HOW IT ALL BEGAN

vauva (5 of 10)
Ja ettei jäisi ilmoitusluontoisen asian ja käytännön asioiden tasolle, mennään ihan itse asiaan :) 

En voisi valehdella ja sanoa, etten ole koskaan haaveillut vauvoista ja perheestä. Minulla on hyvin perhekeskeinen tausta, ja perhe on aina jollakin tasolla ollut mielessäni. Mutta, rakkauspettymysten ja oman elämänkokemuksen myötä vauvahaaveet ja kaikki muutkin perhehaaveet olivat vain tipahtaneet kauemmas ja kauemmas ajatuksistani, ja pitkään olin jo ihan sujut senkin ajatuksen kanssa, että ehkä minä en saisi koskaan lapsia. Onhan minulla kaksi siskoa, joiden lapsia voisin sitten palvoa. Vanhempieni lapsenlapsihaaveisiin vastasin pitkään ja hartaasti “katsotaan”. Usein sanoin heillekin, että olen mieluummin ilman lapsia rakastamani miehen kanssa kuin ihankivassa parisuhteessa, mutta äiti. Minulle päämääränä oli aina rakkaus, ja jos sen kohtaamisessa kestäisi vuosia ja vuosikymmeniä, olisin sitten vapaaehtoisesti lapseton, mutta onnellisen rakastunut. En koskaan haaveillut lapsista yksinäni. Lapset olivat haaveissani vain osana onnellista perhettä, jossa on kaksi vanhempaa, jotka rakastavat toisiaan. Tiedän kyllä, että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, ja tilanteet muuttuvat, eikä nykytilannekaan ole koskaan taattu loppuelämäksi. Enkä arvostele ollenkaan, jos jollain on eri lähtökohdat vauvahaaveille. Tämä on vain se miten minä olen kokenut mielessäni äitiyden :)

Tavatessani ihanan mieheni, ihastuin ensisilmäyksellä häneen ja vahvassa humalatilassani ilmoitin kavereille, että tapasin juuri tulevan aviomieheni. Tätä humaltunutta toteamusta on seurannut tutustuminen elämäni ihanimpaan ihmiseen, jonka kanssa tiesin haluavani viettää jokaikisen päivän jo hyvin pian tavattuamme. Avioliittoon asti ei olla ihan vielä päästy, mutta senkin aika on hyvinkin pian :) Siinä missä lapset ovat olleet minulle välillä toissijainen unelma, naimisiinmeno on ollut kaukana niiden takana, kun emme kumpikaan ole hääihmisiä millään lailla. Niin vain sekin haave kuitenkin tuli meille ajankohtaiseksi ja kutsut häihimme ovatkin jo matkalla tai vastaanottajilla.

Lapsista meillä oli puhetta jo hyvin aikaisessa vaiheessa suhdettamme. Ei niinkään akuuttina, mutta sellaisena “sitten kun”. 2015 kesällä Kroatian reissullamme miehen mielestä jokainen alle polvenkorkuinen oli hirveän söpö, ja hän itsekin myöntyi kotiin palattuamme diagnoosiini vauvakuumeesta. Kuumeilu jäi taka-alalle, kun elämässä oli muuttoa, uuteen paikkaan kotiutumista, uusia työkuvioita ja niin paljon kaikkea muutakin. Ensilääkitys oli pienen koiranpennun muodossa, ja oikeastaan siitä lähtien vauvapuheet nousivat kyllä viikoittaisiksi. Keväällä päätimme, että ellen pääse opiskelemaan, alkusyksyllä olisi hyvä aika katsoa tilannetta. Lopulta päädyimme siihen, että toistaiseksi viimeisen ehkäisyrenkaan heitin roskiin heinäkuun alussa. Erilaisia valintoja teimme jo ennen sitä; mm. asunnon ostamiseen vaikutti lapsihaaveet, ja myös uusi auto otettiin viime keväänä tätä silmällä pitäen. (Pieni ja pippurinen automme vaihtui vaikka kaksosrattaat sisälleen nielevään Mazda CX-5:een. Toista autoa meille ei vielä näillä näkymin ole tulossa, sillä sellaista tuskin ihan hirveän pian tarvitsemme ja pyrin välttelemään sitä siihen asti, kuin vain mahdollista.)

vauva (7 of 10)

Nuorena kärsin ihan järkyttävistä kuukautiskivuista, ja minulle on määrätty ehkäisypillerit siitä syystä jo 16-vuotiaana. Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä tauotta siitä asti. Pillerit ovat vaihtuneet ehkäisyrenkaaseen, mutta parin kuukauden kokeilua lukuun ottamatta en ole missään vaiheessa jättänyt ehkäisyä pois. Kuukautiskivut ovat sitä luokkaa ihan hormonaalisellakin ehkäisyllä, että ei kiitos.

Myönnän rehellisesti, että vauva-asiat ovat aina pelottaneet minua. Olen ihan nuoresta pelännyt, etten pysty saamaan lapsia. En tiedä, mistä tämä ajatus on tullut, mutta se on aina kauhistuttanut minua. Tosin, olen täysin avoin adoptiolle, eli mihinkään toistuviin painajaisiin asti tämä perustamaton pelkoni ei ole minua ajanut. Uskoin kyllä, että 12 vuoden yhtämittaisen hormonaalisen ehkäisyn jälkeen voisi raskaaksi tulo kestää hetken. En myöskään halunnut hypätä heti ensimmäisenä ovulaatiotikkujen ja laskutaulujen maailmaan. Niinpä meidän vauvahanke lähti  liikkeelle henkisesti hyvinkin säyseästi. “Lopetetaan nyt ehkäisy ja katsotaan mitä tapahtuu. Tulee kun tulee.” Hoin ja hoin miehelle monta kertaa, että tässä voi mennä monta kuukautta, ennen kuin mitään tapahtuu. Ehkä jopa pidempäänkin. Mies oli jotenkin niin rauhallinen ja innoissaan, että olin varma hänen kokevan hirveän pettymyksen. Samaan aikaan kun mietimme vauvajuttuja, sisustimme kuitenkin vieras/työhuoneen kotiimme ja suunnittelimme talven matkoja sillä ajatuksella, että silloin ei kyllä vielä olla mitenkään raskaana. Toisaalta olemme ajatelleet myös sitä mahdollisuutta, että se vauva tulisikin elämäämme nopeasti. Pukeutumishuoneesta kuoriutuu läjhitulevaisuudessa erinomainen ja rauhallinen vauvan nukkumisnurkkaus ja vierashuoneesta lapsen huone.

Jos kuitenkin olen täysin rehellinen, olin itse varautunut siihen, että mikään ei tapahdu kovin nopeasti. Ajattelin, että kierto tasaantuu n. 3-6 kk normaaliksi ja positiivista raskaustestiä joudutaan odottelemaan ehkä vuodenkin verran. Varasin heinäkuun alkuun ajan naistenlääkärille, kävin tarkastuksessa ja kyselemässä, mitä olisi hyvä huomioida vauvahaaveita potevana. Hän kertoi, että pitkän ehkäisyn jälkeen kropalla saattaa mennä hetki totutella, mutta toisaalta kaikki vaikutukset saattavat yhtä hyvin kadota muutamassa päivässä. Sain käskyn alkaa syömään foolihappoa ja kehoituksen tulla takaisin, jos ei kuudessa kuukaudessa tapahdu mitään.

Heinäkuu meni kuulostellessa omaa kroppaa ja foolihappoa popsiessa. Käyttäytyykö kroppani jotenkin eri lailla? Mikä tuo fiilis on? Maltan reissumme lopulla mulla oli kasa hämmentäviä lieviä oireita, mutta ajattelin koko ajan, että tätä se on kun kroppa tasoittelee hormonimyrskyn jäljiltä. En yhtään tiennyt, miltä ovulaation pitäisi tuntua. Tuntuuko se? Milloin sen pitäisi olla? En tiennyt, minkä mittainen kiertoni on. Edellisestä luonnonmukaisesta kierrosta oli jo lähes 12 vuotta, joten vähän oli muistikuvat hukassa, mitenkäs se teininä menikään. Luin tarinoita peräti 70-päiväisistä ja pidemmistä ensikierroista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen, joten mitään kiirettä en menkoille uskonut olevan. Neljän viikon kohdalla en tainnut edes huomioida asiaa mitenkään, kuin korkeintaan jännittäen pelolla sitä, missä kipuhelvetissä saankaan viettää tulevia kuukautisia.

vauva (3 of 10)

Juttelin siinä sitten eräänä sunnuntaina parhaan ystäväni kanssa ja kerroin, että olimme lopettaneet ehkäisyn. Hän kovasti intoili, että minähän voisin siis periaatteessa olla jo raskaana. Nauroin vaan, että nojoo, mutta en mä ole. Maanantaina keskustelu oli mielessäni ja askeleet johdatti apteekkiin raskaustestien hyllylle. Nyt tiedän, että silloin oli dpo9, eikä siis kovin ihmeellistä, että raskaustesti näytti negatiivista tulosta. Nauroin itselleni ja hölmöille ajatuksilleni, syytin keskusteluani Viivin kanssa ja jatkoin päivääni muina naisina.

Keskiviikkona juttelin toisen rakkaan ystävän kanssa, joka oli saanut vauvan juuri paria kuukautta aiemmin. Keskustelu kulki rataa vauvat-vauvat-vauvat, ja huomasin jälleen kulkevani apteekin kautta kotiin. Tällä kertaa kuitenkin testin toiseen ikkunaan ilmestyikin haalea viiva, joka ei kyllä vaatinut tihrusteluakaan. Pläräsin testiohjeet epäuskoisena ja Googleenkin turvauduin. Jokainen lähde totesi, että haaleakin viiva on positiivinen tulos. Tuijotin kotona epäuskoisena välillä testiä, välillä seinää. Ajattelin, että mieheni pitää minua hulluna, kun parin päivän välein testailen, joten olin tehnyt testin ennen kuin hän oli edes tullut töistä kotiin. Olikin sitten aikamoisen piinavaa odotusta siinä pari tuntia, ennen kuin mies pääsi töistä kotiin.

Mies oli ihan yhtä hölmön rationaalinen kuin aina. Hän ei suostunut uskomaan ja iloitsemaan, koska viiva oli haalea. Haimme apteekista lisää testejä, ja illan mittaan kaksi muutakin tikkua näytti haaleaa viivaa. En malttanut odottaa aamuun, vaan klo 3 aamuyöllä tein vielä digitaalisen testin, joka näytti erittäin selkeästi, että RASKAANA tässä ollaan. Silloin mieskin jo uskalsi iloita, ja seuraava viikko taisi mennä aika lailla hämmennyksen vallassa.

En siis vieläkään tiedä, kuinka pitkä kuukautiskiertoni on :D Enkä voi vieläkään uskoa, että meidän vauva on pieni salamatkustaja Maltalta (jotenkin todella sopivaa tällaisen matkustusintoilija-pariskunnan jälkeläiseksi), joka yllätti meidätkin täysin. Suunniteltu ja äärimmäisen toivottu toki, mutta vauhdillaan yllätys. Dpo11 ja dpo 12 tein posiitiviset raskaustestit, ja rehellisesti myönnän, että epäuskoissani tein niitä sitten vielä muutaman lisää. (Ehkä ainakin seitsemän)

Tarkoituksenani ei ole missään nimessä tällä tarinalla “kerskua” (ei kai tällaisella asialla ylipäätään edes voi kerskua?), tai hieroa suolaa haavoihin kellekään, joka on joutunut omaa vauvahaavettaan odottamaan pitkään. Voin kertoa, että yhä tässäkään vaiheessa en meinaa uskoa, miten onnekkaita olimme, ja miten helposti raskautemme alkoi. Toivon, että tämä teksti tuo iloa ja toivoa niille, joilla vauvahaaveet siintävät tulevaisuudessa tai jopa lähitulevaisuudessa. Kun itse tutkin näitä asioita ennen raskautta, lähes poikkeuksetta törmäsin asenteisiin, että pitkä ehkäisy pidentää raskaaksi tuloa ja kyllä aina useampi kuukausi menee. Meillä tämä ei ainakaan pitänyt paikkaansa, ja minä ainakin stressasin ihan turhaan raskaaksi tulemisen vaikeutta. Toki tiedostan sen riskin edelleen, mutta turha stressaaminen ei ole hyväksi kellekään. On hyvä ymmärtää todennäköisyydet ja potentiaaliset riskit, mutta hyvä tiedostaa myös tämä toinen puoli. Olen ikionnellinen siitä, että aloitin foolihapon syömisen hieman ennen raskautta, ja olen onnellinen, että heti ehkäisyn poisjättämisen myötä seurasin alkoholinkulutustani hyvinkin tarkkaan.

vauva (4 of 10)

Tässä sitä nyt sitten ollaan, raskauden puoliväli häämöttää jo ensi viikolla. Rakenneultrassa emme vielä ole olleet, vaikka sen odottaminen olisi voinut olla omalla tavallaan perusteltua ja fiksuakin. Sekin häämöttelee kuitenkin jo ihan lähipäivinä, ja asian omalta kohdaltani ratkaisi se, etten osaisi olla kertomatta tästä raskaudesta, vaikka jotakin ihan kamalaa tapahtuisikin. Tosiasiassa raskaus ei ole koskaan “varmoilla” vesillä. Aina voi tapahtua jotakin. Ja niin se elämä on jatkossakin. Aina voi tapahtua jotakin, eikä elämä lapsen kanssa tästä murehtimattomaksi muutu enää koskaan.

Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee ihanasti, ja saamme elää tämän hattaraisen onnen keskellä vielä pitkään :)

P.S. Mungobaby päivittynee lähipäivinä vauhdikkaasti, sillä mulla on ollut tässä kolme kuukautta aikaa kirjoitella postauksia varastoon. Olen kirjoitellut niin omasta liikunnasta kuin vauvan liikkumisestakin, raskaana lentämisestä ja matkustamisesta, painosta, mielihaluista, oireista, voinnista ja vaikka mistä :) Pyrin niitä julkaisemaan nyt vähintään parin päivän välein, ellen useamminkin. Tästä aiheesta kun on tällä hetkellä vähintään miljardi ajatusta.

83 thoughts on “HOW IT ALL BEGAN

  1. Onnea!! Aloin lukemaan blogiasi kun jäin äitiyslomalle toisesta lapsestamme vuonna 2012,sille tielle jäin ja se on ollut minulle pieni pakomatka kotiäidin arjesta aina iltaisin kun saan lapset nukkumaan. Nyt odotan jo neljättä (la 24.3.17) ja aivan mahtava seurata matkaasi kohti äitiyttä,joka mullistaa maailmasi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Onnea hirmuisesti!

    Like

  2. Voi eikä, oon jotenkin ihan luvattoman innoissani ja onnellinen teidän puolesta, aivan ihanaa! Oon salaa odottanut tätä :D

    Mahtavaa nähdä, miten elämä kuljettaa, sunkin blogia oon lukenut yli kuus vuotta ja nyt vauva. Iiiih, ihanaa! Oon muutenkin ollu oman raskauden jälkeen tositosi innoissani kaikkien, myös tuntemattomien, raskausuutisista. Meidän pikkumies syntyi tämän vuoden huhtikuussa :)

    Raskautuminen kesti tasan vuoden (johtuen juurikin mun hormooniongelmista pillereiden lopetuksen jälkeen), mikä tuntui sillon piinaavan pitkältä ajalta, mutta jälkeen päin vauva tulikin just oikeeseen aikaan :)

    Vielä paljon onnea ja tsemppiä, jään todella innolla seuraamaan!

    Like

  3. Mietinkin kun bloglovinin kautta uusien postaustesi pikkuluvina on ollut viime pävinä kutsuja ja kampauksia, oliko ne hienovaraisia vihjauksia tulevista häistä vai vaan uskomattoman random sattuma bloglovinin puolelta? :D

    Like

  4. Eikä aina raskautuminen ole iästäkään kiinni! Itse olen “vain” 22-vuotias, ja itseltä meni vuosi ennen kuin tärppäsi. Olihan se kuluttavaa, ja raskaustestejä kului ja kului, mutta onni sitäkin suurempi kun viimein tikussa näkyi ne kaksi viivaa! :) Oma aviomies ei kyllä millään meinannut uskoa, vaikka oltiin miljoona kertaa yhdessä tiirailtu negatiivisia tikkuja, ja yhtäkkiä tikussa olikin kaksi viivaa! :D

    Like

  5. Voi teitä söpöläisiä…tuhannesti onnea koko perheelle..kun kattelin sun punaisen takin kuvia,jotenkin jossakin häivähti et voisko se ollakin vauva :)

    Like

  6. Kuinka moni muu lukija kävi uutisten jälkeen tihrustamassa edellisiä postauksia että näkyykö se vauvamasu niistä ? :D
    Ihan mielettömän ihana juttu kyllä! Onko vähän hölmöä että täällä mä oon ihan onnellisena kun täysin tuntemattomat ihmiset saa vauvan? Kaikkea hyvää teille ja teidän tulevalle pienelle!

    Like

  7. Ajattelin ensin etten kommentoi, koska saatte varmasti niin paljon onnitteluita ettei kaikki edes ehdi lukemaan, mutta tää aiheutti mussa niin hassun tunteen, että pakko. Te olette mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ja silti eilinen insta-kuvan näkeminen aiheutti sellaisen sykähdyksen mussa kuin olisitte olleet ihan tuttuja! Järjellä ajateltuna olet täysin tuntematon, mutta olen kuitenkin sun blogia ahkerasti lukenut jo ennen aussi-aikoja, joten kai se on sitten ihan normaalia kun on kuitenkin tavalla tai toisella seurannut sun matkaa monta vuotta. Ihan mielettömän paljon onnea teille molemmille!

    Like

  8. Itselläkin tärkeintä on aina ollut todellinen rakkaus (ei mikään haalea kulissi) :) Kun tapasin hänet (itseasiassa ensimmäinen poikaystäväni), tiesin heti, et tää se on! Me taas mentiin lähes samantien naimisiin, jotenkin itselle se avioliitto on ollut aina sellainen unelma. Lapset taas itsellä ei aluksi olleet edes haaveissa, mutta neljän yhdessäolo vuoden jälkeen alkoi vauvakuume iskemään molemmille… Vuoden yrittämisen jälkeen lopulta raskaana ja meilläkin esikoisen laskettu aika huhtikuussa.. Voi tätä onnen määrää!

    Like

  9. Tämä postauksesi todella huojensi omaa oloani. Olen joutunut kivuliasiin kuukautisvaivoihin aloittamaan pillerit 15-vuotiaana. Olen kohta syönyt niitä 10 vuotta. Vauvoista ollaan vähän haaveiltu, mutta ehkäisyn lopettamista ollaan ajateltu vuoden tai parin päähän ja laskettu siihen vielä se vuosi tai kaksi päälle, kun olen ollut varma, ettei sitä vauvaa kyllä ensimmäisen vuoden aikana kuulu, kiitos pitkän hormonikierteen :( Välillä olen pelännyt, että jos pillerit tekevätkin minut lapsettomaksi, joten tämä teksti kolahti todella ja voin samaistua fiiliksiisi. Toivon, että itse olisin yhtä onnekas kuin sinä ja raskautuisin alle vuodessa ehkäisyn lopettamisesta. Kaverillani tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta pillerien jättämisen jälkeen, vaikka oli popsinut niitä 10 vuotta. Me ollaan niin yksilöitä :) Onnea teille! <3

    Like

  10. Onnea äärettömästi! Itsellä laskettu aika kesäkuun alussa ens vuonna ja mua kiinnostaa hirveesti mietittekö Balille lähtöä pitkään? Me varattiin nyt syksyllä matka Meksikoon tammikuulle, ennen kuin siis tiedettiin raskaudesta. Nyt kova pohtiminen kannattaako lähteä vai ei. Zika viruksen kannalta. Neuvolasta mulle sanottiin, että miksei on sielläkin kokoajan joku raskaana… Innolla odottelen postauksia tänne :)

    Like

  11. Pitää nyt kommentoida ensimmäistä kertaa, vaikka “matkassa kulkenut” jo vuodesta kivi ja vasara toisen blogin puolella. Ensiksi, onnea hirmuisesti! :)
    Ja toiseksi, tuo teksti pelkoineen kuin omasta suusta. Jostain kumman syystä aina pelännyt etten taatusti ikinä raskaaksi tule kun kierrot heitellyt miten sattuu ja yhden kierron perusteella ovulaatiota edes tapahtunut. Itsellä kauhee kuumeilu ja miehellä ajatuksena että katellaan nyt muutama kuukausi vielä, mutta tolkutin että aikaa menee taatusti varmaan vuosikin ennenku mitään tapahtuu. Toisin kävi, stressaavimpaan aikaan kaksi viivaa tikkuun heti “kertalaakista”. Tämä tosin meni kesken ennenkun kunnolla alkoikaan alkuvuodesta, mutta uutta yritystä heti ja taas varauduin että menee aikaa ja paljon. Tässä sitä sitten ollaan viimeisellä kolmanneksella menossa ja tulokas pitäisi maailmaan tulla tammikuussa. :)

    Like

  12. Niin suuret onnittelut <3 aivan ihanaa, oon lukenu sun blogia alusta alkaen ja oon niin onnellinen. Seuraan jatkossakin <3 tää ei kyllä auta omaan vauvakuumeeseen, hih!-<3

    Like

  13. Ihana lukea tälläisia kokemuksia! Mä olen kans syönyt pillereitä sen 10 vuotta ja vauva-haaveet alkavat tulla ajankohtaisiksi. Ensi kesänä juhlitaan häät, mutta sen jälkeen olisi tarkoitus luopua ehkäisystä. Oon just ajatellut, että saattaa mennä pitkäkin aika, että kroppa normalisoituu, mutta myös mun paras ystävä tuli heti raskaaksi lopetettuaan pillerit. :D Saa siis nähdä kuinka monta raskaustestiä sitä saa itsekkin tehdä sitten tulevaisuudessa!

    Like

    1. Mä olen itseasiassa kuullut että heti pillereiden lopettamisen jälkeen voisikin olla “hedelmällisempi” ja pidemmän ajan kuluessa saattaa hormonitoiminta mennä hetkellisesti sekaisin, kun ylimääräisiä hormoneja ei enää tule kehoon. :)

      Like

  14. Pakko kommentoida että mä niin tiesin että odotat vauvaa!:) Jostain sun postauksista huokui sellainen raskaushormoneissa kirjoitettu fiilis:p

    Like

  15. Onnittelut molemmille <3

    Kiinnostais, että mitä kieliä meinaatte puhua tulevalle lapsille? Suomea, venäjää, viroa? Kaikkia vai pelkästään kahta? Meilläki on mun miehen kanssa pohdittu, että mitä kieliä puhuttaisiin mahdollisille tuleville lapsille. Löytyy siis ns molempien omat kielet plus yhteinen kieli :-D

    Like

  16. Toi Benjin ilme tos ekas kuvas. Tipahdin. Just sellanen “oh fuck, toi on se joka tulee varastamaan kaiken huomion” :D Ihanaa odotusta, jään innolla odottelemaan postauksia.

    Like

  17. Yritin jo eilen kommentoida, mutta jospa nyt onnistuisi paremmalla menestyksellä!
    Eli hurjan paljon onnea perheenlisäyksestä! Me ollaankin sitten lähes samoilla viikoilla, meillä on 19 viikko nyt menossa ja rakenneultra 1,5viikon päästä. Hauska sattuma, että jälleen odottaessani on kauan seuraamani bloggaaja raskaana lähes samassa tahdissa kanssani. Esikoisesta sekä moumou että nelliina ja nyt sinä :) Olenkin tähän raskauteen kaivannut luettavaksi blogia joka kulkisi suurinpiirtein samaa matkaa oman raskauden kanssa.
    Esikoiseni on siis reilu 2 vuotta ja jätimme ehkäisyn silloin elokuussa häiden jälkeen. Meilläkin tärppäsi tosi nopeasti, mutta ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Pari kuukautta myöhemmin esikoinen ilmoitti tulostaan. Tämän toisen raskauden kanssa kuljettiinkin sitten kivisempi tie ja imetyksen ja minipillereiden jälkeen meni kauemmin hormonitoiminnan palautumiseen. Sain kaksi keskenmenoa ja lääkityksen tulehdukseen ennenkuin hormonitoiminta palautui ja elokuussa tyyppi ilmoitti tulostaan :)
    Ihanaa että teillä raskautuminen tapahtui nopeasti ja tsemppiä rakenneultraan! Itse odotan jo kovasti että saataisiinko pojalle pikkusisko vai -veli :)

    Like

  18. Paljon onnea ihanan uutisen johdosta! Tarina kuulostaa niin tutulta. Sanoin edellisenä päivänä miehelleni, että kai tiedät, että voi kestää vuosia tulla raskaaksi (minulla epäilty PCO:ta, on ylipainoa ja paljon stressiäkin ajoittain, epäsäännöllinen kierto…). Seuraavana päivänä testasin “huvikseni” ja haaleaa positiivista näytti, nyt rv 12 menossa ja kaikki on hyvin :) Raskaus alkoi ensimmäisestä pillerittömästä kierrosta, en olisi ikinä uskaltanut tälläistä onnea ja sattumaa toivoa! :) Paljon onnea odotukseen, ihanaa seurata mukana ja kasvatella omaa mahaa samalla.

    Like

  19. Lämpimät onnittelut! Tällaisten ihanien uutisten lukeminen ei lainkaan helpota omaa vauvahaaveiluani… No, kaikki aikanaan! Odotan innolla vauva- ja raskausaiheisia kirjoituksiasi. Toivon teille kaikkea hyvää!

    Like

  20. Onnea kauheasti. Itsellä kaksi tyttöä ja onhan ne maailman rakkaimmat. Olisi muuten tosi kivaa lukea postaus siitä, mitä ajattelet äitiydestä nyt ja millaisia ajatuksia sulla on vaikka tulevista haasteista ja vauvan kanssa elosta. Itse tein sellaisen merkinnän päiväkirjaani ja yllättävän moni asia on nyt aika päinvastoin :D

    Like

  21. Aivan ihana uutinen! <3 Vauvahaaveilua täälläkin ilmassa joten ei oikeastaan voisi olla parempaa yhdistelmää kuin Mungolife ja vauva! Musta on ihanaa lukea kaikkia raskausjuttuja ja tosi kiva, että kerrot näin avoimesti ja tarkasti kaikesta :) Ensin olin vähän hämilläni kun kerroit Mungolifen puolella Rantapallon vuosipäivästä ja ajattelin että tuleekohan tällaista "syväluotaavampaa" kertomusta ollenkaan mutta onneksi tuli! Onnittelut vielä ja ihanaa raskausaikaa ja kaikkea hyvää, täällä seurataan todella innolla! :)

    Like

  22. Myöhäiset onnittelut, aivan ihana uutinen! <3 Luin jo eilen ensimmäisen mungobaby-postauksen mutta ujostelin kommentoida.
    Vauva-asiat ovat kohdallani vielä todennäköisesti vähintäänkin muutaman vuoden päässä, mutta kihisen puolestanne iloa ja jännitystä!:) Blogiasi alkuajoista seuranneena olenkin jo tätä uutista odotellut, varsinkin kun ajatuksia vauvasta on vilahdellut viime vuoden aikana yhä tiuhempaan tahtiin teksteissä;)
    Vielä kerran aivan hurjasti onnea ja ihanaa odotusaikaa!

    Like

  23. Ikinä en oo jättänyt kommenttia mihinkään blogiin, mutta nyt meinasin, että hitto vieköön kyllä jätän! Vuosikausia sun menoa ja melskettä seuraillut ja nyt tuntuu, että “paras bloggausaika” edessä sulla tän raskauden myötä! Toivottavasti täällä mungobabyn puolella pysyy tahti kovana, odotan innolla kaiken lukemista ja näkemistä.

    Like

  24. Voi miten ihania uutisia! Suuret onnittelut erityisesti sinulle ja miehellesi, mutta myös tuleville isovanhemmille ja muille läheisille! :) Se on ihan mieletöntä, miten paljon rakkautta voi pieni ihmisenalku tuoda mukanaan kovin monen ihmisen elämään. :’) <3 Täällä odotellaan toista lasta rv12, joten perässä tullaan ja tämä uusi vauvablogi osui kyllä loistavaan saumaan. :) Vitsit, oon niin onnellinen teidän puolesta! Vauva ja häät, niin ihanaa <3

    Like

  25. Paljon paljon onnea tulevasta pienestä! <3
    Olen lukenut sun blogia jo 6 vuotta silloin tällöin kommentoiden. Saannut sinä aikana esikoisen, mennyt naimisiin, saannut kaksoset. Itkenyt ja nauranut ja ollut iltaisin iloinen voidessani tulla lukemaan mitä sinulle kuuluu. :) Toivon monen monta jarrusukkaa teidän vauvataipaleelle ja vielä kerran onnea koko perheelle! <3

    Like

  26. Paljon paljon onnea raskauden johdosta, vaikutat niin järjettömän onnelliselta!
    Toi alimmainen Benji kuva on ihan ehdottoman hyvä! Ihan sellanen korvat luimussa oleva “äiti ethän sitten unohda mua kun se tyyppi tulee” ilme :D

    Like

  27. Kun näin ensin instassa ekan kuvan raskaudesta niin olin ihan epäuskoinen, et oikeestiko! Oot kuitenkin muistaakseni kerran tai kahdestikin huijannu aprillipäivänä tällasilla jutuilla ;) Mut sit se usko tuli.
    En oo pystynyt oikein luennoilla keskittymään tässä parin päivän aikana kun oon huomannu uusia postauksia ja on ollu pakko tulla lukemaan ne heti :D Tätä tekstiä kun luin pääsi pieni onnen itku teidän puolesta.
    Se onnen itku on kuitenki myös vähän surullista itkua. Oma taustani on että olen syntynyt ilman kohtua, eli en tule koskaan saamaan itsekannettua lasta. Oon “jo” 26 (näitä asioita kun joutuu miettimään niin tuntuu et 22 on ikäloppu :D ), ja oisin niin kovin halunnut olla äiti alle 30-vuotiaana. Oon asiaa työstänyt teini-ikäisestä asti, ja tullut lopputulokseen et adoptiojonoon heti kun oon valmistunut ja saanut suht hyvän duunin, et saan sen kymppitonnin adoptiokuluja säästettyä valmiiksi. Adoptioprosessi sit voikin kestää 5-7 vuotta. Eli mun haaveet alle 30-v äitiydestä meni siinä, ja kaikenlisäks jää yks jännittävimmistä ajanjaksoista pois kokonaan.
    Mulla on lähiystävissä yksi henkilö joka on saanut lapsen, hän on nyt 2 vuotta. Raskausajan sulatteleminen oli sillon vähän vaikeaa, ja huomasin etten tarkotuksella pitänyt häneen raskauden aikana kovin paljon yhteyttä. Lapsen synnyttyä oli helpompaa, lapseen tutustuttuaan ei vaan voi olla surullinen :) Tai ehkä ihan vähän. Aina välillä.
    Vaikka en sua tunne henkilökohtaisesti, niin oon muistaakseni lukenut mungolifea n. 2012 lähtien, eli tavallaan, yksipuolisesti, olet tuttava. Sen takia mä luulen että tää raskaus iski herkkään kohtaan. Tavallaan tuttava mut tavallaan ei :) Mutta. Tällä höpinällä haluan vaan sanoa kiitos, kiitos, KIITOS, että jaat tämän myös blogiin. Kun ystäväni sai lapsen, en ollu valmis olemaan raskausaikana mukana oman taustani takia, eikä mua toisaalta kenenkään täysin tuntemattoman raskaus samalla tavalla liikuttaisikaan. Mutta että nyt saan lukea sun kokemuksia tästä ajasta ja kokea sen kaiken mitä en itse saa ikinä kokea sun kirjoittamisen kautta (ja vaikuttaa että in great detail, kiitos siitäkin! :D ) on aivan älyttömän arvokasta. Voin iloita teidän puolesta ja eläytyä raskauteen etäältä laskematta oman suruni varjoa teidän kokemukselle (paitsi tän yhden kerran).
    Toivon teille kaikkein parasta ja ihanaa raskausaikaa, ja lopulta perhe-elämää. :)

    Like

  28. Nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa! Olen miettinyt pitkään, että odotattekohan, jotenkin sen vaistosi..

    Paljon onnea <3 <3 <3

    Ollaankohan sitä keväällä yhtä aikaa kysillä punnertamassa? :) Terveisin satunnainen lukija 'naapurista' (LA 12.4)

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s