rauhoitu siellä yhtään samanlailla kun vieressä. Liikaa en näin jälkiviisaana ajattelisi vauvan nukkumista tai paikkaa, se muotoutuu sitten vähitellen ja ehtii kuukausien varrella vaihtumaankin kun kehitysvaiheita tulee ja menee. Jotain hormonit kyllä tekee äidin kuuloaistille, tuntuu että kuulen kaikki vauvan äänet yöllä kun jostain kovaäänisestä =D

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s